Brittisarja Tehtaantyttöjen murhat pysyttelee vankasti asialinjalla
Lähes dokumenttia muistuttavassa brittiläisessä rikossarjassa kerrotaan, kuinka kolmen naisen vuonna 1973 tapahtuneet murhat ratkesivat 25 vuotta myöhemmin dna-näytteiden avulla.
Viiksillä varusteltu Philip Glenister esittää rikostutkija Paul Bethellia sarjassa Tehtaantyttöjen murhat.
Yle on viime vuosina esittänyt useita, enimmäkseen BBC:n tuottamia brittisarjoja, jotka ovat perustuneet todellisiin rikostapauksiin. Kyseessä ovat olleet tositapahtumiin pohjautuneet draamasarjat, eivät siis true crime -dokumentit.
Sarjat ovat olleet asiallisia, tiukasti poliisitutkintaan pitäytyviä ja kaikkea sensaatiomaisuutta vältteleviä, vaikka itse rikokset ovatkin aikoinaan olleet laajasti kuohuttavia.
Tehtaantyttöjen murhat liikkuu kahdella aikatasolla
Viime vuonna valmistunut neliosainen Tehtaantyttöjen murhat (Steeltown Murders) käsittelee jälleen todellisia rikoksia, mutta nyt liikutaan kahdessa eri aikatasossa ja kuvataan tapauksia, joissa dna-tutkimusta käytettiin uraauurtavalla tavalla.
Ed Whitmoren käsikirjoittama ja Marc Evansin ohjaama sarja kertoo vuonna 1973 Walesissa tapahtuneista teinityttöjen murhista. Aluksi Sandra Newton -niminen nuori nainen löytyi raiskattuna ja kuristettuna joutomaalta keväällä 1973. Muutama kuukausi myöhemmin iltaa kaupungilla viettäneet Pauline Floyd ja Geraldine Hughes löydettiin samalla tavoin murhattuina Llandarcyn metsästä.
Aluksi murhia ei tajuttu yhdistää toisiinsa, vaan niitä pidettiin eri tekijän rikoksina. Murhia ei saatu selvitettyä. Vasta dna-tutkimusten käyttöönotto vuosia myöhemmin toi ratkaisun rikoksiin. Vuonna 1998 tekijän dna saatiin nimittäin eristettyä Geraldinen ja Paulinen vaatteista ja tutkinta avattiin uudelleen.
Tehtaantyttöjen murhien näyttelijäjoukkoa johtaa etenkin joitakin vuosia sitten lukuisissa brittisarjoissa nähty veteraaninäyttelijä Philip Glenister. Hän esittää rikostutkija Paul Bethellia, joka oli mukana jo vuonna 1973 tehdyissä murhatutkimuksissa.
Sarjassa pompitaan jatkuvasti vuoden 1973 ja vuoden 1998 tutkimusten välillä. Ajankuvat ovat hyvin luotuja ja muutenkin Tehtaantyttöjen murhat pitäytyy vankasti asialinjalla, jopa tiettyyn kuivakkuuteen asti. Nuorta vuoden 1973 Bethellia esittää Scott Arthur, joka ei juurikaan muistuta Glenisteriä.
Todellisuus koukuttaa katsojan
Tavallaanhan tällaisissa sarjoissa on kyse dramatisoidusta true crimesta, mutta ero lukuisiin true crime -dokumenttisarjoihin on kuitenkin selvä. Niiden sensaatiohakuisuus ja tunnereaktioiden kaivelu puuttuu, kun pääpaino on objektiivisella rikostutkimuksella.
Samalla tietenkin toteutuu eräänlainen etäännytys: kun kameran edessä on näyttelijöitä, eikä uhrien omaisia tai juttua tutkineita oikeita poliiseja, katkera pilleri on helpompi niellä.
Silti pohjimmiltaan on kyse samasta asiasta: katsojien koukuttamisesta todellisilla rikostapauksilla. Näissä draamasarjoissa tosin kuvataan myös yhteiskuntaa tarkemmin kuin true crime -dokumenteissa. Esimerkiksi Tehtaantyttöjen murhissakin vuoden 1973 kyseenalaiset poliisikäytännöt olivat aikanaan hyväksyttäviä, mutta eivät enää menisi läpi.
Ja onhan sarjassa kyse merkittävästä tapahtumasta rikostutkinnan historiassa. ”Lauantai-illan kuristajaksi” kutsuttu murhaaja oli ensimmäinen, joka paljastui perheenjäseniltä otetun dna:n perusteella.
Hänellä oli myös kyseenalainen kunnia olla Walesin ensimmäinen sarjamurhaaja.
Tehtaantyttöjen murhat, lauantai 25.5. klo 19.30, TV1