Valehtelen vaimolleni huvikseni – itsekin ihmettelen käytöstäni

Jaa artikkeliLähetä vinkki
© anssi keränen
Ville ja Liisa ovat avioeron partaalla, koska Liisa ei pysty enää luottamaan mieheensä.

”Tulen kotiin yksien jälkeen”, lupaa Ville vaimolleen Liisalle perjantai-iltana.

Sanat vain lipsahtavat Villen suusta, ennen kuin hän ehtii ajattelemaankaan. Ville tajuaa päästäneensä ilmoille valkoisen valheen, jonka tietää Liisan haluavan kuulla.

Ei Ville missään nimessä silti kaljoittelua yhteen tuoppiin jätä, kun pitkästä aikaa pääsee viihteelle.

Liisakaan ei luota miehensä sanoihin hetkeäkään. Hän on joutunut oppimaan, ettei Villen sanoilla ole painoarvoa. Ville ei silti korjaa sanomaansa, vaan lähtee ovesta ulos.

Miksi minä oikein valehtelen? Ville ihmettelee itsekseen matkalla lähibaariin.

Ville laskettelee luikuria lähes jatkuvasti, vaikka tietää jäävänsä kiinni. Kyse ei ole pelkästään pienistä asioista, vaan Ville saattaa valehdella jopa saaneensa töitä, vaikkei se pitäisi sillä kertaa paikkaansa.

Vieraissa hän ei silti käy, mutta Liisa ei ole aivan varma, voiko luottaa tässäkään asiassa Villen sanaan.

Eniten Liisaa häiritsee Villen valehtelu raha-asioissa. Vaikka Ville kertoisi maksaneensa pariskunnan vuokran, Liisa ei voi luottaa edes siihen.

Ville ja Liisa tuntevat toisiaan kohtaan rakkautta ja hellyyttä, eikä Ville haluaisi missään nimessä erota.

Villeä ahdistavat Liisan eropuheet, joita Ville pitää aivan turhina. Meillähän menee ihan hyvin, Villellä on tapana sanoa. Liisa ei ole enää aivan samaa mieltä.

Onko siis mitään tehtävissä, että Ville oppisi kertomaan vaimolleen negatiiviset asiat rehellisesti, suoraan ja kaunistelematta?

Mies lapsen roolissa

Ville on luotettava, ainakin yhdessä asiassa: hän valehtelee eikä hoida vastuitaan. Tämä on Liisan ja Villen parisuhteen todellisuutta, johon Liisan tulisi luottaa niin kauan kuin hän valitsee elämän Villen puolisona. Tämä parisuhde ei ole kahden aikuisen suhde, vaan vanhemman ja lapsen välinen suhde. Ville toimii lapsen tavoin. Liisa korjaa jälkiä.

Kyseessä on parisuhdepeli, jossa Villellä on lapsen ja Liisalla vanhemman rooli. Pelit opitaan lapsuuden perheessä. Ne ovat alitajuisia eikä niiden ole tarkoitus ratkaista ongelmia, vaan päästä lapsuudesta tuttuun ja turvalliseen oloon.

Parisuhteen piilotarkoitus on tuottaa kumppanille lapsuudessa ratkaisemattomiksi jääneitä tunneongelmia, kuten hylkäämistä, hyväksymättömyyttä tai arvottomuutta, jotta puolisot pääsisivät aikuisen kyvyillä niitä ratkaisemaan. Jos tätä parisuhteen alitajuista osuutta ei ymmärretä, ongelmista yritetään päästä varhain opituilla tavoilla kuten parisuhdepeleillä.

Pieni lapsi ei hyväksy itsessään mitään väitettyä ”pahaa” eikä kestä ”pahasta” syntyvää syyllisyyttä. Siksi syyllistetty ja rangaistu lapsi etsii puolustavan strategian, jollainen valehtelu ja vastuuttomuus saattaa olla. Valehtelu ei myöskään edistä puolisoiden välistä kunnioitusta, joka on tärkeä parisuhteen liima-aine.

Jos Liisa haluaa muutosta elämäänsä, hänellä on monta vaihtoehtoa. Hän voi jatkaa vanhemman roolissaan ja mahdollistaa Villen lapsena pysymisen. Liisa voi erota. Tai Liisa voi hyväksyä Villen sellaisenaan.

Jos Liisa päättää jatkaa parisuhdettaan, hänen on joka aamu valittava Ville puolisokseen. Jos hän valitsee, vastuu on hänellä ilman valitusoikeutta. Liisa voi kehittää itseään ammattiauttajan kanssa, jolloin hän ymmärtää valintojaan ja niiden seurauksia. Liisa voi houkutella Villen kanssaan parisuhdekoulutukseen.

Villellä on vain yksi tie. Hänen on tutkittava, miten hänestä on tehty sellainen ihminen, ja kehittää itsestään aikuinen puoliso Liisalle tai eron sattuessa jollekin toiselle naiselle.

Meri Saarnilahti-Becker, parisuhdekouluttaja, Becker-koulutus

X