Hollywoodin suuri yllättäjä
Parhaasta naissivuosasta Oscar-palkinnon saanut Anne Hathaway on vakiinnuttanut asemansa Hollywood-tähtenä. Les Misérablesissa näyttelijä tekee läpimurron myös laulajana.
Anne Hathaway sai Oscarin naissivuosastaan Les Misérables -musikaalissa. Näyttelijä vakuutti myös laulutaidollaan. Kuva: Universal Pictures
Näyttelijä Anne Hathaway, 30, on täydellinen esimerkki filmitähden säteilystä. Kun hän saapuu lontoolaisessa loistohotellissa lehdistön eteen yhdessä Kuninkaan puheesta Oscarin voittaneen ohjaajan Tom Hooperin kanssa, hän kerää kaiken huomion.
Hathawayn rooli Hooperin uudessa Les Misérables -musikaalielokuvassa on kerännyt maailmalla ylistystä. Traagisen Fantinen rooli oli rankka myös fyysisesti. Hathaway pudotti jo valmiiksi hoikasta varrestaan yli 11 kiloa.
”Joskus roolin tekeminen on näyttelijälle helppoa rahaa. Nyt ei ollut”, Hathaway sanoo. ”Ei tosiaankaan.”
Eniten hämmästystä elokuvassa on herättänyt Hathawayn laulutaito. Miten sitä ei ole huomattu jo aiemmin?
Häpeästä ja tuskasta
Lehdistön edessä Hathaway on hyväntuulinen ja rento, vitsikäskin. Hän näyttää valkoisessa kauluspaidassaan hoikalta ja sädehtivältä.
Kaikki haluavat kuitenkin tietää, mistä kaunotar on kaivanut Fantinen rooliin kaiken sen tuskan.
”Minun täytyi mennä itsessäni sellaiseen paikkaan, joka ei ollut niin mieluisa, jotta I Dreamed a Dream tulisi ulos.”
Hathawayn mainitsema laulu on elokuvassa hänen bravuurinsa: raastava esitys saa paatuneimmatkin katsojat sulamaan ja pyyhkimään silmäkulmia.
Elokuvassa laulu osuu kohtaan, jossa Fantine on menettänyt kaiken: tyttärensä, työnsä, kunniallisuutensa, hiuksensa ja yhden kulmahampaansa. Victor Hugon klassikkoromaaniin perustuvassa tarinassa juuri tuo hetki on kaikkein murheellisin.
”Fantine on uneksija. Sitten hänestä tulee oman aikansa seksiorja. Halusin, että lauluni kertoo juuri siitä syvästä häpeästä ja tuskasta.”
Fanista tähdeksi
Anne Hathaway on harrastanut musiikkia lapsesta asti. Hän on opiskellut sopraanoksi ja fanittanut musiikkiteatteria ”aina”.
Vuonna 1999 hän teki ensiesiintymisensä sopraanona New Yorkin kuuluisassa Carnegie Hallissa yhdessä kuoron kanssa. Kolme vuotta myöhemmin hän voitti Clarence Derwent -palkinnon roolistaan Carnival -musikaalissa. Palkinto annetaan vuosittain Broadwayn musikaalien lupaavimmalle mies- ja naisesiintyjälle.
Hathaway oli vuonna 2004 lähellä tulla tunnetuksi laulajana, kun häntä harkittiin naispääosaan Oopperan kummitus -elokuvassa. Kuitenkin Prinsessapäiväkirjat 2:n kuvaukset menivät päällekkäin sen kanssa, ja suuri tilaisuus raukesi.
Les Misérablesissa Hathawayn rooli on minuuteiltaan melko pieni mutta merkitykseltään valtava. Hän hallitsee jokaista hetkeään valkokankaalla.
Les Misérables on siitä poikkeuksellinen musikaalielokuva, että sen laulut on tallennettu suoraan kuvaustilanteessa. Yleensä ne äänitetään jälkikäteen studiossa, mutta ohjaaja Hooper halusi mennä mahdollisimman lähelle todellista kokemusta.
Hathaway myöntää, että kameralle laulaminen oli aluksi hankalaa.
”Musikaaleissa yleisö on laulajalle tärkeä elementti. Elokuvan kieli on kuitenkin erilainen. Siinä piti mennä syvälle omaan itseensä.”
Kynitty kaunotar
Lontoossa Hathawayn ulkomuodossa herättää ehdottomasti eniten huomiota hänen lyhyt tukkansa. Näyttelijä on tullut tunnetuksi pitkistä hiuksistaan, mutta Les Misérablesin kuvauksissa hän menetti kutrinsa.
”En halunnut panna vastaan, kun se kerran oli tuotannon kannalta järkevintä”, Hathaway kertoo.
Kotona hänen kynitty tukkansa herätti monenlaisia tunteita.
”Mieheni tunnetilat vaihtelivat ylpeyden, ilon ja huolen välillä. Mutta halusin, että kaikki olisi todellista!”
Hathawayn tulevaa aviomiestä, näyttelijä Adam Shulmania huoletti, koska häät lähestyivät. Pari avioitui Kaliforniassa 29. syyskuuta 2012.
”Kun menin naimisiin lyhyellä tukalla, se oli osa minua. Minähän olen näyttelijä”, Hathaway sanoo.
”Nyt kasvatan sitten kynsiä! Tänään on vuorossa ranskalainen manikyyri. Mutta onhan se mukavaa, ettei tarvitse käyttää joka aamu tuntia hiusten kanssa.”
Kun Hathawaylta kysytään, aikooko hän jatkaa laulamista, hän vain naureskelee.
”Eiköhän tämä ole jo nähty!”
Kaikkea muuta. Tästä se vasta alkaa.