Lista asioista joista ei saa kirjoittaa – koska muuten antaa hörhöille polttoainetta

Jaa artikkeliTilaa Seura
Saako rokotteiden epäillyistä haittavaikutuksista kertoa? © Otavamedia

Seura julkaisi viikonloppuna jutun, jossa tutkittiin epäilyjä sikainfluenssarokote Pandemrixin yhteydestä nuorten naisten saamaan krooniseen väsymysoireyhtymään. Jutussa käytiin läpi asiaan liittyviä outoja piirteitä, muun muassa sitä että Norja on alkanut maksaa korvauksia samanlaisille potilaille, toisin kuin Suomi.

Suomen valtio on aiemmin korvannut narkolepsiatapauksia, joita pidetään rokotteen aiheuttamina. Väsymyssairautta valtio ei korvaa, eikä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ole ollut innokas tutkimaan näin pienen potilasjoukon asiaa. Laitoksen resurssit ovat rajalliset, eikä varmaa yhteyttä rokotteen ja väsymyssairauden välillä ole.

(Nyt Seuran juttuprosessi herätti THL:n, ja laitos on luvannut tehdä uuden raportin aiheesta.)

Tämänhän pitäisi olla aika tavallista journalismia. Huomataan asia joka kaipaa tutkimista, paneudutaan siihen kaikkien osapuolten kannalta ja tehdään aiheesta juttu, jossa kysytään miksi asiat ovat nyt näin.

Siis pitäisi olla – mutta ei nykyään, kun kaikesta asioiden julkaisemisesta ollaan valmiita etsimään piilomerkityksiä ja agendoja.

Miksi ruokitte trolleja tai harhoja?

Muutama ihminen, joukossa terveydenhuollon ammattilaisia, kyseli Tolkun Henkilöltä, miksi teemme juttuja jotka antavat lisäpolttoainetta rokotevastustajien harhoihin.

Tämänkin Seuran rokotejutun lauseita ja päätelmiä tullaan luultavasti levittämään asiayhteydestään irroitettuna netin syvän päädyn sekopääpalstoilla.
Niillä todistellaan, että ylikansalliset lääkeyhtiöt tekevät kansalaisilla salaisia kokeita ties minkä Naton, siionistien tai marsilaisten laskuun.

Nimenomaan Pandemrixin sivuvaikutukset ovat olleet yksi rokotehuuhaa-porukoiden märkiä unia. Suomessakin pieni mutta äänekäs joukko uskoo, että kaikki rokotteet aiheuttavat autismia, alistumista vallanpitäjien orjiksi tai mitä tahansa pahaa ja hirveää.
Siksi he jättävät lapsiaan rokottamatta, ja altistavat näin kanssaihmisiään jo voitettujen, tarttuvien kulkutautien uudelle leviämiselle.

Nämä uskovaiset käyttävät omaan propagandaansa jokaisen mediatarinan, jonka he tulkitsevat tai toivovat vahvistavan heidän vakaumustaan – eikä ole väliä olivatko jutut British Medical Journal –tiedekatsauksesta, Seurasta tai tavaratalo Kärkkäisen asiakasjulkaisusta.

Vastasin Pandemrix-jutustamme kyselleille, että toimituksestamme ei todennäköisesti löydy ainuttakaan rokotusten vastustajaa (eivätkä muuten kyseisen jutun haastateltavatkaan ole sellaisia).

Muutama lukija piti silti valintojamme kyseenalaisina. Jutussa olisi pitänyt kertoa vielä useammassa kohdassa, että rokotukset ovat hyödyllisiä ja niitä pitää jokaisen ottaa.
Nyt pelasimme heidän mielestään liikaa rokotevastustajien pussiin.

Uutisoinnin kieltäjät ovat väärässä, sori siitä

Pakkomielteinen ”vääränlaisten uutisten” pelko voi olla yleisempikin tämän syksyn ilmiö.

Kuulin Yleisradio-tutultani, että hän oli saanut palautetta erään ulkomaalaissyntyisen ihmisen tekemisiä koskeneesta jutusta. Näitä ei kuulemma pitäisi uutisoida, koska maahanmuuttoa vastustavat populistit saavat aiheesta lisäpontta vihalleen.

Kun Helsingin Sanomat julkaisi viikonloppuna upean juttunsa teatterineuvos Veijo Baltzarin karmeasta seuraajakultista ja ihmiskauppa-epäilyistä, joissain somekommenteissa pohdittiin olivatko jutussa mainitut Baltzarin yhteydet pääministeripuolueeseen lainkaan olennaista tietoa. Demarien vastustajat kun saisivat niistä lyömäaseita.

Tänä syksynä olen itsekin saanut haukkuja siitä, että valikoituja otteita minun ja kollegoideni teksteistä on toisinaan kopioitu saastasivustoille. Joten mekin olemme kuulemma syyllisiä näitä sivustoja pyörittävien rikollisten aiheuttamaan vainoon ja henkiseen väkivaltaan.
Näistä vihankylväjien pahantahtoisesti vohkimista lainauksista meidän pitäisi ”harrastaa itsereflektiota” – eli lakata kirjoittamasta tietyistä asioista kriittisin, objektiivisin ja journalistisin perustein.

Nämä päättelyketjut kertovat jotain olennaista ajastamme.

Ajatus siitä, ettemme voisi käsitellä mediassa jotain aihetta sen pelossa, että pahantahtoiset ihmiset käyttävät juttuja väärin ja siteeraavat niitä omiin tarkoituksiinsa, loukkaa journalismin perusarvoja.

Journalismiin kuuluu epämiellyttävienkin kysymysten käsittely. Joskus joudumme myös julkaisemaan vastauksia, joita ihmiset eivät haluaisi kuulla tai tietää.

Jos alamme varoa tosiasioiden kertomista, annamme välillisesti näiden salaliittoteoreetikkojen, hourupäiden ja pahantekijöiden vaikuttaa journalistiseen päätöksentekoomme. Heidän reaktioidensa arasteleminen ja pelkääminen on lehdistönvapauden kaventamista.
Se on arkemme ja elämämme kaventamista.

Raamatulla päähän

Joten nyt nokitan vastaanväittäjiä Pyhällä Kirjalla.

Raamatunkin laatijat ovat kirjoittaneet ohjeita, joita voidaan käyttää perusteluina vaikka millaisiin hirveyksiin, asiayhteyksistään irroitettuina.

Sama Raamattu on opetuksineen armon, lohdun ja toivon lähde sadoille miljoonille ihmisille.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että Raamattua tai Raamatun siteeraamista ei pidä kieltää. Ihmisiä, jotka tekevät julmuuksia tai kehottavat julmuuksiin kirjan tekstien varjolla, saa sen sijaan rangaista mielinmäärin juuri niistä pahoista teoista, joita he tekevät.

Voisimmeko ajatella, että journalismi on samanlainen asia?

Jos joku väärinkäyttää median sisältöjä pilkkaamiseen tai valehteluun, julkaisee niitä törkysivustoilla tai rokotepalstoilla omiin tarkoituksiinsa muokattuna, sopiiko että haukutaan siitä näitä väärintekijöitä eikä meitä, jookos?

 

PS. Koska Journalistin Ohjeiden mukaisesti otsikolle on löydyttävä jutusta katetta, tässä on lupaamani lista asioista, joista Tolkun Henkilön mielestä ei saisi kirjoittaa:

 

 

X