Kirkkoherra Kari Kanala, miksi fanitat Arsenalia, kun Helsinki on täynnä hienoja jalkapalloseuroja?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kirkkoherra Kari Kanala kertoo olevansa kolmen j-kirjaimen mies: Jalkapallon, Jeesuksen ja juuston.

Teksti:
Jukka Vuorio

Helsinkiläisen Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala tunnetaan paitsi evankelis-luterilaisen kirkon edustajana ja uudistajanakin, tv-ohjelmien vakiokasvona sekä suurena jalkapallon ystävänä.

Soitin hänelle tiistaina 17.8., koska Englannin Valioliigassa on aivan äskettäin alkanut jälleen uusi kausi, ja Kanala tiedetään kovaksi Arsenalin kannattajaksi.

Minua huolestuttaa Kanalan kaltaisissa äänekkäissä ulkomaisten jalkapalloseurojen kannattajissa se, että pelkään heidän unohtavan kotimaisen jalkapallon.

Omasta mielestäni kun kotimaiset miesten ja naisten (ja miksei junnujenkin) sarjat ovat Suomessa asuvalle suomalaiselle parasta mahdollista futista seurattavaksi.

Nyt siis selvitetään, miten Kanala puolustaa Arsenalin kannattamista, vaikka Helsinki on täynnä hyviä jalkapalloseuroja.

Kari Kanala, luonnehdit itseäsi Twitterissä kolmen j-kirjaimen mieheksi, eli jalkapallon, Jeesuksen ja juuston. Tämäkö pitää paikkansa?

”Se on hyvä määritelmä. Luotan ihmisiin, jotka innostuessaan vetävät joitakin asioita överiksi. Se innostuminen tarkoittaa, että sillä asialla on heille aidosti merkitystä. Minulla menee helposti jalkapallon, Jeesuksen ja juuston kanssa överiksi.”

Juustonkin?

”Silloin kun täytyy laihduttaa, pystyn luopumaan vaikka mistä, mutta en juustosta.”

Mutta eläinperäisenä tuotteenahan juusto on näinä aikoina enemmän tai vähemmän ilmastosynti?

”Niin on, olen siinä mielessä huono ihminen. En valitettavasti voi sille mitään. Voin kyllä vähentää juuston käyttöä, mutta en lopettaa. En pärjää ilman. Juusto tuo minulle turvallisen tunteen.”

Futista kirkossa

No kaikilla meillä on puutteemme ja syön itsekin juustoa, joten en voi tässä nyt heittää ensimmäistä kiveä. Mutta hei, sun työpaikkasi on Paavalin seurakunta ja Paavalin kirkko on viime vuosina tullut tunnetuksi siitä, että kirkossa on [ennen koronapandemiaa] esitetty tärkeitä Huuhkajien ja Leijonien otteluita isolta screeniltä.

”Joo, olemme toteuttaneet futiskirkon ja lätkäkirkon Suomen tärkeissä otteluissa. Pelin lisäksi läsnä on ollut asiantuntijakommentaattoreita kertomassa tauolla ja pelin jälkeen, että mitä juuri screeniltä näimme. Kirkon takaosasta on saanut kahvia ja ulkopuolelta makkaraa. Tässä on pyritty siihen, että ihmisillä olisi mahdollisimman matala kynnys tulla kirkkoon. Se on myös palvelus heille, jotka eivät halua katsoa pelejä kapakassa.”

Toimiiko tämä konsepti?

”Kyllä. Olen ajatellut, että jos tällä saa ihmisen tulemaan kirkkoon, hän voi tulla uudestaankin, etenkin silloin, jos hänellä on jokin hätä. Että tulee se muistikuva, että kirkko on mukava paikka ja sinne voi mennä. Mutta täytyy myöntää, että futis- ja lätkäkirkkojen järjestämisen syy on myös itsekkäästi se, että saa toimintaa, johon itsekin haluaisi osallistua.”

Tanssi-Kari

No suuri yleisö tuntee sut etenkin tv-ohjelmasta Ensitreffit alttarilla. Olet ollut myös ohjelmassa Olet mitä syöt ja tänä syksynä Tanssi Tähtien Kanssa -tanssikilpailussa. Kesällä Yleisradio puolestaan esitti radiosarjasi Kari Kanala eurofutiksen jäljillä. Olet niin paljon mediassa, että ehditkö ollenkaan saarnastuoliin?

”Olin juuri viime sunnuntaina puistomessussa saarnaamassa. Tulevana sunnuntaina olen messussa avustajana. Kerran kuussa pyrin olemaan liturgian saarnavuorossa, ja jos en ehdi, niin olen avustamassa jossakin messussa. Ja lauantaina olin vihkimässä ja edellisenä viikonloppuna oli muutama kaste, joten koetan kyllä näissäkin tehtävissä olla mukana.”

Uskotaan, uskotaan. No mitkä sun ajatukset, odotukset ja toiveet tämän syksyn TTK:n suhteen ovat?

”Olen kilpailijaluonne, joten totta kai lähden kilpailemaan. Mutta on sen samalla myös leikkinä sekä mahdollisuutena oppia jotain sellaista, mitä en osaa, eli tanssia. Nyt on viikko treenattu ja minulla on ihan mahtava tanssinopettaja Claudia Ketonen. Hän on sopivan huumorintajuinen, tanssi edellä menevä opettaja. On palkitsevaa käydä siellä treenaamassa ja huomata, että minähän opin tätä. Olen kankea Kanala, joten Kanki-Kaikkonen saa mantteliperijän.”

Mikä sun alkupiste oli, eli minkälainen tanssija olit ennen tätä?

”En oikeastaan ole tanssinut. Heikolla hetkellä olen luvannut vaimolle lähteväni tanssikurssille. Hän oli yhteisvastuutapahtuma Tanssii Pappien Kanssa, jossa he harjoittelivat ja tekivät esityksen, mutta en päässyt katsomaan sitä. Siitä jäi huono omatunto, mitä yritin paikata lähtemällä tanssikurssille. Mutta siitä ei tullut yhtään mitään, se oli kovaa hinkkaamista ja askeleiden hakemista, ei vain toiminut mulle. Nyt, kun se oppi tulee suoraan opettajalta minulle, se menee paljon paremmin perille. Tosin on tässä ehtinyt seitsemän vuotta kulua siitä kurssista, joten ehkä olen vähän kasvanut ihmisenäkin. Tanssi on hyvää liikuntaa.”

Ettei tultaisi sukille

Niin liikunnasta tuli mieleen, että sinähän olet mukana myös raittius- ja futisseura Zoomissa.

”Joo, juuri aamulla kävin harjoituksissa pelaamassa. Puoli tuntia pelasin, sitten pohje kramppasi. Silloin piti ottaa varman päälle ja lähteä kentältä, olen tästä juuri lähdössä tanssitreeneihin. Jalkapallo joutuu nyt tekemään myönnytyksiä tanssille. Peleihin en nyt osallistu, ettei kukaan tule sukille.”

Kari Kanala tukee suosikkiseuraansa Arsenalia ostamalla seuran fanituotteita.

Kari Kanala tukee suosikkiseuraansa Arsenalia ostamalla seuran fanituotteita. © Otavamedia

Futis olikin oikeastaan se syy, miksi sulle soitin. Eli halusin kysyä kriittisessä valossa rakkaudestasi brittifutikseen ja Arsenaliin. Miksi sä Kari intoilet jostain lontoolaisseurasta, kun meillä on Helsinkikin täynnä upeita futisseuroja ja -joukkueita?

”Erittäin hyvä kysymys. Ajattelen, että ne eivät sulje toisiaan pois. Voi kannattaa suomalaisjoukkuetta ja jotain joukkuetta maailmalla. Arsenalin kannattamisen olen aloittanut 8-vuotiaana. Se on seura, jolla on ollut hyvät arvot ja pitkään huippumanageri, eli Arsene Wenger. Superliigakuviot söivät kyllä tosi paljon luottamusta seurajohtoon, mutta en voi olla rakastamatta sitä seuraa, joten olen kannattanut nyt 46 vuotta.”

No entä ne suomalaisseurat?

”Tykkään monista seuroista ja pyrin käymään peleissä. Olen käynyt tässä katsomassa Klubin, Hongan ja Tepsin pelejä. Tepsin osakeannissa itseasiassa ostin 50 eurolla pienen palan Tepsiä, koska halusin tukea sitä. Ehkä kuitenkin lähimpänä sydäntäni on KPV, sillä olen siltä seudulta Halsualta kotoisin. Jaro oli myös sellainen, josta lapsena tykkäsin. Aikoinaan myös Kuusysi oli lähellä sydäntä.”

Voi rakastaa lähelle ja kauas

Mutta katso kun jotenkin mulle tärkeää jalkapallossa on se, että siihen seuraan syntyy yhteys ja saa sen yhteisöllisyyden kokemuksen. Käy peleissä paikallisella stadionilla tai kentällä, näkee niitä pelaajia ruokakaupassa ja ehkä ne tuovat lapsensakin sun lapsen kanssa samaan päiväkotiin. Pienemmillä paikkakunnilla pääsee helposti mukaan talkootyöhön ja seura ja pelaajat tulevat lähelle arkea. Sellainen on kaunista. Voiko tämmöistä syntyä etäkannattajana?

”Ajattelen, että mun talkoo Arsenaliin on se, että ostan pelipaitoja ja kannatustuotteita silloin tällöin. Ennen kuin poikamme syntyi, kävin katsomassa muutaman matsin paikan päällä Englannissa, ja kyllä silloin yllättävän paljon kannatustavaraa tarttui mukaan. Ja nimenomaan virallisesta fanituotemyymälästä ostettua, ei kadulta, jolloin se raha menee minne sattuu. Laitan efforttia myös Zoomin eteen, olen ollut siellä 2,5 vuotta lajijohtajana. Se on ollut kontribuutioni suomalaiselle futikselle nyt. Ruohonjuuritasolla olen mukana kaikenlaisessa futisjutussa, ennen koronaa oli Rock-futiksen SM-kisoja ja seurakunnan työntekijöiden futisturnausta. Mutta pointti on siis se, että kotimainen ja ulkomainen futis eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Voi rakastaa lähelle ja kauas.”

Okei, se on hyvin sanottu ja mä hyväksyn ton vastauksen, jos nyt mun hyväksynnällä jotain väliä on. Tämä kaikki kysely ja kyseenalaistaminen johtuu siis siitä, että mä pelkään, että on suomalaisia ihmisiä, jotka seuraavat vain ulkomaista futista, eivätkä ole kiinnostuneita kotimaisesta jalkapallosta.

”Mä ymmärrän sen. Sanoisin, että Huuhkajien ja Helmarien menestyksen myötä jalkapallo keskiluokkaistuu sopivalla tavalla siten, että junnutyttöjen ja -poikien fanipaidoissa lukee nykyään Pukki tai Kamara tai Sällström, kun niissä ennen oli Messiä ja Ronaldoa. Ja sehän on tavattoman hienoa.”

Jeesus yksityisasiana

Se on. Sulla alkaa tulla kiire jo seuraavaan menoon, mutta kysyn vielä yhden kysymyksen. Monilla kansainvälisten kenttien futaajilla näyttää olevan hyvin avoin ja läheinen suhde Jeesukseen, mutta suomalaisfutaajat puhuvat aiheesta hyvin harvoin. Miksi näin?

”On totta, että me suomalaiset emme helposti anna ulospäin näkyviä merkkejä uskostamme. Uskonto on Suomessa koettu yksityisasiana. Jokainen voi joko tuoda nämä asiat julkiseksi tai pitää ne yksityisasiana aivan niin kuin itse haluaa. Mutta on niitä suomalaispelaajia, jotka ovat kertoneet esimerkiksi rukoilevansa, ja maajoukkueessa on muutamia pelaajia, joilla näkyy kristillinen arvopohja vahvana.”

Kyllä, siinä arvopohjassa on paljon hyvää. Kiitos Kari haastattelusta ja kaikkea hyvää tanssisyksyysi!

Lue myös: Helmarien tähti ja tuleva lääkäri Linda Sällström: ”Jos kukaan ei käytä ääntään, asiat eivät muutu ikinä”

Seuran mies Twitterissä

Seuran mies Instagramissa

Lue myös: Kaikki Seuran miehen jutut tästä linkistä

X