Miten osteoporoosi oireilee?

1. Mikä on osteoporoosi?

Osteoporoosi eli luukato on luuston sairaus, jossa luun mineraalitiheys ja laatu ovat heikentyneet niin, että luunmurtumien riski kasvaa.

Osteoporoosia voi kutsua kansantaudiksi – sen verran yleisestä sairaudesta on kyse. Vuosittain Suomessa tapahtuu 30 000–40 000 luunmurtumaa, ja ainakin osassa näistä on syynä luuston haurastuminen. Yli 50-vuotiaista naisista kahdella viidestä ja yli 50-vuotiaista miehistä yhdellä seitsemästä on jokin osteoporoottinen murtuma.

Vaikka osteoporoosi on pääasiassa iäkkäiden sairaus, voi siihen sairastua jo keski-iässä tai nuorempanakin. Osteoporoosia on todettu jopa lapsilla.

Osteoporoosin yleisyyttä on vaikea ar-vioida, koska sitä voidaan mitata vain murtumien ilmaantumisesta. Osteopeniasta puhutaan, kun luun tiheys on alentunut. Jos luun tiheyden alenema pahenee, osteopenia voi muuttua osteoporoosiksi.

2. Kenellä on riski sairastua osteoporoosiin?

Ikääntymisen myötä periaatteessa kaikilla. Luun määrä kasvaa 20–30-vuotiaaksi asti, jolloin luuntiheys on huipussaan. Se säilyy melko muuttumattomana aina nelikymppiseksi asti. Sen jälkeen alkava luuston haurastuminen liittyy ikääntymiseen ja ikääntymisen myötä tuleviin sairauksiin.

Osteoporoosin riskiä nostavat tietyt lääkkeet, kuten kortisoni ja sairaudet, kuten suoliston imeytymishäiriö, reuma, diabetes ja munuaissairaudet.

Osteoporoosi on myös naisilla yleisempää kuin miehillä. Nainen menettää hohkaluustaan, joka on luukudosta, noin puolet elämänsä aikana ja putkiluuaineksestaan, joka on raajan pitkä luu, noin 30 prosenttia. Miehet menettävät vastaavasti 30 prosenttia ja 20 prosenttia.

3. Miksi naiset sairastuvat osteoporoosiin miehiä useammin?

Se johtuu hormonaalisista syistä. Estrogeenin väheneminen aktivoi luuta hajottavia soluja. Osteoporoosin riskiä nostaa se, jos kuukautiset jäävät syystä tai toisesta pois yli vuodeksi, tai vaihdevuodet alkavat ennen 45 ikävuotta.

Vaihdevuosissa luun väheneminen kiihtyy, mutta tahti tasaantuu vaihdevuosien mentyä ohi.

Luuston haurastuminen ei ole miehilläkään harvinaista. Väestön ikääntyessä myös miesten osteoporoosi yleistyy.

4. Miten osteoporoosi oireilee?

Osteoporoosi voi piillä pitkään huomaamattomana. Ensimmäinen oire on käytännössä luunmurtuma ja siihen liittyvä kipu.

Jos murtuma on selkänikamassa, se ei välttämättä ole edes kipeä. Usein tällainen murtuma todetaan sattumalta tai, kun pituus lyhenee rangan painuessa kasaan.

Jos on saanut yhden osteoporoottisen murtuman, riski saada uusia murtumia on 2–4 kertaa suurempi kuin muilla.

5. Voinko tehdä mitään luukadon ehkäisemiseksi?

Paljonkin. Syö monipuolisesti ja nauti riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia, sillä ne vahvistavat luustoa merkittävästi. Liiku säännöllisesti. Äläkä tupakoi, sillä tupakointi heikentää luustoa monin eri tavoin.

Osteopeniavaiheessakin luukatoa voi ehkäistä näillä keinoilla.

6. Miten paljon kalsiumia ja D-vitamiinia pitäisi nauttia?

Aikuisen pitäisi saada kalsiumia päivittäin noin 800 milligrammaa. Kalsiumin saantia voi arvioida kalsiumtestillä: http://www.maitojaterveys.fi/www/fi/kalsiumtesti.php

Suomalaisille tärkeimpiä kalsiumin lähteitä ovat maitotuotteet. Parasta olisi saada riittävä kalsium ravinnosta. On nimittäin viitteitä siitä, että kalsiumravintolisällä voi olla haittavaikutuksia sydämelle. Jos kalsiumin saanti ravinnosta jää kuitenkin vähäiseksi, on sitä syytä täydentää ravintolisällä.

Uusien ravintosuositusten mukaan yli 2-vuotiaat, nuoret ja aikuiset tarvitsevat D-vitamiinia 10 mikrogrammaa vuorokaudessa ja yli 75-vuotiaat 20 mikrogrammaa. D-vitamiinilisän ympärivuotista käyttöä suositellaan vauvaikäisestä 18 ikävuoteen asti ja yli 60-vuotiaille. Aikuisille D-vitamiinilisää suositellaan talvikuukausina.

7. Millainen liikunta ehkäisee osteoporoosia?

Parasta liikuntaa osteoporoosin ehkäisyksi on liikunta, johon kuuluu iskuja ja hyppyjä, sillä ne vahvistavat luustoa. Esimerkiksi uinti on hieno laji, mutta luuston kannalta se ei ole ihanteellinen.

Osteoporoosin ehkäisy alkaa jo kasvuiässä, sillä silloin luodaan luumassan varasto oikealla ravitsemuksella ja liikunnalla. Lapsille ja nuorille suositellaan vauhdikkaita leikkejä sekä maila- ja pallopelejä – ylipäätään liikuntalajeja, joissa juostaan ja hypitään.

Aikuisille sopivia lajeja ovat vaikkapa juoksu, kävely ja pallopelit. Ikääntyville suositellaan kuntosaliharjoittelua, tanssia, voimistelua ja kävelyä.

Myös osteoporoosia sairastavien pitää liikkua. Heille sopivat lajit, jotka kehittävät tasapainoa ja ylläpitävät lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Samat lajit ehkäisevät myös kaatumisia, joissa useimmat lonkkamurtumat syntyvät.

8. Miten osteoporoosi todetaan?

Osteoporoosin toteamiseksi tarvitaan luuntiheysmittaus. Luuntiheys mitataan lannerangasta tai reisiluun yläosasta DXA-tutkimuksella eli kaksienergiaisella röntgensädemittauksella. Luuntiheysmittauksen lisäksi otetaan tarvittaessa verikokeita ja tehdään muita lisätutkimuksia.

Luuntiheysmittaus on tarpeen tehdä kun:

On ollut aiempia murtumia, jotka ovat tulleet kaatuessa tai matalalta pudotessa.

On osteoporoosi riskiä nostava lääkitys tai sairaus.

Röntgenkuva antaa syyn epäillä osteoporoosia.

Pituus on lyhentynyt vähintään viisi senttiä.

Jos tiheysmittauksissa todetaan osteopenia, tiheysmittaus pitää uusia 2–5 vuoden kuluttua.

9. Miten osteoporoosia hoidetaan?

Osteoporoosia hoidetaan sekä lääkkeettömästi – fysioterapialla, jumpalla, kalsiumilla ja D-vitamiinilla – että lääkkeillä. Hoidon tavoitteena on luunmurtumien, erityisesti nikama- ja lonkkamurtumien, estäminen.

Lääkitystä harkitaan aina yksilöllisesti. Pelkän luuntiheysmittauksessa todetun osteoporoosin perusteella ei automaattisesti aloiteta lääkitystä. Lääkehoito kohdistetaan iäkkäisiin ja niihin, joilla on suuri murtumariski. Murtumariski on suuri, jos on ollut aiempia vähäisestä iskusta tai kaatumisesta syntyneitä nikama-, lonkka-, ranne- tai olkavarsimurtumia.

Varsinaisten luulääkkeiden ohella voidaan käyttää joissain tapauksissa myös sukuhormonia eli estrogeenia tai testosteronia.

10. Vaihdevuosien hormonihoito hoitaa siis myös osteoporoosia?

Kyllä. Hormonihoito on edullinen ja tehokas lääke vaihdevuosioireisille naisille, joiden luuntiheys on alentunut ja joille eivät muut luulääkkeet jostain syystä sovi. Hormonihoito suojaa luita niin pitkään kuin sitä käytetään.

Koska estrogeeni voi lisätä naisen rinta- ja kohtusyöpäriskiä, on hoidon hyödyt ja haitat harkittava jokaisen potilaan kohdalla erikseen.

Asiantuntijana sisätautien, endokrinologian ja geriatrian erikoislääkäri, dosentti Leo Niskanen 
Fimeasta. 
Niskanen on osteoporoosin Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja.

Seura 23/2014