Miksi televisio-ohjelma itkettää?

1. Miksi musiikki ja taide-elämykset itkettävät?

Musiikkikappaleet tai elokuvat saavat katsojan samastumaan. Ne vievät muistoihin, joissa katsoja on itse kokenut jotain vahvaa, kuten rakkautta, menetystä tai kaipuuta.

Television ääressä itkevä katsoja ei välttämättä osaa selittää, millainen tunne hänellä on itkunsa taustalla. Itku on hyvin alkukantainen tunnereaktio, ja syy siihen on monesti tiedostamaton. Musiikin esteettinen kauneus tai taidemaalarin poikkeuksellinen kyky esittää siveltimensä kautta jotain ainutlaatuista voivat viedä jonkin mystisen kokemuksen äärelle ja saada aikaan kyyneleet.

Ihmisten luovuus ja herkkyys ulkoisille ärsykkeille kulkevat jonkin verran käsi kädessä. Toiset meistä tuntevat asiat toisia voimakkaammin, ja siten heillä itku on herkemmässä kuin muilla.

2. Tarttuuko itku?

Itkevä vauva saa toisen vauvan tuntemaan empatiaa ja itkemään. Samoin liikuttuneena asioitaan kertova, itkevä henkilö herättää myötätunnon ja kyyneleet. Itkun ”tarttuminen” tällaisessa tilanteessa kertoo kyvystä empatiaan. Joskus toisen itku voi herättää suurta ahdistusta, jopa aggressiota, joka saattaa purkautua kiukun kyynelinä.

3. Mikä tarkoitus itkulla on?

Alun alkaen itkulla on hengissä pysymiseemme liittyvä tarkoitus. Lapsi on itkun avulla keskusteluyhteydessä vanhemman kanssa jo ennen kuin hän osaa puhua. Itkevä vauva herättää äidin maidontuotannon ja kompastunut, kävelyä harjoitteleva itkevä lapsi hoivareaktion. Lapsi saa itkullaan hoitajan vastaamaan omiin tarpeisiinsa.

Lapsi kanavoi ja purkaa itkun kautta tunteidensa sekamelskaa silloin, kun hän ei osaa vielä sanoittaa tunteitaan. Itkevä aikuinen purkaa tunnepaineitaan samalla tavalla. Itku rentouttaa, sillä tällöin para-sympaattinen eli tahdosta riippumaton hermostomme palauttelee elimistöä lepotilaan.

Itku lohduttaa ja suojaa ihmismieltä luovuttamisen hetkellä: se auttaa esimerkiksi kuolevaa hyväksymään tilanteensa.

4. Miksi toiset herkistyvät vähästä?

Luultavasti biologisilla tekijöillä on merkitystä, mutta aivan varmasti myös sukupuolella, kasvuympäristöllä ja kulttuurilla. Itku voi olla opittu tapa purkaa kaikenlaisia tunnemössöjä, väsymystä ja stressiä, ja tavat vahvistuvat kun niitä viljelee.

Naiset itkevät useammin ja herkemmin kuin miehet: hormonitoiminta vaikuttaa ja se, että tyttöjen on sallittua itkeä. Kyllä pikku pojatkin itkevät, kunnes alkavat tarkkailla miesten mallia tai saavat kerran kuulla isommilta pojilta olevansa ”nössöjä itkupillejä”.

Osa meistä on erityisherkkiä eli henkilöitä, jotka lapsesta pitäen ovat reagoineet aisteillaan häiritsevän voimakkaasti eri ärsykkeisiin. Tällainen ihminen on saattanut purskahtaa itkuun jo toisen kiukkuisesta katseesta. Näitä ihmisiä voidaan auttaa terapialla tulemaan toimeen ominaisuutensa kanssa.

5. Onko itkusta jotain haittaa?

Moni liittää häpeän tunteen väärällä hetkellä purkautuneeseen itkuun. Tällaisia tilanteita voivat olla vaikka pokan pettäminen tiukassa neuvottelussa tai virastossa jonottamaan joutuneen väsyneen ihmisen turhautuminen. Itkuun liittyvä häpeä on pitkälti kasvatuksen tuotosta. Kuinkakohan moni mies on saanut lapsuudessaan kuulla, etteivät isot pojat itke? Onneksi televisiosta tulee nykyään ohjelmia, jotka purkavat tätä tabua.

Mielenterveyden kannalta itku on hyvä asia. Itkevä ihminen purkaa paineita ja huolehtii siten mielenterveydestään. Fysiikkakin hyötyy itkusta, sillä stressi altistaa tunnetusti monille sairauksille sydän- ja verisuonitaudeista flunssaan. Kunnon itku laskee sykettä, rentouttaa ja saa hengityksen kulkemaan vapaasti.

6. Keventääkö itku aina mieltä?

Surevaa kehotetaan monesti itkemään sanomalla, että itku helpottaa oloa. Itkua ei voi käskeä, eikä suru häviä kompaktisti itkukuurilla. Itku tulee yhä uudelleen yllättävissäkin tilanteissa, vaikka menetyksestä on jo aikaa. Jatkuvasti mieleen tulevat surulliset muistot ja niihin liittyvä itku tuskin keventävät mieltä.

Kun miljoona suomalaista itkee saman televisio-ohjelman ääressä, kokemusta voisi verrata ryhmäterapiaan. Yhteinen kokemus terapoi ja sellaisena keventää mieltä.

7. Minkä vuoksi itkua usein salaillaan?

Itkevä ihminen on jotenkin hetkellisesti heikoilla ja avuttoman oloinen. Avuttomuus herättää hänessä herkästi sisäisen häpeän ja kokemuksen, että hän paljastuu joksikin sellaiseksi, jona ei tahdo toisten näkevän häntä.

Länsimaissa itkua salaillaan. Jos itketään, se tehdään yksin ja piilossa juuri siihen liittyvän heikkouden leiman vuoksi. Yhteiskunnassamme heikkous on huono asia. Joissain muissa kulttuureissa itku voi päinvastoin kertoa sankaruudesta. Monissa maissa ihmiset kokoontuvat katastrofitilanteissa kaduille itkemään. Jaettuna suru on helpompi kestää.

8. Onko ihmisessä jotain vikaa, jos suru ei itketä?

Sanoisin, että on – ainakin vähän. Yleensä itku kyllä irtoaa turvallisessa tilanteessa ja samalla jähmettynyt suru liikahtaa. Mutta kyllä surullinen voi olla sisäänpäinkin, ilman kyyneliä. Ihminen voi mielessään ajatella, että asiat eivät ole niin kuin toivoisin ja että tarvittaisiin muutosta.

Tunteiden tukahduttamisesta on haittaa. Pidätetyt tunteet pitävät elimistön stressitason korkeana ja lisäävät sitä kautta ahdistusta ja pahaa mieltä. Tällaisen ihmisen tunteet purkautuvat monesti alkoholin vaikutuksen alaisena. Psykoterapiassa padot viimeistään aukeavat ja sitten itketään oikein kunnolla.

9. Voiko itkua teeskennellä?

Näyttelijöillä on tekniikkansa, joiden avulla he saavat aikaan kyyneleet ja suruilmeen. Näyttelijän lahjoja löytyy myös tunneälykkäiltä tai vähän rumasti sanottuna manipuloivilta henkilöiltä.

Tällaisia ihmisiä on sekä lapsissa että aikuisissa. He ovat huomanneet, että ympäristö reagoi itkuun palkitsevasti. Itkevälle on helppo antaa periksi.

10. Miksi nauru muuttuu herkästi itkuksi?

Sekä itkun että naurun takana ovat suuret tunteet, ja mielialavaihdos on usein helppo siirryttäessä suuresta tunteesta toiseen. Autonominen hermosto virittyy niin itkusta kuin naurusta. Virittyneessä tilassa siirto tunteesta toiseen käy helposti.

Nauru voi myös olla suojamekanismi, vaikka oikeasti sattuu. Ja kun vaan sattuu ja sattuu, nauru vaihtuukin itkuksi.

Suunta voi olla toisinkin päin: itku purkaa pahaa mieltä ja palauttaa suhteellisuuden tajun. Keventynyt mieli saa naurun purkautumaan.

Asiantuntijana Marjo Kankkonen, psykologi, YET-psykoterapeutti, Mind Repression Oy.

Seura 44/2014