Sota synnytti aallon, jolla Marko Anttila, ihminen kuin meressä kelluva lastu, surffasi kotiin

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Marko Anttila on jälleen kasvattiseuransa Ilveksen mies. Kuvassa Anttila tuuletti maalia Kärppien pelaajien keskellä lokakuussa 2006. © Veli-Matti Parkkinen / Lehtikuva
Tätä eivät vielä jouluna osanneet odottaa sen enempää Ilveksen kannattajat, pelaajat, sponsorit kuin valmentajatkaan, eikä muuten osannut Marko Anttilakaan.

Me ihmiset kuten sinä, minä ja Marko Anttila, kaikki me, me olemme vain pieniä keveitä lastuja sen veden pinnalla, joka on maailmanpolitiikan kuohuva valtameri.

Se meri on syvä ja myrskyisä, mutta kätkee itsensä joskus pitkiin tyyniin jaksoihin, jolloin uskottelemme toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme, ettei sen pohjassa oikeasti lymyä niitä hirviöitä, joista merimiehet vielä 150 vuotta sitten kertoivat mitä kauhistuttavimpia tarinoita.

Joskus meri paljastaa todelliset kasvonsa, ja silloin me pienet lastut lentelemme kukin äkkiarvaamatta sinne tänne. Joskus kaupungista tai jopa maasta toiseen.

En tiedä enkä ymmärrä niitä syitä, miksi Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tiedän vain, että sen seurauksena jo tuhannet ovat kuolleet. Se on hirveä tragedia. Yksikin kuolema olisi ollut liikaa. Eräs sodan monista masentavista puolista on se, että yksilö menettää merkityksensä. Alamme laskea kuolleita sadoissa ja tuhansissa, vaikka yhdenkin elämän ennenaikainen menetys on musertavan surullista.

Siellä nytkin, kaiken aikaa, venäläiset ja ukrainalaiset keveät lastut lakkaavat kellumasta ja lentelmästä meren pinnalla. Vajoavat synkkään, pohjattomaan mereen.

Meillä täällä Suomessa lastut ovat myös lähteneet liikkeelle, kun meri jälleen kuohuu. Yksi lastu, hieman isompi kuin muut, Marko Anttila, lennähti maanantaina 28. helmikuuta Jokereista, KHL-liigasta ja Helsingistä Ilvekseen, Liigaan ja Tampereelle. Näin ei olisi käynyt, jos Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan.

Mutta se hyökkäsi, ja siksi Jokerit jätti venäläisen KHL-kauden kesken ja nyt reilut puoli tusinaa Jokereiden tähteä on jo siirtynyt liigaseuroihin.

Maailmanmestari & olympiavoittaja

Edelliset kuusi kautta Jokereita edustanut Marko Anttila, 36, on ainakin tämän kevään ajan jälleen Ilveksen pelaaja.

Se on Tampereella, tai miksei koko Liigassa, kova juttu. Anttila ei ole kuka tahansa kokenut pelaaja, joka palaa KHL-kaukaloista kasvattiseuraansa.

Jollakin mittareilla voi varmaan sanoa, että viimeisen kolmen vuoden periodilla Marko Anttila on merkittävin Suomen maajoukkuepelaajista. Hän oli Leijonien profiilipelaajia, kun joukkue voitti 2019 maailmanmestaruuden ja samoin monitoimityökaluna, kun joukkue äskettäin voitti olympiakultaa.

Marko Anttila MM2019-kansanjuhlassa. Tulee mieleen sanonta sankarista, jota emme ansainneet, mutta jonka saimme. © Riku Laukkanen / Lehtikuva

Ilves ottaa nyt uudesta vahvistuksestaan kaiken irti, matsilippujen menekki nousi luultavasti eksponentiaalisesti ja Mörkö-paidat tulivat myyntiin samalla hetkellä, kun seura tiedotti Anttilan liittyvän vahvuuteen.

Ja niin, se lempinimi Mörkö.

Itse suhtaudun siihen ironisesti. Nimen antoi Antero Mertaranta vuoden 2019 MM-turnauksen aikana. Tai ei ehkä ensimmäisenä sitä keksinyt, mutta hän kuitenkin teki Möröstä koko kansan hokeman.

LÖIKÖ MÖRKÖ SISÄÄN, Mertaranta huusi, kun Anttila oli tehnyt 4-4-tasoitusmaalin puolivälieräottelussa Ruotsia vastaan.

Hyvin pian huudahduksesta tehtiin biisi, ja sitten Suomi voitti maailmanmestaruuden ja alle minuutin pituista renkutusta soitettiin ihan joka paikassa loputtomalla repeatilla.

Ihan. Joka. Paikassa.

Niin Mörkö oli kansallissankari. Hänen kotikunnassaan Lempäälässäkin mentiin vähän sekaisin, ja kaupungin eteen ilmestyi kyltti, jossa luki Mörkölä. Valmistettiin Mörkö-mukeja ja eräs makkarafirma alkoi tehdä Mörkö-makkaraa. Sitä myytiin yli 60 000 pakettia alle kahdessa kuukaudessa.

Ennen tätä kaikkea Anttilan lempinimi oli Stretsi, jonka puolestaan hänelle antoi Steve Kariya pelatessaan Ilveksessä 2004-2005. Sillä kaudella Kariya paukutteli 55 ottelussa 59 tehopistettä, Anttila puolestaan 28 ottelussa kolme tehopistettä.

Minusta Stretsi on parempi nimi. Mutta oikeasti hei, samapa tuo. Miljoona ihmistä sanoo häntä joka tapauksessa Möröksi.

Ennen kaikkea johtaja

Juuri nyt Ilves pelaa hyvää, voittavaa jääkiekkoa. Kaikki pelin osa-alueet eivät ole optimaallisessa kunnossa, mutta siitä huolimatta joukkue on napsinut pisteitä kovemmalla keskiarvolla kuin muut liigajengit. Korona on koetellut Ilvestä rajusti, ja kokoonpanossa on nähty välillä rajustikin varamiehiä. Sunnuntain ottelusta HIFK:ta vastaan Ilveksen kokoonpanosta puuttui seitsemän runkopelaajaa. Jotenkin Ilves on silti kyennyt olemaan tällä kaudella enemmän kuin osiensa summa. Ja tuloksestahan lajissa aivan lopulta on kyse, ei tilastoista.

Parhaillaan Ilves pelaa jääkiekkoa, jolla voidaan saavuttaa finaalipaikka. Se ei ole värilasien takaa haihattelua. Anttila on nyt tilanteessa, jossa hän voi aivan realistisesti tavoitella tältä keväältä vielä sekä SM-kultaa että MM-kultaa.

Marko Anttilasta ei odoteta Ilvekseen maaliruiskua, sillä sellainen hän ei ole koskaan ollut, eikä sille varsinaisesti ole tarvettakaan. Maaleja on koko kausi tehty Ilveksessä laajalla rintamalla.

Anttilasta sen sijaan odotetaan ensisijaisesti johtajaa, joka ymmärtää sen, miten isoja, merkityksellisiä pelejä voitetaan. Siitä ei tietenkään ole lainkaan haittaa, että hänen nimellään ja kasvoillaan myydään siinä sivussa tuhatmäärin ottelulippuja ja fanipaitoja.

Sen lisäksi hänestä halutaan iso ja vahva kaveri vastustajan maalin eteen, joka tekee maskia, joka ajaa maalille ja joka rauhallisesta mielenlaadustaan huolimatta voi vääntää vastustajaa vähän nenästä ja nauraa päälle.

Maailman tärkein turha asia

Ilveksen kannattajat ovat odottaneet Anttilan paluuta Tampereelle jo vuosikausia. Kauden alussa kukaan ei tietenkään osannut arvata, että se tapahtuisi helmikuussa.

Näin ne vain meren laineet lyövät ja lastuset lentelevät vaahtopäiden huipuilla. Kun jossain päin maailmaa tapahtuu riittävän voimakas asia, odottamattomat vaikutukset näkyvät kaikkialla.

Onhan tämä kolmannen maailmansodan kynnyksellä eläminen aivan hirvittävää, pelottavaa ja stressaavaa. Ihan kamalaa. Itsekin olen välillä lähestulkoon lamaantunut.

Mutta juuri tämmöinen turha tärkeä asia kuin jääkiekko tarjoaa hetkellisesti eskapismia pahasta maailmasta.

Eikä pelkästään eskapismia. Jääkiekko tarjoaa yhteisön, ja yhteisö voi voimaannuttaa sekä antaa turvaa ja uskoa. Se voi antaa konkreettista tukea elämään.

Marko Anttila voi olla se viimeinen sinetti, joka tänä keväänä hitsaa tamperelaiset pelaajat ja kannattajat yhteisöksi, joka yhdessä saavuttaa suuria ja kauniita asioita.

Per aspera ad astra.

 

Lue myös: Rakas Tampereen Hakametsä: Kerran maapallon ympäri ja vähän päälle, 30 vuotta sinne ja takaisin

Seuran mies Twitterissä

Seuran mies Instagramissa

Lue myös: Kaikki Seuran miehen kirjoitukset tästä linkistä

X