Minttu Tuominen sai unelmadiilin Venäjältä – syyskausi oli pelkkää voittamista, vaikka koronavirus sulki hänet kolmeksi viikoksi hotellihuoneeseen

Jaa artikkeli
Minttu Tuominen on maajoukkueen runkopuolustaja. Tuomisen palkintokaapista löytyy niin olympia- kuin MM-mitalejakin.
Minttu Tuominen on maajoukkueen runkopuolustaja. Tuomisen palkintokaapista löytyy niin olympia- kuin MM-mitalejakin. © Pasi Mennander / Suomen Jääkiekkoliitto
Jääkiekkoilija Minttu Tuominen harkitsi jo vuoden 2014 talviolympialaisten jälkeen pelaamisen lopettamista. Sitten sattuma astui peliin.

Minnamari ”Minttu” Tuominen, 30, on eräs kaikkien aikojen menestyneimpiä suomalaisia naisjääkiekkoilijoita. Hän on pelannut neljä vuotta Yhdysvaltojen yliopistosarjaa, voittanut MM-hopean, kolme MM-pronssia, kaksi olympiapronssia ja kuusi Suomen mestaruutta.

Syksyllä hän siirtyi Kiekko-Espoosta kiinalaiseen Shenzhen KRS Vanke Raysiin, joka pelaa Venäjän naisten liigassa. KRS on lyhenne sanoista Kunlun Red Star, eli naisten joukkue kuuluu miesten KHL-seuran organisaatioon.

Venäjän liigan joulutaukoa Tuominen saapui viettämään Suomeen 9. joulukuuta, jolloin myös tämä haastattelu on tehty puhelimitse.

Minttu Tuominen, miten teidän syyskautenne on mennyt?

”Aika paljon pelejä on siirtynyt keväälle. Useamman kerran kävi niin, että vastustajajoukkueen riveissä ilmeni päivää ennen ottelua koronatapauksia sen verran, että pyysivät siirtoa. Kevään kalenterissa oli sen verran väljää, että siirto onnistui.”

Mutta silloin kun pääsitte pelaamaan?

”Joukkue on pelannut kymmenen ottelua ja voittanut niistä yhdeksän. Itse olen päässyt pelaamaan kuudessa matsissa, ja voitimme ne kaikki. Jouduin koronan vuoksi olemaan osan peleistä sivussa.”

Tosiaan, olit siis osan otteluista pois, koska sairastit koronan. Mitä siinä tapahtui ja miltä se tuntui?

”Se oli eräs sunnuntaiaamu, kun koko joukkue testattiin. Testejä tehdään säännöllisesti ihan varmuuden vuoksi. Minulla ei ollut mitään oireita ja sunnuntai-iltana pelasimme joukkuekavereiden kanssa korttia. Maanantaiaamuna olin menossa salille, niin lääkäriltä tuli viesti, että pysy huoneessasi, että testitulos oli positiivinen.”

Ja lähdit sitten huoneeseen?

”Joo, en tiedä oliko se sitten stressiä vai koronaa, mutta sitten huomasin, että silmiä särki, kun katsoi ihan äärikulmiin. Muuten en huomannut missään vaiheessa mitään oireita.”

Se meni sitten itsestään ohi?

”Joo. Olin siinä sitten seuraavat 20 päivää eristyksissä siinä hotellihuonekaksiossani, sieltä ei saanut poistua lainkaan.”

Eli olit kolme viikkoa hotellihuoneessa?

”Kyllä.”

Tuntuiko pitkältä ajalta?

”Kyllä se välillä tuntui tosi pitkältä. Välillä päivät taas menivät tosi nopeasti. Katsoin suomalaisesta suoratoistopalvelusta kaikki mahdolliset urheilulähetykset.”

Pystyitkö treenaamaan jollain lailla siellä hotellihuoneessa?

”Ensin seurajoukkueen lääkäri sanoi, että en saa treenata lainkaan, koska ei tiedetty seurauksia vaikka sydämelle tai keuhkoille. Mutta sitten juttelin maajoukkueen lääkärin kanssa, ja kun tosiaan mitään oireita ei ollut, hän sanoi, että voi treenata omien tuntemusten mukaisesti. Sen jälkeen aloin tehdä tunnin jumpan joka päivä.”

Minttu Tuominen ihme pilvessä

Okei, mutta kelataanpas hei vähän taaksepäin. Miten ja milloin sait kuulla, että Vanke Rays on kiinnostunut pestaamaan sinut?

”Sain heinäkuun lopussa ensimmäisen yhteydenoton, että kiinnostaisiko minua. Kyselin vähän tarkempia tietoja, enkä vastannut heille kyllä tai ei. Se jäi vähäksi aikaa vähän niin kuin auki. Elokuun puolivälissä kysyin heiltä, että onko tarjous vielä voimassa, ja siitä kaksi-kolme päivää niin allekirjoitettiin sopimus. He olivat kai jo vähän luulleet, ettei minua kiinnosta, kun en heti sanonut kyllä.”

Ja nyt sinulla on täysammattilaissopimus, eli palkan lisäksi tulevat asunto, ruoka ja varusteet. Tämä on suomalaiselle naispelaajalle edelleen hyvin harvinainen tilanne. Miltä ammattilaisen elämä tuntuu?

”Se on ainutlaatuinen juttu ja minulla on etuoikeutettu olo. Naispelaajien asiat – siis maajoukkuetason pelaajien – ovat jo muutaman vuoden menneet ihan mukavasti eteenpäin. Maajoukkueen pelaajat saavat urheilija-apurahaa ja esimerkiksi Ruotsissa pelaajat saavat pientä palkkaa. Mutta se mitä itse sain Ruotsissa kaudella 2016-2017 ei ole mitenkään verrattavissa siihen, minkälainen palkkani nyt on.”

Niin vieläkö muuten se naisten maajoukkuepelaajien urheilija-apuraha pyörii?

”Joo, maajoukkueen runkopelaajilla se on 10 000 euroa.”

Eräässä aiemmassa haastattelussasi sanoit, että Yhdysvaltain yliopistosarjaan pääseminen oli dream come true. Voiko samaa nyt sanoa Vanke Raysissa pelaamisesta?

”No ihan tarkkaan ottaen ei voi, sillä yliopistosarjasta olin haaveillut 14-vuotiaasta saakka, mutta tästä nykyisestä tilanteesta en oikein ollut osannut edes unelmoida, että saisin pelata ammattilaisena. Yliopistokiekko ja olympialaiset olivat olleet ne unelmani. Nyt elän vain jossain ihme onnellisessa pilvessä.”

Viisinkertainen maailmanmestari

No minkälainen on Venäjän naisten liigan pelillinen taso?

”Oman kokemukseni mukaan vähän laadukkaampi kuin Suomen naisten liiga. Mutta ei se ero ole hirveän suuri. Venäjän liigassa on kahdeksan joukkuetta, ja siellä pelaavat kaikki Venäjän maajoukkueen pelaajat.”

Eli ei voida verrata esimerkiksi maajoukkuepelien tasoon?

”Ei voida. Tasoeroja on jonkin verran, meidän lisäksi on pari tosi hyvää joukkuetta ja sarjan hännillä on muutama heittopussi.”

Ok. Minkälainen muuten oli ensimmäinen maalisi Venäjän liigassa?

”Meillä oli siinä kahdella kahta vastaan hyökkäys, ja itse tulin toisesta aallosta mukaan. Meidän tsekkihyökkääjä Alena Mills, jonka kanssa muuten oltiin kavereita jo ennen kuin tulin Vanke Raysiin, oli siinä jo maaliviivan kohdalla, mutta hän haki vielä syötön minulle ja pääsin laukomaan suoraan syötöstä lähes tyhjään maaliin. Oli hieno tunne, että vanha kaveri syötti sen ensimmäisen maalin.”

Joo katsoinkin, että teillä on suhteellisen kansainvälinen joukkue siellä. Joukkueen maalivahti Noora Räty on tietenkin suomalainen, sitten on neljä kiinalaispelaajaa, muutama pelaaja Venäjältä, yksi tsekki ja kymmenen kanadalaispelaajaa. Aika paljon kanadalaisia!

”Siinähän on sellainen juttu, että niistä kanadalaisista vähintään puolet on sellaisia, jotka ovat ainakin osittain sukutaustaltaan kiinalaisia. Heistä käytetään nimitystä heritage player. Käsittääkseni he saattavat pystyä pelaamaan Kiinan maajoukkueessa tulevissa olympialaisissa, vaikka ovat syntyneet Kanadassa.”

No teillä kuitenkin pelaa myös muutamia pohjoisamerikkalaisia maajoukkuepelaajia, kuten Yhdysvaltojen viisinkertainen maailmanmestari Alex Carpenter, joka on aika kova panemaan kiekkoa pussiin. Katsoin, että kuluvallakin kaudella pelaa semmoisella parin pisteen keskiarvolla. Minkälainen joukkuekaveri hän muuten on?

”Hän on kiekollisena erittäin taitava ja luova hyökkääjä. Hän pystyy luomaan joukkuekavereilleen tekopaikkoja ja näkee sellaisia syöttömahdollisuuksia, joita ehkä kovin moni muu ei huomaisi. Ja kyllä hän puolustussuuntaankin hoitaa omat hommansa. Hyvin kokonaisvaltainen pelaaja.”

Siltä kuulostaa. Miten muuten kaukalon ulkopuolella, vietättekö joukkuekavereiden kanssa paljon aikaa yhdessä?

”Joo, itse hengaan porukassa, jossa on pelaajia monesta eri kansallisuudesta. Lähinnä aikamme kuluu korttia pelaten ja hotellin lähellä on isompi metsä, jossa käymme kävelemässä.”

Pikkukylän elämää

Niin siis asutteko Kiinassa Shenzhenin kaupungissa?

”Asuisimme, jos tämä koronatilanne ei olisi tämmöinen kuin on. Mutta nyt emme ole olleet laisinkaan Kiinassa, vaan kotihallimme on nyt Venäjällä Stupinon kaupungissa.”

Stupino?

”Joo, se on Moskovan eteläpuolella. Mutta hotellimme sijaitsee sieltä vielä puolen tunnin matkan päässä Petrovon kylässä, jossa on yksi ruokakauppa. Se kauppa on suunnilleen yhtä iso kuin hotellihuoneeni.”

Huh huh. Eli vapaa-aika muodostuu lähinnä korttipeleistä ja kävelyretkistä metsässä?

”Kyllä. Ja sitten hotellin vieressä on hevostalli ja peltoa. Osa käy ratsastamassa siellä. Ja siellä tallilla on tosi paljon kissoja, niitä käydään rapsuttelemassa ja ruokkimassa.”

Kuulostaa mahtavalta. No mutta entäs maajoukkueen tulevaisuus? Onko korona perunut kaiken, vai miten nyt tästä eteenpäin mennään?

”Tammikuussa maajoukkueen piti lähteä Kanadaan pelaamaan, mutta se on peruttu. Helmikuussa olisi Euro Hockey Tour, mutta sen pelaaminen on käsittääkseni vielä kysymysmerkki. Luulen, että sinnekään ei lähdetä. Maalis-huhtikuun vaihteen paikkeilla pitäisi olla MM-leiri. En kuitenkaan usko peruuntumisten vaikuttavan siihen, miten voimme MM-kisoissa pärjätä. Maajoukkuepelaajien arki on kuitenkin hyvää ja laadukasta harjoittelua, ja Suomessa naisten liiga on syksyllä päässyt pelaamaan lähes kaikki pelit.”

Käännekohta pleijareissa

Niin, totta. Yksi toinen juttu hei, katsoin tuolta netistä, että pelasit urasi alkupuolen hyökkääjänä, mutta vaihdoit vuonna 2014 puolustajaksi. Missä ja miksi tämä muutos tehtiin?

”Joo, 2014 Sotšin olympialaisten jälkeen kausi jatkui vielä Suomessa pleijareilla, pelasin Espoon Bluesissa. Yksi puolustajamme oli loukkaantuneena, joten yksi pakki tarvittiin. Valmentaja kokeili minua sillä paikalla ja se sopi minulle kuin nenä päähän. Itse löysin silloin aivan uudenlaisen kulman lätkän pelaamiseen.”

Voiko sanoa, että ura lähti silloin uuteen nousuun?

”Kyllä voi. Siinä oli alla pari vähän vaikeampaa kautta, ja olin jo ajatellut, että pitäisikö tämä jääkiekkoharrastus lopettaa nyt tähän. Ajattelin, ettei ole järkevää jatkaa, jos laji ei tuota iloa. Mutta kun siirryin puolustajaksi, aloin ymmärtää jääkiekkoa uudella tavalla, ja peli alkoi kulkea.”

No sitten, Minttu Tuominen, vielä viimeinen kysymys. Olet eräässä aiemmassa haastattelussa todennut, että maajoukkueuran voi paketoida sitten, jos olympialaisissa 2022 voitetaan kultaa. Vieläkö tuntuu siltä?

”Kyllä se tuntuu, mutta ehkä sen voi Pekingin olympialaisten jälkeen paketoida, tuli kultaa tai ei. Toisaalta on vaikea vielä mitään lopullista sanoa, tulevaisuushan riippuu siitäkin, että kuinka kauan pärjään vielä maajoukkueessa ja haluan vielä itse pelata.”

*

Juttua muokattu 10.12. kello 12.32: Alex Carpenter on yhdysvaltalainen, ei siis kanadalainen pelaaja, kuten jutussa aiemmin kirjoitettiin.

Venäjän naisten liigan verkkosivut (venäjäksi)

Seuran mies Twitterissä

Seuran mies Instagramissa

*

Lue myös: Lasse Laukkanen kuuluu Ilves-legendana samaan luokkaan kuin Raimo Helminen ja Risto Jalo – kirja esittelee tuntemattoman huoltajan

Lue myös: Essee: Isyysloma sai uutta sykettä matkalla sateiseen ja pimeään Forssaan

X