Kaverit tärkeämpiä kuin parisuhde?

Jaa artikkeliLähetä vinkki
© Anssi Keränen
Elli ja Peter riitelevät ajankäytöstä, sillä Elli kaipaa enemmän yhteistä perheaikaa.

Peter on poissa kotoa jopa neljänä iltana viikossa. Se on Ellin mielestä liian paljon, vaikka Peter onkin muuten hyvä aviomies ja isä.

On poikien iltoja, leffakerhoa ja treenejä. Niiden aikana Elli huolehtii yksin kaksilapsisen perheen arjen pyörittämisestä. Peter saapuu pahimmillaan kotiin vasta, kun murrosikäiset lapset ovat menneet nukkumaan.

”Sinä valitset ajankäytölläsi, että kaverit ovat sinulle tärkeämpiä”, Elli sanoi edellisen riidan aikana Peterille.

Peter ei kieltänytkään.

”Missä on sanottu, että kaverit eivät saisi olla ukkomiehelle tärkeitä”, Peter kysyi.

”Mutta kumpi on tärkeämpi: kaverit vai perhe”, Elli yritti tivata, muttei saanut vastausta.

Elli loukkaantui, ettei Peter voinut edes vastata. Arvojärjestys ei näytä olevan perheenisälle itsestään selvä.

Kyllä kaverit ovat Ellillekin tärkeitä, mutta ei hänellä ole aikaa lähteä tapaamaan heitä entiseen malliin. Peter on kyllä tarjoutunut tekemään lapsille ruokaa Ellin jumppien aikana, mutta Elli ehtii niihin vain noin kerran kuussa bestiksensä kanssa.

Eikä Elli kaipaisikaan jatkuvaa kaverien tapaamista. Hänelle perhe tulee aina ykkösenä, ja niin hän on olettanut Peterinkin ajattelevan. Eivätkö kaikki ajattele niin?

Elli miettii nyt, mitä hän on tehnyt väärin. Olisiko pitänyt valita aikanaan ihan toinen mies? Vai olisiko hänen pitänyt osata vaatia enemmän koti-iltoja jo ennen lasten syntymää?

Peterin iltamenot alkoivat kuitenkin häiritä kunnolla vasta lasten synnyttyä. Elli oletti miehen muuttuvan automaattisesti kotikeskeisemmäksi avioliiton myötä, mutta niin ei ole käynyt vieläkään.

Seura 50/2014

Vastuunjako tärkeää

Mikä sija perheellä, kumppanilla tai kavereilla pitää olla elämässämme? Merkitys riippuu paljolti niistä kokemuksista, miten meidän omaan tarvitsevuuteemme on vastattu.

Joillakin on luontaisesti läheinen ja lämmin suhde omiin perheenjäseniin. Toiset saattavat hakea läheisyyttä tavalla, joka vie kumppania etäämmäksi. Joillekin on mahdotonta pohjimmiltaan sitoutua läheisyyteen. Tällöin elämän perustana ovat omat tekemiset ja omat tarpeet, ja jokaisen pitää selvitä omillaan.

Parisuhde ennen lapsia voi olla aivan ihana. Menevä ihminen saattaa olla kuin kotonaan missä tahansa maapallolla ja varovaisempi osapuoli voi nauttia toisen mukana uusista asioista. Ongelmat nousevat, kun pari saa vauvan. Menevämpi osapuoli jatkaa luontaista elämäänsä mutta toinen joutuu uuteen elämänvaiheeseen: hänen on asetettava vauvan tarpeet omiensa edelle. Ihmiselle, joka on joutunut pärjäämään omillaan, vauvan ja kumppanin tarvitsevuuden kohtaaminen voi olla kuin ufon kohtaamista. Yhtäkkiä riidellään, mikä on tärkeää ja miten vauvan kanssa pitäisi olla. Tasa-arvoisen vastuun kantaminen vauvan hoidossa ei onnistu ja toisiaan täydentävän, jaetun vanhemmuuden tilalle tuleekin yksin eläminen etääntyneessä parisuhteessa.

Jos keskustelu asioiden tärkeysjärjestyksestä ja työnjaosta perheessä ei onnistu, tilanteen kohtaaminen ilman pariterapian antamaa tukea voi tulla ylivoimaiseksi haasteeksi.

Keijo Markova, Pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto

X