Anna Hanski ”On raskasta olla huolestunut ihminen”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Arto Wiikari/Otavamedia
Katastrofiajatteluun taipuvainen laulaja Anna Hanski, 46, tunnustaa olevansa jatkuvasti vähän huolissaan. Hän hermostuu helposti sekä ihmisten että yhteiskunnan lyhytnäköisyydestä.

Tunnustan,

että minua huolestuttaa miltei kaikki. En tiedä, mistä jatkuva huolissaan oleminen on peräisin, mutta olen aina ollut tällainen katastrofiajattelija.

Minulla on kaksi tytärtä. Nenna on jo 22-vuotias ja omillaan, mutta Alina on vasta 17-vuotias. Huoli herää heti, jos soitan Alinalle, eikä hän vastaa puhelimeen. Olen silloin ihan varma, että hänet on kidnapattu ja että hän on jonkun rahtilaivan kyydissä matkalla kohti tuntematonta. On raskasta olla huolestunut ihminen.

 

Kontrolloin

mielelläni kaikkea, vaikka tähän ikään mennessä olen havainnut sen olevan sittenkin mahdotonta. Osaan onneksi nauraa taipumuksilleni, mutta toivon, että ne laimenisivat vuosien saatossa edes hieman.

Onhan tässä maailmassa paljon asioita, joista olla huolissaan. Olen kuuluisa siitä, että raskaana ollessani halusin virkata pakkasessa seisoville parkkimittareille pipot!

Rakastan

läheisiäni ja ystäviäni. Meillä on laaja perhekäsitys. Avomieheni Aku Nyyssösen ja lasteni lisäksi ydinperheeseeni kuuluvat sisarukset, oma äiti, isoäiti ja serkut. Haluaisin käyttää jopa hieman vallattomammin sanaa rakastan. Olen aina ennen kuvittelut rakastavani sanoilla, mutta minulla on ollut virheellinen käsitys itsestäni.

Näytän tunteeni tekojen kautta. Teen pieniä juttuja, kuten ostan kaupasta lempimehua, josta tiedän toisen tykkäävän. Olen ystävilleni ja läheisilleni olemassa aina, kun he tarvitsevat minua. Toisten puolesta asioiden tekeminen on aina ollut luontainen juttu minulle. Ne ovat rakkauden tekoja, joita teen mielelläni.

Innostun

erilaisista ilmiöistä ja saatan hetkeksi hurahtaa niihin täysillä mukaan. Aika nopeasti kuitenkin järkevä puoleni nostaa päätään. Mietin juttuja usein niiden seuraamusten kautta, ja se hillitsee toimintaani.

Asun nykyään musiikkialan vuokratalossa Jallukassa, ja toimin myös talotoimikunnan varapuheenjohtajana. Talo on täynnä innostunutta ja nopeasti reagoivaa porukkaa. Suitsin asukkaiden ideoita esimerkiksi paloturvallisuuteen vedoten.

Olen todella kiinnostunut kaikesta. Hyväntahtoinen uteliaisuuteni tarkoittaa usein myös sitä, että haluan tietää asioista mahdollisimman paljon. Lähtökohtaisesti kyse on kiinnostuksesta, eikä pätemisen tarpeesta. Haluan vain ymmärtää asioita.

Hermostun

ihmisten ja yhteiskunnan lyhytnäköisyydestä. Se tuntuu vallitsevan nykypäivänä joka puolella: musiikkibisneksessä, rakentamisessa ja poliittisissa ratkaisuissa.

Esimerkiksi valtion päätös leikata kehitysyhteistyövaroista on hyvin lyhytnäköinen ratkaisu. Eikö meidän kaikkien intresseissä olisi se, että kehitysmaissa asuvilla ihmisillä olisi kunnon edellytykset asua omissa maissaan? Eikö paras ratkaisu olisi auttaa heitä rakentamaan elämää siellä?

Olen itse ollut vuodesta 1993 UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs. Se on minulle erittäin mieluisa tehtävä ja olen ottanut vuosien varrella paljon selvää kehitysmaiden asioista. Tulevaisuuden rakentaminen kehitysmaissa on kauaskantoista ajattelua. Siinä haluan olla mukana.

Kammoan

korkeita paikkoja, mutta siitä huolimatta hyppäsin benjihypyn 90-luvulla. Olen suorituskeskeinen ihminen. Kun olin luvannut tehdä sen, en voinut enää perääntyä. Se oli ihan hirveää, enkä valaistunut tempusta yhtään. Ehkä tietynlainen kuolemanpelko kuitenkin himmeni sen myötä.

Iän myötä olen tullut rauhallisemmaksi sen ajatuksen kanssa. Vuosien saatossa viereltäni on lähtenyt paljon samanikäisiä kavereita, joten kuolema on opettanut nauttimaan tästä hetkestä. Tyyneysrukous on minusta valtavan viisaasti sanottu.

Ennustan,

että viiden vuoden päästä olen käynyt ainakin viidessä sellaisessa paikassa, joista olen aina haaveillut. Yksi niistä on Ranskan Provence. Ennustan myös, että saan tehdä entistä enemmän mieluisia töitä. Olen tehnyt viime aikoina paljon teatteria ja tänä kesänä esiinnyn Suklaasydän-musiikkinäytelmässä Hämeenlinnan Uudessa Kesäteatterissa.

Levybisnes on tällä hetkellä minun kohdallani kysymysmerkki. Minusta on kiva tehdä erilaisia juttuja, mutta en tiedä, millainen artisti olisin. Levyjen perään on kyselty, mutta en koe niiden suhteen tekemisen pakkoa.

Minulla ei ole suoraan sanottuna mitään hinkua niin sanotusti frontille, kuten musiikkiohjelmiin. Otan mielelläni vastaan toisenlaisia haasteita esimerkiksi teatterissa.

X