Uusi leikkaushoito pelasti – Marja-Leenan hermokipu loppui

Kaksitoista vuotta sitten koulutusyrityksen toimitusjohtaja Marja-Leena Wihuri, 54, luuli saavansa aivoinfarktin kesken kokouksen. Oikea puoli kasvoista meni kokonaan tunnottomaksi, ja silmä tippui kummalliseen asentoon. Ambulanssi kiidätti hänet sairaalaan, jossa lääkärit arvelivat, että kyseessä oli vain voimakas migreeni.

Tähän havahduin: hermokipu

Vajaa puoli vuotta kohtauksen jälkeen heräsin yöllä valtavaan kipuun. Tuntui kuin joku olisi pistänyt tulikuumalla jääpiikillä toiseen silmään.

Lääkäriaseman päivystyksessä lääkäri tutki minua hetken ja sanoi, että kyseessä oli sarjoittainen päänsärky. En ollut koskaan aiemmin edes kuullut siitä.

Siitä lähtien hirvittävä päänsärky alkoi joka yö vartin yli kaksitoista. Särky kesti 30–90 minuuttia kerrallaan. Sairaalasta sain kipulääkettä ja kohtauksiin estolääkettä, mikä auttoi pärjäämään kivun kanssa.

Vuosien mittaan kipukohtauksia alkoi tulla yhä useammin. Aluksi ne olivat pahimmillaan pimeään vuodenaikaan, mutta vähitellen ne jatkuivat aina vain pitemmälle kevääseen. Voimani alkoivat ehtyä, ja viisi vuotta sitten minun oli pakko jäädä töistä virkavapaalle.

Näin hoidettiin

Diagnoosin jälkeen sain erinomaista hoitoa eri sairaaloissa, ja tunsin että lääkärit todella halusivat auttaa minua. Kipu kuitenkin jatkui jatkuvana seuralaisena.

Sarjoittaisen päänsäryn kipua kuvataan kovimmaksi mahdolliseksi kivuksi, jota ihminen voi kokea. Kun kohtaus tuli, kipu nousi heti kymppiin.

Etsin lisätietoa sairaudesta ja tein muutoksia elämääni. Rauhoitin kiireistä elämäntahtiani. Välillä koin rauhallisempia jaksoja, mutta välillä elämä oli pelkkää kipuhelvettiä. Silloin mietin elämäni tarkoitusta, sillä minusta tuntui, että minulta oli viety aivan kaikki.

Vähitellen aloin kuitenkin hyväksyä sairauteni. Aloin nauttia elämän perusasioista, kuten tyttärieni vierailuista. Iloitsin siitä, kun voin kivuttomina hetkinä kuunnella linnunlaulua tai kävellä omin jaloin suihkuun.

Ehdin hetken elää sairauden kanssa sovussa, kunnes reilu vuosi sitten sain eräänä iltana erilaisen kipukohtauksen kuin aiemmin. Päivystyksessä selvisi, että kyseessä oli sydänkohtaus, ja jouduin välittömästi pallolaajennukseen. Kokemus oli musertava, sillä samalla minulta vietiin koko kivunhallinta. Jotta sydänkohtaus ei uusiutuisi, minulta kiellettiin kaikki tulehduskipulääkkeet.

Tässä ja nyt

Olin hyvin toivoton, kunnes neurologini ehdotti minulle kokeiluvaiheessa olevaa leikkausta. Siinä poskionteloon asennetaan stimulaattori. Kun potilaalla alkaa kipujakso, hän voi kännykkää muistuttavalla laitteella itse lähettää stimulaattoriin sähköimpulssia, joka vähentää kipua.

Mietin hetken leikkausta, mutta suostuin siihen nopeasti, koska se oli ainoa mahdollisuuteni lievittää kipua. Leikkaus tehtiin elokuussa Helsingissä. Jännitimme koko perhe sen onnistumista.

Kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen stimulaattori aktivoitiin. Kun kipu iski, laitoin sähköimpulssilaitteen poskelle. Kipu katosi muutamassa minuutissa. Sen jälkeen olen saanut joka ikisen kipukohtauksen loppumaan alle vartissa.

Leikkaus oli minulle lottovoitto. Sain elämäni takaisin. Nykyään voin stimulaattorin ansiosta viettää normaalisti aikaa perheen ja ystävien kanssa. Arkiset asiat tuntuvat valtavan suurilta.

Jossakin vaiheessa toivon pystyväni palaamaan työelämään, mutta haluan tehdä erilaisia asioita kuin ennen. Haluan hyödyntää kaikkea sitä, mitä olen oppinut kivun kanssa elämisestä.