Elokuva-arvio: Harriet kuvaa orjuuden kautta Yhdysvaltojen historian räikeitä vääryyksiä
Harriet Tubman oli orja, joka karkasi ja auttoi lukuisia muita orjia pakenemaan Yhdysvaltojen sisällissodan aikana.
Harriet Tubman tunnetaan yhtenä Yhdysvaltojen historian suurimpina sankareina.
Harriet Tubman (1822–1913) oli legendaarinen karannut orja, joka ennen Yhdysvaltojen sisällissotaa ja sen aikana auttoi lukuisia orjia pakenemaan. Päävamman lapsena saanut Harriet uskoi Jumalan äänen johdattaneen häntä näissä teoissa.
Viisi pitkää elokuvaa vuodesta 1997 ohjanneen näyttelijä-ohjaaja Kasi Lemmonsin elokuva Harriet (USA 2019) Tubmanin tarinasta asettuu samaan kategoriaan kuin vaikkapa 12 Years a Slave (2013) ja Antebellum (2020) – eli elokuviin, joissa orjuuden kautta kuvataan Yhdysvaltojen historian räikeitä vääryyksiä. Ne toimivat sekä tilintekoina historian kanssa että mustan väestönosan itsetunnon ja -tuntemuksen kohottajina.
Elokuvan ongelmana on se, että se on elämäkertana ja elokuvana kovin kaavamainen. Kaikki dramaattiset nousut ja laskut ovat juuri niissä kohdissa, joissa niiden odottaakin olevan. Lisäksi hieman westernin tapaan siinä kuljetaan koko ajan aika kliseisesti kohti kahden vihollisen väistämätöntä yhteenottoa.
Brittiläisen näyttelijä-laulaja Cynthia Erivon nimiosasuoritus on elokuvan parasta antia. Toinenkin näyttelijä-laulaja, Janelle Monáe, esittää elokuvassa tärkeää sivuroolia.
✪✪✪
Harriet, sunnuntai 14.7. klo 0.00, TV5