Onko nuorten stressi lisääntynyt?

1. Mikä on ­suomalaisnuorten terveydentila?

Suurin piirtein sama kuin muual­lakin Euroopassa. Jotkut pitkäaikaissairaudet, erityisesti ykköstyypin diabetes, ovat meillä hieman yleisempiä. Useammalla kuin joka kymmenennellä nuorilla on kuitenkin lääkehoitoa vaativia pitkäaikaisia sairauksia. Lisäksi lähes joka kymmenennellä on jokin lääkärin määräämä lääke, jota nuori käyttää jatkuvasti tai lähes jatkuvasti. Yleisimpiä nuorten potemia sairauksia ovat astmat ja allergiat, yleisiä ovat myös diabetes, epilepsia, keliakia, laktoosi-intoleranssi ja monet tuki- ja liikuntaelinten sairaudet.

Astman lisääntymisen syitä ei tunneta, mutta tutkimusta asiasta on käynnissä. Taustalla voi yhtenä tekijänä olla terveydelle haitallinen sisäilma, kuten kosteusvaurioiden seurauksena syntyvä homealtistus.

2. Millaiseksi nuoret itse kokevat terveydentilansa?

Valtaosa nuorista voi hyvin ja ilmoittaa terveytensä hyväksi, vaikka nuorella olisi jokin pitkäaikainen sairaus. Lasten ja koululaisten terveydenhuolto on Suomessa hyvällä tolalla, ja useimmat pitkäaikaiset sairaudet ovat hallinnassa. Sen ansiosta nuoret pärjäävän pääosin hyvin. Pitkäaikaiset sairaudet ja vammat ovat kuitenkin puberteetissa usein ongelma, koska nuori kokee helposti olevansa poikkeava. Samalla, kun pitää ymmärtää ja hyväksyä oman kehon muutokset ja uusi ruumiinkuva, pitäisi tulla toimeen lääkityksen ja rajoitusten kanssa.­ Vaihe voi olla vaikea ja nuori kaipaa silloin erityisesti vanhempien, koulun ja kouluterveydenhuollon tukea.

3. Kuinka moni nuori kärsii stressistä?

Varsin monilla nuorilla on oireita, jotka voidaan tulkita stressioireiksi. Tavallisia oireita ovat päänsärky, vatsakivut, väsymys, heikotus sekä niska-hartiavaivat. Stressioireet lisääntyivät 1980–1990-luvulla, ja se jatkui aina vuosituhannen alkupuolelle saakka. Voidaan puhua myös koulu-uupumuksesta, joka vastaa aikuisten työuupumusta. Silloin koulutehtävät käyvät ylivoimaksi, eikä mikään jaksa kiinnostaa. Syvä koulu-uupumus on melko harvinaista, mutta ei tavatonta. Sellaisessa tilanteessa nuoren tilanteeseen täytyy perehtyä tarkemmin kuin yksittäisten oireiden ilmaantuessa. Avainasemassa ovat opettaja, kuraattori sekä kouluterveydenhuolto ja kotona tietysti vanhemmat.

4. Ovatko nuoret aikaisempaa masentuneempia?

Vaikka nuorten masennus on paljon esillä, tutkimukset eivät väestötasolla osoita nuorten masennuksen lisääntyneen. Kun sen sijaan tarkastellaan yksittäisiä väestöryhmiä, esiin nousevat vähän koulutettujen ja työttömien vanhempien lapset. Ryhmä on pieni, mutta siinä masennus on 2000-luvulla lisääntynyt. Ilmiö on huolestuttava, sillä se tarkoittaa sosioekonomisten terveyserojen kasvua Suomessa eli huonompiosaiset sairastavat enemmän kuin hyväosaiset.­ Kaiken lisäksi se näkyy erityisesti nuorissa ikäryhmissä.

5. Onko tyttöjen ja poikien terveyden välillä eroa?

Pitkäaikaissairauksissa ero ei ole merkittävä, mutta stressioireet ovat tytöillä huomattavasti yleisempiä kuin pojilla. Vastaavasti aikuisilla naisilla on erilaisia stressiin liittyviä oireita enemmän kuin miehillä. Osittain kyse voi olla siitä, että naiset havainnoivat paremmin ruumiinsa toimintoja, koska he joutuvat esimerkiksi huolehtimaan kuukautisista jo 11–13-vuotiaasta lähtien.

6. Onko nuorten ravitsemus hyvällä tolalla?

Varmaan melko harva nuori tietää, että ilmainen ja ravitsemuksellisesti hyvin suunniteltu lämmin koululounas on maailmalla harvinainen. Esimerkiksi Norjassa kouluruokaa ei vieläkään tarjota, vaikka aiheesta on käyty keskusteluja. Kouluterveyskyselyn mukaan kaikki suomalaiset koululaiset eivät kuitenkaan syö kouluateriaa tai syövät siitä vain joitakin osia, kuten leipää.

Kouluruoan syömisessä on ehdottomasti parantamisen paikka, ja joissakin kouluissa asian eteen on jo tehty työtä. Kasvavalle lapselle ja nuorelle säännöllinen ruokailu on tärkeää. Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan osa 12–18-vuotiaista jättää joko aamiaisen tai lounaan väliin, tytöt useammin kuin pojat. Tytöt olettavat laihtuvansa jättämällä aterioita väliin, mutta tutkimustiedon perusteella silloin käy pikemminkin päinvastoin.

7. Onko energiajuomista haittaa nuorille?

Kyllä, jos niitä käytetään, jotta jaksetaan valvoa, seurustella tai pelata netissä myöhään illalla ja yöllä. Siitä seuraa helposti valvomisen, univaikeuksien ja energiajuo­mien käytön noidankehä. Puolen litran energiajuomapullosta saa kofeiinia lähes kahden ison kahvikupillisen verran. Kun nuoret ovat kooltaan aikuisia pienempiä, vaikutus voi olla voimakas. Kofeiiniin liittyviä oireita ovat muun muassa univaikeudet, päänsärky, ärtyneisyys, väsymys ja heikotus. Energiajuomissa on runsaasti myös kaloreita, joten niiden juominen voi lihottaa.

8. Onko nuorten päih­­teiden­käyttö lisääntynyt?

Ei. Tupakointi on selvästi vähentynyt, ja kehityksen suunta näyttää olevan kohti savutonta yhteiskuntaa. Tupakoinnista on tullut nuorten keskuudessa luuserien puuhaa. Tupakointi on kuitenkin edelleen erittäin yleistä koulussa huonosti menestyvillä. Lisäksi ammattikoululaiset ja opiskelun varhain päättävät tupakoivat lukiolaisia ja hyvin menestyviä monin kerroin useammin. Nuoremmissa ikäryhmissä alkoholin käyttö on vähentynyt, mutta ei enää nuorilla aikuisilla.

9. Millainen on nuorten fyysinen kunto?

Nuorten fyysisen kunnon kehittymisestä ei juuri ole tietoa. Tutkimustietoa on ainoas­taan armeijan alkaessa suoritetuista juoksutesteistä 1970-luvun puolivälistä alkaen. Tutkimusaikana keskimääräinen juostu matka on merkittävästi lyhentynyt, ja testistä huonosti selviytyneiden osuus on noussut noin kymmenestä prosentista lähes 25 prosenttiin. Erityisen selvä nousu on tapahtunut 2000-luvulla. Tytöistä vastaavaa tietoja ei ole, mutta kehityksen voi olettaa olevan samanlainen.

10. Missä teini-ikäisten vanhemmilla olisi petraamista?

En puhuisi petraamisesta, vaan siitä, mitä vanhemmat voivat ylipäätään tehdä. On tärkeää keskustella nuoren kanssa, tietää kaverit ja se, missä nuori viettää aikaansa. Myös kavereiden vanhempiin on hyvä pitää yhteyttä. Vanhempien ja huoltajien tulee säilyttää aikuisen rooli. Ongelmien kohdatessa nuorta ei saa jättää yksin. Vanhempia ei pidä missään nimessä syyllistää. Usein nuorta voidaan parhaiten auttaa auttamalla vanhempia.

Asiantuntijana Arja Rimpelä, kansanterveystieteen professori, Tampereen yliopisto.

Seura 32/2013