Lyöjäjokeri Sami Mikkolanaho kertoo uransa nousut ja laskut – ”Pesis voi välillä olla aika raakaa”
Kankaanpään Mailan lyöjäjokeri Sami Mikkolanaho muistetaan myös Alajärven Ankkureista ja Kiteen Pallosta. Nyt käsitellään Samin kanssa kaikki pesisasiat oikein juurta jaksain.
Kankaanpään Mailan Sami Mikkolanaho lyö palloa karsintasarjan ottelussa Alajärven Ankkureita vastaan syksyllä 2023.
Pesiskausi 2024 on pamahtanut käyntiin, ja koska en pelitaktisista kuvioista ymmärrä mitään, on aihe käsiteltävä pelaajahaastattelun kautta. Äänessä on Sami Mikkolanaho, ja nyt käsitellään samalla kertaa Superpesis, Ykköspesis ja junnupesis!
Mikkolanaho (s. 1990) istahti kahvikupposelle ja Seuran miehen haastatteluun kotimaisemissaan Alajärvellä.
Mikkolanaho on urallaan edustanut pääsarjatasolla Alajärven Ankkureita, Kiteen Palloa sekä Kankaanpään Mailaa. Kaudella 2024 lyöjäjokeri Mikkolanaho yrittää auttaa joukkuettaan Kankaanpäätä nousemaan Ykköspesiksestä Superpesikseen. Vapaa-ajallaan hän muun muassa valmentaa pesistyttöjen juniorijoukkuetta.
Sami Mikkolanaho, olet kotoisin Alajärveltä ja käynyt täällä läpi junnujoukkueet. Minkälaista menestystä junnuissa tuli?
”Ikäluokkamme oli ihan huippua. F-junnuista C-junnuihin asti taisi olla yksi leiri, jossa jäätiin ilman mitalia. Periaatteessa samalla porukalla pelattiin F-junnuista B-junnujen ekaan vuoteen. Siitä porukasta tuli tosi paljon pelaajia, jotka ovat pelanneet superpesistä.”
Miksi superissa pelaa niin paljon pelaajia, joilla on taustaa Ankkureiden junioreissa?
”Ainakin se on varmasti ollut hyvä asia, että Ankkureiden vanhan menestysajan pelaajia on ollut paljon valmentajina. Meitäkin junnuina koutsasivat vuosikausia Taavi Kivipelto ja Tuomo Tallbacka, kyllä siinä aika perusteellisen hyvää ymmärrystä pelistä tuli ja olivat vielä loistavia persoonia.”
Niin oliko Janne Kivipelto sun kanssa samoissa junnuissa?
”Kyllä, kaikki ikäluokat vedettiin läpi. Ja myös Tuomon poika Roope pelasi superissa. Aika lailla väittäisin, että jossain toisessa valmennuksessa siitä porukasta ei olisi tullut yhtä paljon superin pelaajia.”
Elämä kahdella paikkakunnalla
Pelattiinko täällä muuta kuin pesistä?
”Moni joukkuekaveri pelasi jääkiekkoa, itse olin kiinnostuneempi jalkapallosta. Täällä oli silloin sellainen jalkapalloseura kuin FC Järviseutu, siinä pelasin yläasteelle asti. Kamppailu-urheilun puolellakin viihdyin 3-4 vuotta. Pesis oli toki se tärkein laji aina, mutta kyllä muutkin lajin otettiin aika totisesti.”
No nyt pesiskausi jälleen alkaa ja sullehan se tarkoittaa kahdella paikkakunnalla eli Alajärvellä ja Kankaanpäässä elämistä. Miten päädyit Kankaanpään Mailan eli KaMan pelaajaksi?
”Kiteen joukkueeseen alkoi kaudella 2021 tulla muutoksia ja itsellä kävi mielessä, ettei jatkosopimusta ehkä ole tulossa. Kankaanpään kanssa oli ollut jotain pieniä keskusteluja jo monen vuoden ajan. Kysyin sieltä sitten, että mitenkäs tuo ensi kausi, ja hyvin lyhyen keskustelun jälkeen tehtiin sopimus.”
Sulla on perhe ja koti täällä Alajärvellä ja joukkue Kankaanpäässä, siinä varmaan kauden aikana kertyy kilometrejä auton mittariin?
”Tuleehan niitä jonkun verran, mutta ei se minua häiritse. Olen tottunut välimatkaan ja pidän sitä ihan rutiiniosana elämääni. Kiteellehän minulle oli matkaa yli tuplaten, ja hyvin sekin sujui. Kiteen ja Alajärven välillä sai jo tosissaan suunnitella ajankäyttöä, että milloin on järkevää tulla käymään kotona.”
Kohti sarjanousua
Olikos se nyt näin, että Kankaanpää ei tänä keväänä juuri päässyt treenimatseja pelaamaan?
”Joo, kolme piti pelata. Kaksi peruttiin sääolosuhteiden eli takatalven vuoksi. Kolmas pelattiin, mutta se jäi itseltäni väliin sairastelun vuoksi.”
Mikä KaMan joukkueen tavoite on alkavalle kaudelle?
”Kyllä se sarjanousu on. KaMan kokonaisuutta kun ajattelee, niin ei oikein mitään muuta tavoitetta voi ollakaan. Viime kaudelta joukkue säilyi aika samana, osin vahvistuikin. Viime kaudella meinattiin jo vähän pärjätä, joten nyt on tavoitteena mennä loppuun asti.”
Eli nyt alkavan kauden päätteeksi superista putoaa yksi joukkue suoraan pois ja siellä on siis ensi kaudella yksi joukkue vähemmän, mites tämä nyt vaikuttaa Ykköspesiksestä Superiin nousemiseen?
”Joo, viime vuonna Ykköspesiksen voittaja nousi suoraan, se jää nyt pois. Nyt Ykkösen voittaja pelaa Superpesiskarsintojen häviäjää vastaan. Eli viime vuonna nousi automaattisesti yksi, nyt ei nouse automaattisesti kukaan. Superpesiskarsinnoissa pelaavat sarjan toiseksi viimeinen ja kolmanneksi viimeinen.”
Kesä 2015
Okei. Jos muuten ymmärsin oikein sun tilastojasi, niin urasi ensimmäinen kunnari superissa oli juuri KaMaa vastaan vuonna 2014. Muistatko sitä?
”Muistan kyllä. Pelattiin superpesiskarsintoja, oltiin Ankkureiden kanssa Kankaanpäässä. Ekaa peliä mentiin ja joku ajolähtö siinä oli. Kolmosjatkeelle olin lyömässä, Nevantakasen Toni oli mailamiehenä. Huomasin, että uimahallin seinustalla oli järkkäri, jolla oli huomioliivit päällä. Sanoin Tonille, että järkkäriä kohti. Lyönti lähti kantamaan ja meni järkkärin vierestä uimahallin seinän kautta parkkipaikalle.”
Ja seuraava vuosi 2015 sitten oli hyvä, voinee sanoa, että yksi urasi parhaista kausista? Silloin pelasit myös Itä-lännessä.
”Se oli oikeasti tosi hyvä kausi. Varmasti se on ainakin tilastojen valossa paras. Läpimurtokausi, mutta jatkumoa 2014 syksylle, joka oli myös mennyt tosi hyvin. 2015 erotuksena edelliseen kauteen oli vain se, että pärjättiin joukkueenakin mukavasti, ainakin voitettiin enemmän kuin hävittiin. 2015 oli Alajärvellä kova pesisbuumi ja meilläkin viimeisen kahdeksan pelin yleisökeskiarvo varmaan kovimpia koko sarjassa. Koko paikkakunta kääntyi Ankkureiden puolelle, oli se hienoa kokea. Etenkin kun olen nähnyt myös sen toisen puolen.”
Niin mä haastattelin viime kaudella pari kertaa Ankkureiden Nestori Yli-Sissalaa, ja hänkin sanoi sen jotenkin niin, että on koettu sekin, kun yhteisö ei oikein ole kannustava.
”Joo, pesis voi olla välillä aika raakaa. Enkä tiedä onko se yleisön tehtävä kuinka paljon yrittää tsempata joukkuetta, ymmärrän tietysti, että yleisöäkin harmittaa, jos oma joukkue ottaa koko ajan kaikilta turpaan. Mutta omasta mielestäni ne huonommat kaudet Ankkureissa, kun joukkue ei pärjännyt, niin emme oikeasti olleet niin paskoja kuin mitä tulokset näyttivät. Oli esimerkiksi loukkaantumissumia, ja tuli tosi huonoa kierrettä, jota ei saatu poikki.”
Sarja Alajärveä vastaan
No viime syksynä karsinnoissa paikka superissa ratkaistiin sarjassa Ankkureiden ja KaMan välillä. Sarjan päätteeksi Ankkurit jatkoi superissa ja Kankaanpää ykkösessä. Minkälainen sarja oli pelillisesti?
”No täytyy se myöntää, että kokonaisuutena Alajärvi oli pelillisesti parempi. Kotona pelattiin hyvin, mutta Kitrolla ei pystytty tarpeeksi haastamaan. Viimeinen peli oli todella lähellä mennä meille, johdettiin kumpaakin jaksoa välillä aika selvästikin, mutta Ankkurit kykeni kummallakin jaksolla tulemaan lopulta ohi. Varmaan kummallakin oli siinä vaiheessa kautta jo vähän tankki tyhjä, mutta meillä oli tyhjempi.”
No entäs sitten henkisesti ja psykologisesti, minkälaista se oli pelata omaa kasvattajaseuraa ja asuinpaikkakuntaa vastaan niinkin tärkeässä sarjassa?
”Oli se kova paikka ennen sarjaa. Se oli tosi jännittävää, en osaa kunnolla edes kuvailla sitä tunnetta. En ole varmaan koskaan urallani jännittänyt mitään peliä niin paljon kuin sen sarjan ekaa peliä. Mutta sen jälkeen peli vei mennessään, eikä enää juuri miettinyt. Alajärvellä oli tietysti paljon tuttuja katsomossa, eivätkä he varmaan toivoneet, että onnistuisin peleissä. Loppujen lopuksi sarjasta jäi kuitenkin hyvä mieli ja kokemuksena sarja oli mahtava. Minulla on Ankkureissa tosi pitkä historia, eikä se muualla pelaamalla mihinkään ole pyyhkiytynyt.”
Niin siinäkin sarjassa katsomossa huudeltiin kaiken näköistä, mutta mitenkäs se nyt on, kuuluuko pesiskulttuuriin nimenomaan se katsomosta kentälle vittuilu?
”Kyllähän se kuuluu ja kohdistuu etenkin lyöjäjokereihin. Kyllä siinä monesti tuntee erityistarkkailussa olevansa ja monenlaista on näiden vuosien aikana kuullut. Vaikea kuvitella itseään siihen katsojan rooliin huutelemaan, mutta viehän se peli mennessään katsomossakin.”
Lehmänpaska-arpa
Oletko sä muuten Sami koskaan ostanut lehmänpaska-arpaa?
”Olen ostanut ja myynyt. Oli se arpajaistapahtumakin kyllä melkoinen, ei mennyt ihan nappiin.”
En itse päässyt sitä näkemään, vaikka arvan ostinkin. Mitä siinä tapahtui?
”Muistaakseni se oli jonkun pelin yhteydessä. Kun se lehmä tuotiin siihen kentälle, niin se vauhkoontui ihan täysin.”
Siis se lehmä tuotiin Kitron stadionille? Paskoiko se sinne?
”Joo. Kyllähän se paskoi, mutta se paska lensi vähän joka suuntaan. Se oli vähän epäselvää, että miten se paskan jälki sitten mitattiin.”
Mutta tuo lehmänpaska-arpa on kyllä hyvää innovointia. Vähän erilaista tulokulmaa varainhankintaan.
”Joo se jäi varmasti kaikilla mieleen. Ja siinähän oli todella hyvät palkinnot, jotain pihasaunaa tai paljua ainakin ja näin.”
Joo juuri tuollaisia ja oliko peräkärryä ja klapikonetta. Oikeasti kunnon palkintoja.
”Ne oli hyviä palkintoja, siksihän minä itsekin ostin arvan.”
Järviseudulta Kiteelle
Kyllä. No mutta kaudella 2019 lähdit kesken kauden Alajärveltä Kiteelle. Miksi?
”Alajärvellä alkoi olla vähän turbulenssia. Jo edeltävällä kaudella oli se sama laulu, että vaihdettiin kesken kauden pelinjohtajaa. Seurajohdossakin tuli muutoksia kauden aikana ja kauden jälkeen. Siinä oli useampi asia, joka ei itseäni miellyttänyt ja taas tuli pelinjohtajavaihdos. Olin sanonut yhdessä kohtaa pelinjohtaja Jari Mäkelälle, että jos hän joutuu lähtemään, niin lähden samalla. Yritin loppuun asti puolustaa joukkueen toimintaa seurajohdolle. Sitten Jari sai kuitenkin potkut. Ja niin siinä kävi, etten minäkään uuden pelinjohtajan alaisuudessa pelannut peliäkään.”
Lähdit Kiteelle.
”No, olin sitä valmistellut jo jonkin aikaa. Ei se mikään normaali prosessi ollut, eihän Superpesiksessä todellakaan kovin usein kesken kautta vaihdeta joukkuetta. Mutta minusta seurajohto veti siinä meidän monen vuoden aikana luomaa toimintatapaa ja kulttuuria vessanpöntöstä alas, siis muutenkin kuin vaihtamalla pelinjohtoa. En kokenut voivani seistä sellaisen takana. Pyysin sopimukseni purkamista jo ennen kuin nimet oli papereissa Kiteen kanssa.”
Minkälainen aikasi Kiteellä oli?
”Ihan mahtava. Menin sinne täysin ulkopuolisena uutena ihmisenä uuteen joukkueeseen uudelle paikkakunnalle. Pikkupoikana olin fanittanut Kiteen Pasi Piristä ja Sami Aholaa. Alajärvellä olin ollut monta vuotta kapteeni ja kokenut olevani monin tavoin vastuussa, joten kun Kiteellä olin vain yksi pelaaja muiden joukossa, sekin oli virkistävää. Siinä syttyi taas uudelleen pesikseen, että se voi olla tosi siistiä parhaimmillaan.”
Mukava Pohjois-Karjalan väki
Kaikkiaan pelasit Kiteellä kolmella kaudella.
”Joo, tehtiin ekan kauden aikana jatkosopimus toisesta kaudesta. Se toinen eli kausi 2020 olikin itselleni paras Kiteellä. Toisen kauden edellä treenasin aivan uudenlaisella vimmalla, oikein odotin treenileirien alkamista, mikä oli erilainen tilanne kuin moneen vuoteen. Kauden 2020 joukkueessa oli erityisen hyvä henki ja tiivis porukka. Voitettiin paljon pelejä ja pesiksen pelaaminen oli hienoa. Puolivälierissä pelattiin Kouvolan kanssa tiukka sarja, tai Kouvolassa ei oikein pärjätty, mutta kotona voitettiin.”
Kolmannen kauden jälkeen lähdit Kiteeltä.
”Silloin toisella kaudella 2020 pääsimme joukkueena tavallaan iskemään vähän puskista, pelasimme paremmin kuin varmaan moni oli odottanut ja otimme kovia päänahkoja. Sitten kaudelle 2021 joukkue vähän muuttui ja seuran toimintakin vähän muuttui, meiltä alettiin ikään kuin odottaa, että nyt on pakko pärjätä. Se oli ihan eri lähtökohta kuin vuotta aiemmin. Eikä siitä kauden 2021 joukkueesta sitten koskaan saatukaan mitään kunnolla irti.”
Mutta kokonaisuutena tykkäsit Kiteestä?
”Kyllä, ehdottomasti. Kiteeläiset olivat todella hyvää porukkaa. Siellä pelaajasta pidettiin kyllä hyvää huolta. Tuotiin karjalanpiirakoita ja marjoja ja kyseltiin, että onhan sinulla nyt kaikki tarvittava siellä kämpässä. Joukkueessa ja koko siinä yhteisössä otettiin todella mukavasti vastaan. Kyllä se kausi 2020 oli urallani erityisen hyvä kausi kaikin tavoin.”
Junnuja koutsaamassa
Nykyään pelaamisen ohessa koutsailet junnupesistä Alajärvellä. Minkälainen homma?
”Aina sitä jonkun juniorijoukkueen mukana on ollut enemmän tai vähemmän, mutta nyt kolmatta vuotta selvästi enemmän. Eli oman tyttären joukkueen mukana olen osa valmennusporukkaa, ja joukkuetta on siis vetämässä muitakin ihmisiä kuin minä. Nyt he pelaavat D-tyttöjen pelisarjaa. Semmoista perinteistä junnuvalmentamista.”
Kun pelaajana olet aina pelannut pesistä tosissaan voitosta, niin onko vaikea vaihtaa junnuvalmentajan hattu päähän? Siellä ei kuitenkaan vedetä veren maku suussa.
”Se on ollut tosi helppoa vaihtaa valmentajan rooliin. Pelaajana kyllä edelleen kierrokset peleissä nousevat, mutta valmentajana minun ei tarvitse yhtään elää sitä urheiluelämää. Olen siellä pelaajia varten, en hakemassa jotain itselleni. Tunnen joukkueen ja sen pelaajat hyvin. Aika hyvin tiedän, millä heitä voi motivoida ja millä ei. Aikuisten peleissä jonkun verran huudetaan kirosanoja, mutta junnupesikseen ne eivät ainakaan meidän joukkueessa kuulu. Jos valmentaja on kauhean kireänä, niin se kyllä välittyy junnuihin, eivätkä hekään ole sitten rentoina.”
Niin viime vuosina on puhuttu aika paljon siitä, että oli laji mikä hyvänsä, niin junioripeleissä yksi ongelma on siellä pää punaisena huutavat aikuiset.
”Kai siinä monella on kyse oman vanhan urheiluharrastuksen uudelleen elämisestä. Aikuiset haluavat sitä voittoa enemmän kuin kentällä olevat pelaajat. Nähdään yksittäisen junioriottelun voittaminen tosi merkityksellisenä. Totta kai itsekin haluan edesauttaa sitä, että oma joukkue voittaa, mutta jos jonain tiistaina emme voitakaan Eurajokea tuossa Kitro kakkosella, niin ei kenenkään maailma siihen kaadu. En minä ainakaan ole valmis menettämään malttiani sellaisen vuoksi. Olen siellä mahdollistamassa lasten ja nuorten liikuntaharrastusta.”
Kuulostaa erittäin hyvältä. Kiitos haastattelusta Sami ja hyvää kautta 2024.