Arvi Lind: ”En olisi enää jaksanut"

Jaa kaverilleTilaa Seura
Arvi Lindin suosio syntyi tavallisuuden ja luotettavuuden varaan. Kuva: Pekka Nieminen.
Kun Arvi Lind jäi eläkkeelle, hänellä oli kaksi unelmaa, jotka piti toteuttaa.

Arvi Lind luistelee mustassa peliasussa oman maalin edessä. Kun keltaisen joukkueen hyökkääjä epäonnistuu syötössään, Lind nappaa kiekon ja heilauttaa sen siniviivan yli.

”Hyvä Arkka! Älä luistele, syötä vain”, joukkuetoveri Jukka Tavastila huutaa vaihtopenkiltä. ”Noin se lähtee, vastustaja ei voi mitään!”

Lindin syöttöyrityksestä tulee kuitenkin pitkä kiekko, ja hän luistelee vaihtoon. Hikipisarat valuvat kypärän ristikon takana. Puolustaja pudistelee päätään.

Lind, 68, on ollut urheilu- ja raittiusseura Zoomin luottomies jo vuodesta 1968. Tiistaiaamun harjoituksissa Helsingin jäähallissa on vauhtia.

”On tämä aika kovaa peliä melkein seitsemänkymppiselle”, Lind sanoo.

Mustien vaihtopenkillä ohjaaja Päiviö Pyysalo ja urheilutoimittaja Mika Saukkonen kannustavat omiaan.

”On ollut hyvä, kun harjoitukset ovat olleet aamulla. Saatoin työn ohessakin käydä nämä kaksi kertaa viikossa pelaamassa”, Lind kertoo.

Suomen luotetuin mies on ollut eläkkeellä kuusi vuotta. Hän ei ole kuitenkaan jäänyt makaamaan sohvan pohjalle.

Kaikkea muuta.

Jäähyväiset kansakunnalle

Ne jäähyväiset muistetaan.

Arvi Lind puhutteli Suomen kansaa viimeisen kerran Yleisradion tv-uutisissa keskiviikkona 15. lokakuuta 2003.

Hän kiitti katsojia kuluneista vuosista ja käveli valoon.

”Tyttärentyttäreni oli silloin seitsemänvuotias, ja hän oli ruvennut itkemään. Nyt vaari läksi taivaaseen!”

Se muisto naurattaa Lindiä. Silloin Suomessa elettiin todellista Arvi-hypeä. Parikymmentä vuotta aiemmin Yleisradiossa ei olisi saanut erottua muista.

Ajat olivat kuitenkin muuttuneet. Lindin jäähyväisistä tuli valtava mediatapahtuma.

”Viimeinen viikko oli yhtä hössötystä. Lähtö oli haikea mutta helpottunut. Olin virassa melkein 40 vuotta, ja lopussa vieteri oli niin suora, etten olisi enää jaksanut.”

Kun vaari kytkettiin irti valtakunnanverkosta, taakse jäivät jatkuva kiire ja kilpajuoksu uutisten perässä.

Arvi Lindin vaikutus Suomen kansaan on syvällisempi kuin mitä esiintyminen tv-uutisissa antaisi olettaa. Hän edustaa jotain suurempaa: myyttiä täydellisen luotettavasta miehestä.

Suomen luotettavin

Mistä on Suomen luotettavin mies tehty?

Arvi Lind syntyi Lauritsalan kauppalassa joulun alla 1940. Jo lapsena hän esiintyi kaikissa mahdollisissa juhlissa, vaikka oli omien sanojensa mukaan hyvin ujo. Itse asiassa hän oli niin arka, että pelkäsi vastata puhelimeen.

Pojasta kasvoi kuitenkin koulun viihdyttäjä. Rasvalettinen Rock-Arkka heilui vanerista tehdyn kitaran kanssa lavalla.

Lindin mukaan tv-toimittajat ovat ihmistyyppi, jolla on yleensä esiintymistaustaa.

”Kai siihen liittyy jotain narsismia. Jo aikoinani olin lastentarhan esityksessä ruunana, kun kello löi jo viisi. Prinsessa Ruususessa esiinnyin linnanmuurina. Sieltä se lähti.”

Lind kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1961 ja tuli Helsinkiin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Viipurilainen osakunta kuitenkin vei nuoren miehen.

”Minun maisterintutkintoni kaatui akateemiseen vapauteen.”

Osakunnan kautta Lind löysi tiensä televisioon. Ensimmäistä kertaa Lind oli ruudussa tv-mainoksissa. Televisio oli tuolloin todellinen taikalaatikko.

”Myin Pallo-paitaa, Pax-pastillia, Pommacia ja muita. Kun sitten menin juhannusjuhlaan esiintymään, julisteessa luki, että paikalle tulee ’tv:stä tuttu Arvi Lind’. Ja minä olin ollut parissa paitamainoksessa!”

Lind pääsi vakinaiseksi Yleisradion uutistoimitukseen 13. lokakuuta 1965. Kun hän aloitti uutistenlukijana kaksi vuotta myöhemmin, katsojapalaute oli 26-vuotiaalle miehelle kovaa. Heikki Hietamiehen kirjoittama elämäkertateos Lindin Arvi (Otava, 1999) kertoo, miten ”huuliaan lipova” ja ”idäksi murtava” Lind teilattiin tuolloin lehtien yleisöpalstoilla.

Lind muistaa sen ajan vieläkin.

”Kun aloin lukea uutisia, jopa naapurin rouva sanoi äidilleni, ettei ole ketään Heikki Kahilan veroista – eikä tule.”

Suvun julkkikset

Pitkään Lindiltä kysyttiin, missä hän oli oikeasti töissä päivät. Ihmiset eivät nähneet tv-toimittajan työstä kuin murto-osan, ne uutislähetykseen tiivistetyt juonnot.

”Olin 20 vuotta reportterina. Kiersin kaikkialla, kävin leikkaussaleissa ja istuin tuolla heinäkasoissa. Päivät olivat pitkiä.”

Merkittävimmät kotimaan uutiset Lindin uralla olivat Lapuan patruunatehtaan räjähdys 1976 ja Rissalan lento-onnettomuus 1978. Ne ihmiskohtalot koskettivat häntä syvästi.

Ulkomailta Lind muistaa keikan Siinain autiomaahan 1974. Käärmeet ja miinat jäivät mieleen kummittelemaan. Tšekkoslovakian miehitys 1968 oli järkyttänyt eteläkarjalaista sota-ajan lasta jo aiemmin. Koko uransa suurimpana uutisena Lind pitää Neuvostoliiton sortumista.

”Paria vuotta aiemmin sitä ei olisi kukaan osannut ennustaa. Voidaan sanoa, että maailmanpalo oli silloin lähellä.”

Uutistenlukijana Lind säästyi mielestään pahimmalta.

”Minulle ei tullut koskaan sellaisia jysäreitä kuin Estonia, Tšernobyl tai tornien sortuminen. Mitkään myöhemmät tapahtumat eivät ole jääneet mieleen niin kuin nuorena reportterina koetut.”

Julkisuus iski Lindiin aikoinaan lujaa. Toisaalta hänet oli omien sanojensa mukaan rokotettu julkisuuteen.

”Isoisäni oli poliisi Savitaipaleella, isäni taas palomestari Lauritsalassa, molemmat paikkakunnillaan oman aikansa julkkiksia. Minusta tuli valtakunnanjulkkis ja pojastani Juhasta sitten maailmanjulkkis NHL:ssä.”

Lind muistelee, miten poika kieltäytyi yhteishaastatteluista 1990-luvulla. Siihen asti Juha oli ollut Arvi Lindin poika. Sitten Arvista alettiinkin puhua Juha Lindin isänä.

”Hän sanoi kysyjille, että me molemmat yritämme tehdä omaa uraamme. Minähän olin siinä vaiheessa vasta 30 vuotta yrittänyt!”

Otsarypyt siliävät nauruun. Ei ole salaisuus, että huolestuneen ilmeen takana on hauska mies. Sitten Lind kuitenkin vakavoituu.

”Julkisuus on kohdellut minua hellästi. Toisaalta minulla ei ole ollut alkoholiongelmaa, jolla leuhkia, ei avioeroja takana. En ole tullut edes uskoon, kun olen ollut uskossa aina, ihan tavallinen rivikristitty.”

Rajojen rikkomiseen Lind ei ole koskaan kokenut vetoa.

”Minä olen sovinnainen ihminen. Ja lainkuuliainen, ihan pikkutarkkuuteen asti. Vihaan roskaamista. Nostan aina, jos näen roskan kadulla.”

Tavallinen suomalainen mies

Seuraavassa vaihdossa Arvi Lind on jälleen kentällä.

Kun katselee Lindiä luistelemassa Zoomin harjoituksissa, voi aavistaa sen energian, joka hänessä on nuorena toimittajana ollut.

Jääkiekkolegenda Lalli Partinen on sanonut, että Arvi Lind luistelee hyvin mutta ei osaa tehdä maaleja.

Tärkeintä Lindille ei olekaan voitto tai tappio, vaan pelin laatu. Se on ymmärrettävää: luottomies keskittyy aina omaan peliinsä.

Lindin mielestä toimittajaksi päätyy ihminen, jolla on siihen luontaiset taipumukset. Samalla tavalla juristityypeistä tulee juristeja ja insinöörityypeistä insinöörejä.

Lind on varma, että kaiken hänen suosionsa pohjalla on tavallisuus.

”Olen tavallinen suomalainen mies. En ole yhtään korea tai tekotyrkky.”

Heikki Hietamiehen suosio on perustunut samaan.

”Meitä ei ole tarvinnut kadehtia. Kenenkään ei ole tarvinnut pelätä, että me viemme heidän naisensa.”

Kun ruutuun ilmestyi huolestuneen näköinen Arvi Lind, katsoja saattoi olla varma, että puhe oli pelkkää asiaa. Mielikuvaa uskottavasta ja luotettavasta miehestä tuki Yleisradion vakaa instituutio.

”Olen aina saanut olla oma keskinkertaisuuteni. Koulussa olin aina kasin oppilas, ja minusta tuli approbaturin ylioppilas. En ole koskaan ollut enempää.”

Kielimies kiihtyy

Vastustaja tekee taas maalin, ja puolustaja Lind luistelee vaihtoon. Ottelun erotuomarina toimii legendaarinen urheilutoimittaja Seppo Kannas, toinen kielimies.

Lind julkaisi tänä syksynä Arvin kielioppaan (Tammi) yhdessä Kaarina Karttusen kanssa. Kirja perustuu Lindin Yleisradiolle kirjoittamiin kielipalautteisiin.

Sitä työtä hän teki vielä neljä vuotta työuran virallisen päättymisen jälkeen. Samalla Lind toimi sanomalehti Keskisuomalaisen lukija-asiamiehenä.

Arvi Lind jäi eläkkeelle lokakuussa 2003. Hän myöntää, että vieteri oli silloin suora. Yhtään työpäivää ei olisi enää jaksanut. Kuva: Pekka Nieminen.

Lind on aina ollut kiinnostunut kielestä. Äidinkielenopettajansa kannustamana hän lähti aikoinaan Helsingin yliopistoon lukemaan suomen kieltä.

”Maisteria minusta ei enää tule, mutta jos älyäisivät tehdä minusta kunniatohtorin! Akateeminen taustani on heiveröinen, mutta 40 vuotta olen harrastanut ja käyttänyt kieltä työkseni.”

Lind toimi päivätyön ohessa 12 vuotta suomen kielen lautakunnassa. Suurin osa työstä oli normien laventamista: annettiin säännöissä periksi.

Lind myöntää edelleen kiihtyvänsä kieliasioissa. Nyt häntä ärsyttää, kun appositioattribuuttia on alettu jättää taivuttamatta.

”Nykyään sanotaan esimerkiksi ’naapurimaa Georgiassa’ eikä ’naapurimaassa Georgiassa’. Oma kielitajuni sanoo, että ehdottomasti pitää taivuttaa. Mutta en minä saa raivareita enää mistään.”

Kielioppaassakin Lind muistuttaa, että kielellä on erilaisia käyttöaloja. Elävä kieli taipuu moneen käyttöön.

”Äidinkieli on koulujen tärkein oppiaine. Se on itseilmaisun perusta, vieraiden kielten oppimisen pohja ja ajattelun väline.”

Kaksi unelmaa

Lätkätreenien jälkeen Lind istuu Helsingin jäähallin kahviossa ja syö ruisleipää. Samalla hän näyttää valokuvia lentoharrastuksestaan. Yhdessä kuvassa hymyilevä mies liitelee jossain Rautavaaran taivaalla.

”Kun jäin eläkkeelle, minulla oli kaksi toteutumatonta unelmaa. Suoritin purjelentokurssin ja matkustin vaimon kanssa Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.”

Unelmat tuntuvat aivan Arvi Lindin näköisiltä. Niiden toteutumiseen saattoi luottaa.

Lindin mielestä ihmisen tärkein tehtävä elämässä on kulttuuriperinnön siirtäminen sukupolvelta toiselle. Hänellä ja vaimollaan Mirjalla on kuusi lastenlasta.

Vaimonsa kanssa Arvi Lind on ollut yhdessä yliopistoajoista saakka. Yhteisiin piirteisiin kuuluvat asioista huolehtiminen ja siisteys.

”Toisaalta hän on järkevä ja käytännöllinen. Minä olen suurpiirteisempi, vähän tällainen runoilijatyyppi.”

Suomen luotetuimmalla runoilijatyypillä on vielä yksi erikoinen, hieman hätkähdyttäväkin toive. Arvi Lind odottaa, että unohduksen lumi sataisi hänen päälleen.

”Olen sivusta nähnyt, miten se tapahtuu. Spede, Simo ja Vesku olivat alkuperäisiä zoomilaisia. Kun menimme pelaamaan johonkin hyväntekeväisyysotteluun, vanhemmat ihmiset olivat innoissaan mutta lapset eivät tunnistaneet heitä.”

Jäähallin parkkipaikalla Lind pakkaa lätkäkamat autonsa takapenkille.

”En elättele ajatusta, että kymmenen vuoden päästä minua enää tunnistettaisiin.”

Sen jälkeen hän virnistää. Tavalla, jonka kaikki tuntevat.

 

Uutisankkuri Arvi Lind jäi eläkkeelle lokakuussa 2003. Seura tapasi Suomen luotetuimman miehen syksyllä 2009, jolloin ilmestyi Arvin kieliopas (Tammi). Juttu julkaistiin Seurassa 46/2009.

X