Syksyn joukkue Ankkurit piti paikkansa Superpesiksessä – ”Huomasi, mikä merkitys kotikentällä voi pesiksessä olla”
Superpesiksen runkosarjan viimeiseksi jäänyt Alajärven Ankkurit löi superpesiskarsinnoissa Koskenkorvan ja Kankaanpään.
Alajärven Ankkurit tuulettivat kolme kertaa voittoa Koskenkorvaa vastaan ja sitten kolme kertaa Kankaanpäätä vastaan. Se riitti superpesispaikan säilyttämiseen.
Alajärven Ankkurit on nyt kahden kauden aikana profiloitunut syksyn joukkueeksi. Kauden 2022 lopussa Ankkurit tuli läpi kahden tiukan nousukarsintaottelusarjan ja lunasti paikkansa Superpesiksessä.
Kauden 2023 lopussa puolestaan Ankkurit joutui painamaan läpi kahdesta putoamiskarsintasarjasta, sarjoissa kaatuivat Koskenkorva ja Kankaanpää.
Kumpikin kausi päättyi sikäli samaan lopputulokseen, että viimeisen pelin jälkeen oli selvää, että Ankkurit pelaa seuraavalla kaudella Superpesiksessä.
Seuran mies haastatteli ankkurikapteeni Nestori Yli-Sissalaa juuri kauden alussa, joten nyt oli aiheellista tehdä seurantajuttu ja kysyä kapteenilta, miltä kaikkiaan maistui kausi Superissa pitkän tauon jälkeen.
Nestori Yli-Sissala, ennen kuin käsitellään nämä syksyn karsintasarjat, niin minkälainen kausi kokonaisuutena oli?
”Mahtava kausi omalla laillaan. Voittoja ei tullut hirveästi ja välissä yksi tosi pitkä tappioputki. Silti pystyin nauttimaan pelaamisesta ja pesiksestä. Itselläni, seuralla ja joukkueella oli monen vuoden tauko Superpesiksestä ja nyt pääsi pitkästä aikaa pelaamaan Suomen parhaisiin paikkoihin. Tappiot aina harmittivat, mutta pääsääntöisesti pelasimme aivan ok. Yksittäisiä hyviä hetkiä oli kuitenkin useita.”
Aseet hukassa
En nähnyt kaikkia pelejä, mutta mielestäni Ankkurit oli melko usein pelissä ja pisteissäkin kiinni, mutta sitten lopussa kuitenkin monesti jäätiin nollille.
”Olet oikeassa, niitäkin oli ja yksittäisistä peleistä esimerkiksi kotipeliä Kiteetä vastaan johdettiin selkeästi toisella jaksolla, mutta jäätiin silti nollille. Monesti kävi niin, että näennäisesti oltiin tuloksessa kiinni, mutta ratkaisuhetkillä ei runkosarjassa oltu kovin hyviä. Pystyttiin tasaiseen peliin, mutta kun pelattiin jaksovoitosta, ei aseita löytynyt.”
Mutta kuten sanoit niin hyviäkin hetkiä oli aina välillä. Heti ensimmäisestä kotipelistä Imatraa vastaan tuli voitto ja Rokulipäivillä kaatui Seinäjoki?
”Rokulipäivien pelissä ei menty ihan meidän käsikirjoituksen mukaan, mutta siinä pelissä pystyimme ratkaisuhetkillä kääntämään sen eduksemme. Pelin loppu oli jännä ja yleisö etenkin lopussa oikein hyvin mukana. Jos koko kauden mitassa ajattelee hyviä hetkiä, niin meillähän oli useita pelaajia, joille tämä oli ensimmäinen kausi Superpesiksessä. He saivat kokea elämänsä ensimmäisiä juoksuja, kunnareita, pisteitä ja voittoja Superissa. Se oli aina hienoa. Ja Hyvinkäällä vieraissa voittaminen oli myös yksi hieno päivä.”
Altavastaajana karsintoihin
No sitten tulivat syksyn karsintasarjat. Omissa kirjoissani Ankkurit lähti Kossua vastaan ei suurena, mutta pienenä altavastaajana. Mitä mieltä itse olet asetelmasta?
”Joo, samaa mieltä. Lähtökohdat olivat tasaiset, runkosarjassa keskinäiset ottelumme menivät supervuoroon tai kotariin. Karsintojen viidestä pelistäkin kolme meni superiin tai kotariin. Kossulla oli pieni ennakkosuosikin viitta, koska he kauden aikana parhaimmillaan voittivat esimerkiksi Tampereen ja oli muitakin voittoja. Meidän etumme oli se, että tiesimme jo pitkään, että karsintapeleihin mennään. Me pystyimme siis valmistautumaan, kun Kossu puolestaan yritti sen sijaan pitkään paeta karsintoja ja heidän tuloksellinen käyrä oli koko ajan laskeva.”
Koskenkorvaa vastaan pelattu sarja oli tiukka. Miten kuvailisit sarjan kulkua?
”Tosi hyvää ulkopeliä molemmilla, sisäpeli sen sijaan molemmilla ei niin hyvää. Tiedostimme vastustajan vahvuudet etukäteen, ja niitä yritettiin alusta saakka pelata pois. Erittäin tarkkaa alusta loppuun ja itselle ainakin vaikeaa, ei hetkeksikään voinut hellittää. Tarkkaa vääntöä alusta loppuun ja henkisesti rassaavaa. Kolmas peli kun hävittiin Koskenkorvalla, niin jonkin verran oli tekemistä, että saatiin rivit kasaan. Tiukkoja hetkiä elettiin, mutta saimme tehtyä kaikkemme voiton eteen.”
Ankkurit näytti olevan Kossu-sarjassa henkisesti aika kova?
”Niin se on. Viime vuonna jo puhuttiin, että syksyllä ollaan vahvoja, niin kuin oltiinkin. Ihan sama juttu nyt tänä vuonna Kossu-sarjassa kuin viime vuonna Hamina-sarjassa. Tosi tasaista, mutta ratkaisevimmilla hetkillä oltiin vastustajaa vahvempia. Ei kaiken aikaa, mutta tärkeimmillä hetkillä. Etenkin sarjan viimeisessä pelissä. Ehkä se tulee siitä, miten pitkään olemme joukkueena olleet yhdessä. Ja näkyy myös se, miten tärkeä ja iso asia joukkue ja seura ovat pelaajille. Ihan hirveä halu meistä jokaisella oli säilyä sarjassa.”
Verbaalisesti hyökkäävä Kankaanpää
Sitten oli vuorossa ratkaiseva sarja Kankaanpäätä vastaan. Kahden matsin jälkeen oltiin tasatilanteessa 1-1. Miltä siinä vaiheessa tuntui?
”Itselläni oli rauhallinen olo ja luotto omaan joukkueeseen. Moni varmaan ajatteli, että sarja menee meille 3-0 ja Kankaanpäällä ei ole mahdollisuuksia. Mutta me emme ajatelleet missään vaiheessa niin. Heidän tapansa pelata pesistä on verbaalisesti aika hyökkäävä, eikä siellä ollut missään nimessä helppoa pelata.”
Sarjan kolmas peli Alajärvellä oli sitten paikoin jo valtaisaa ryöpytystä Ankkureiden hyväksi?
”Koti- ja vierasotteluiden välillä oli suuri ero. Teimme kotipeleissä paljon juoksuja. KaMa ei ollut Alajärvellä niin hyvä kuin Kankaanpäässä, ja meillä taas Kitrolla kulki tosi hyvin. Siinä huomasi, mikä merkitys pesiksessä voi kotikentällä olla.”
Ja ratkaiseva kolmas voitto haettiin sitten Kankaanpäästä.
”Kyllä, mutta oltiin siinä pelissä välillä tosi huonoja. Välillä KaMa johti jo monella juoksulla. Mutta koko joukkue kykeni kasaamaan itsensä ja pystyimme puristamaan sen tarvittavan. Tössimme paljon, mutta siitä huolimatta saimme heidät juoksu kerrallaan kiinni. Viimeisessä vuorossa tultiin rinnalle ja ohi. Pelillisesti taso oli meillä parempi, mutta välillä sitä oli vaikea ulosmitata.”
Superpesiskaupunki Alajärvi
Kyllä se Superpesiksessä säilyminen on iso juttu koko Alajärven kaupungille. On siinä ihan eri lailla statusta, että ollaan Superpesiksessä kuin että oltaisiin Ykköspesiksessä.
”Joo, ei sitä voi kierrellä. Joukkueen kesken emme tuota tosin miettineet pelien aikana, vaan puhuimme aina vain seuraavasta pelistä. Tappioiden aikana voi tulla synkkiäkin ajatuksia, että jos vielä hävitään, niin mitä joukkueelle käy. Näitä ei kuitenkaan liikaa mietitty, vaan saatiin ne suljettua pois mielestä. Ankkureilla on tosi hienot juniori-ikäluokat ja sieltä tulossa paljon tulevaisuudessa hyviä pelaajia. Kauden lopussa nähtiin, että joukkueen ja seuran ympärillä on hieno, vahva yhteisö. Yleisö seurasi myös vieraspeleihin.”
Sinulla jatkuu sopimus myös ensi kaudella, miltä Ankkurien kausi 2024 näyttää tällä hetkellä?
”On kiva jatkaa. Nautin pesiksestä hirveästi. Saimme joukkueena paljon tietoa siitä, että mitä täytyy tehdä Superissa pärjätäkseen. Ne asiat, jotka toivat meille etua Ykköspesiksessä, eivät tuoneet etua enää Superissa. Varmasti ennen ensi kauden alkua joukkueessa on jonkun verran luontaista vaihtuvuutta, mutta aika hyvin runko pysyy taas kasassa. Paljon täytyy taas talvella töitä tehdä, sarja tulee olemaan jälleen hemmetin kova. Onneksi saadaan treenata koko talvi poikkeuksellisen hyvissä olosuhteissa. Sellainen fiilis on, että ensi vuotta kohti on hyvä lähteä. Samaa puuroa muissakin joukkueissa syödään, eivät ne niin paljon ole loppujen lopuksi edellä.”
