Miten kantasolut mullistavat hoitoja?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Suomalaisten kehittämällä kallon kantasoluhoidolla on onnistuttu kasvattamaan uutta luuta vaurioituneen tilalle elävän ihmisen pääkalloon. Tulevaisuudessa ihmiselle voidaan ehkä kasvattaa mitä tahansa varaosia.

1. Mitä kallon kantasoluhoito tarkoittaa?

Hoidossa kasvatetaan kallon kaarevaan kalottiosaan uutta luuta potilaan omista soluista. Kallonpohjaan tätä hoitoa ei ole toistaiseksi kokeiltu. Hoitoon sisältyy kaksi leikkausta, joiden välillä potilas voi elää normaalia elämää.

Hoito alkaa leikkauksella, jossa potilaan vatsasta navan vierestä otetaan rasvasoluja. Leikkauksen jälkeen rasvasoluista muokataan laboratoriossa kantasolut eli sellaisessa vaiheessa olevat solut, jotka eivät vielä ole alkaneet erilaistua rasvasoluiksi. Kantasolut ohjataan erilaistumaan luusoluiksi erilaisten kasvutekijöiden avulla.

Soluja kasvatetaan maljoilla yhdessä sidosaineen kanssa noin kolmen viikon ajan. Lopputulokseksi saadaan ”solupuuroa”, rakeista kudosta, jossa on luun kantasoluja ja sidosainetta. Se siirretään kalloon uudessa, noin kolme tuntia kestävässä leikkauksessa. Solupuuro pysyy kallossa oikealla paikallaan, kun sen alle ja päälle levitetään verkko. Ajan kuluessa se luutuu kiinteäksi, kovaksi luuksi.

2. Onko kallon kantasoluhoito suomalainen keksintö?

Hoitoja kehitellään eri puolilla maailmaa. Tampereen yliopistollinen sairaala ja kudosteknologiakeskus Regea tekivät vuosina 2008–2009 yhteensä viisi kokeellista kallon kantasoluhoitoa. Tämä hoitosarja oli maailman ensimmäinen ja toistaiseksi ainut tieteellisessä lehdessä julkaistu hoitosarja kallon kantasoluhoidoista. Suomessa ollaan siis pitkällä hoidon kehittelyssä. Emme ole tehneet enempää hoitoja, koska ne tulevat vielä kalliiksi.

Hoitosarjamme on herättänyt suurta kiinnostusta maailmalla, ja siitä on kerrottu esimerkiksi BBC:n ohjelmassa, jota on esitetty National Geographic -kanavalla 180 maassa.

3. Millaisiin potilaisiin hoitoa on kokeiltu?

Kahden potilaan kallon luu oli murtunut vamman seurauksena, kahdelta oli poistettu kallon luussa kasvanut hyvänlaatuinen kasvain ja yksi potilas kärsi leikkauksen jälkeisestä luun tulehduksesta. Kaikissa tapauksissa luuta oli jouduttu poistamaan. Enimmillään potilaalta puuttui noin miehen kämmenen kokoinen pala kalloa.

Yksi potilaista otti itse meihin yhteyttä luettuaan kallon kantasoluhoidoista, ja neljälle muulle hoitoa ehdotettiin. Kaikki viisi antoivat luvan kokeelliseen hoitoon.

Emme valinneet hoidettaviksi iäkkäitä potilaita, koska heillä luutuminen on hitaampaa. Kun hoito kehittyy, sitä voidaan varmasti soveltaa myös iäkkäisiin, mutta tähän asti potilaat ovat olleet alle 50-vuotiaita.

4. Miten kallon luupuutoksia tavallisesti hoidetaan?

Kalloon asennetaan leikkauksessa PEEK-aineesta eli eräänlaisesta muovista tehty proteesi, joka on valmistettu millintarkasti oikean kokoiseksi. Se ruuvataan minilevyillä kiinni kalloon. Kantasoluhoito on tätä tavanomaista hoitoa isompi prosessi, koska siinä tarvitaan erillinen leikkaus rasvasolujen ottamiseksi. Proteesiin verrattuna kantasoluhoidon etuna voidaan pitää sitä, että kasvatettu luukudos on potilaan omaa, ja oma kudos on aina parasta. Yleensä elimistö ei hylji proteesiakaan, mutta periaatteessa sellaista voisi joskus sattua.

5. Millaisia tuloksia kallon kantasolu­hoidoista on saatu?

Potilaita on seurattu nyt noin viisi vuotta, eikä heillä ole ilmennyt mitään jälkitauteja eikä hoidon sivuvaikutuksia. Luu on kaikissa tapauksissa luutunut normaalisti, eikä kenellekään ole kasvanut esimerkiksi ylimääräistä luupattia päähän.

Tosin yhdellä potilaistamme kävi huono säkä: hiihtämässä ollessaan hän kaatui ja löi päänsä puunrunkoon. Luumassa oli vielä luutumisvaiheessa, joten se hajosi. Niinpä teimme uuden leikkauksen, jossa hänelle asennettiin tavanomainen proteesi rikkoutuneen luumassan tilalle. Aivovammalta onneksi vältyttiin.

6. Millaiset riskit hoidossa on?

Riskit näyttävät aika pieniltä. Varauduimme siihen, että luumassa ei lähtisi luutumaan kunnolla, että se rupeaisi muodostamaan liikaa luuta, tai että alue tulehtuisi. Mikään näistä kolmesta riskitekijästä ei toteutunut. Jos olisi tapahtunut jotakin ikävää, olisimme lopettaneet kokeilut heti. Hylkimisen mahdollisuus on suljettu pois sillä, että solut on otettu potilaan omasta vatsarasvasta eikä esimerkiksi toiselta henkilöltä.

Teoreettisesti on olemassa myös sellainen riski, että kudos alkaisi kasvaa pahanlaatuiseksi. Siksi kantasoluhoidoissa täytyy olla hurjan varovainen. Ennen operaatioita biologit ovat selvittäneet laboratoriossa tarkasti, että solut tosiaan muodostavat juuri luusoluja. Kantasolut ovat kuin kaksiteräinen miekka, ennen kuin niitä oppii hallitsemaan. Venäjältä on selostettu eräs tapaus, jossa nuorelta pojalta oli poistettu aivokasvain ja laitettu tilalle luuytimen kantasoluja. Puolen vuoden kuluttua pojan pää oli ollut täynnä kasvaimia.

7. Mikä hoidossa on haastavinta?

Haastavaa on aina se, että solupuuroa saadaan laitettua paikoilleen juuri oikea määrä. Massaa ei saa laittaa liian ohuelti eikä liian paksulti. Tämä on pieni tekninen yksityiskohta, mutta kun tekee jotakin operaatiota ensimmäisiä kertoja, tällaisetkin asiat tuntuvat isoilta. Massa ei oikeastaan kasva tai paisu luutuessaan, mutta se muuttuu muodoltaan rakeisesta sileäksi.

8. Täytyykö potilaiden varoa päätään?

Potilaat ovat vuodepotilaana vain seuraavaan aamuun asti, minkä jälkeen he lähtevät kävelemään. Päätä ei tarvitse erityisesti varoa. Luumassa pysyy paikoillaan, kunhan ei ryhdy kolhimaan paikka-aluetta kovasti. Vuoden kuluttua koko massa on luutunut.

9. Miten kallon kantasoluhoidoista saatua osaamista hyödynnetään jatkossa?

Kallon kantasoluhoidot eivät välttämättä yleisty lähitulevaisuudessa, koska ne ovat hintavia. Kokeellisista hoidoista voi kuitenkin olla merkittävää hyötyä, kun kantasoluhoitojen sovelluksia kehitetään edelleen. Nyt tiedämme jo aika paljon siitä, miten kantasolut käyttäytyvät erilaisten sidosaineiden kanssa. Suomessa on jo kasvatettu useille potilaille myös leukaluuta kantasolutekniikalla.

Tulevaisuudessa päästään kenties kokeilemaan potilashoitoja hermoston kantasoluilla, ja ehkä jonakin päivänä ihmiselle voidaan kasvattaa mitä tahansa varaosia. Olisi hienoa, jos pystyisimme kasvattamaan vaikkapa maksan palasesta kokonaan uuden maksan. Hoitojen kehittymisvauhti riippuu paljon siitä, miten paljon alan tutkimusta rahoitetaan. Rahoituksen löytäminen on ollut hankalaa.

10. Onko ihmisen varaosateollisuus eettisesti arveluttavaa?

Etenkin Yhdysvalloissa on käyty keskustelua siitä, onko abortoitujen alkioiden kantasolujen käyttö arveluttavaa. Suomessa alkioiden kantasoluja saa kyllä käyttää, mutta turvallisuuden varmistamiseksi potilashoidoissa on käytetty vain aikuisen potilaan omia soluja.

Kantasoluteknologia on mahdollisuus eikä peikko, ja siihen kannattaa suhtautua avoimin mielin. Kantasoluhoidoista voi olla tulevaisuudessa suuri apu monelle.

Asiantuntijana neurokirurgian professori Juha Öhman, Tampereen yliopistollinen sairaala.

Seura 19/2014

X