Esa ja Pirre Nieminen olivat tavatessaan naimissa tahoillaan - Rakkaus kantoi yli vaikean ajan: ”Saimme paljon lokaa niskaan lähimmiltä ystäviltäkin”
Kun Esa ja Pirre Nieminen rakastuivat, kumpikin oli vielä tahollaan naimisissa. Myrskyisän alun jälkeen avioliitto on kulkenut myötätuulessa. Musiikin yhdistämä pari listaa nyt elämänsä tärkeimmät laulut.
Pirre Nieminen pystyy nykyään kuuntelemaan kuivin silmin Esa Niemisen hänelle säveltämän Kun katsoit minuun -laulun. Kappale on yhä molemmille tärkeä, ja kumpikin on valinnut sen hautavärssyksi. © Tommi Tuomi
Olohuoneen ikkunoista näkyy harmaana tyrskyävä meri. Tässä muusikko Esa Nieminen, 70, ja vaimo Pirre Nieminen, 63, katselevat usein Hangon ohi lipuvia laivoja. Iltaisin 24 majakkaa vilkuttaa valojaan merellä niin, että kotona ei tunne olevansa koskaan yksin.
Takkapuut ritisevät vaaleassa kakluunissa ja Esalla ja Pirrellä on jaloissaan villasukat. Lohikeitto porisee keittiössä. Pirre on ollut päävastuussa sisustuksesta, mutta Esan muusikon ammatti näkyy myös kodissa. Olohuoneen nurkassa on Oskar Merikannon vanha piano ja ruokailuhuoneen seinällä taulusarja Yoko Onosta ja John Lennonista.
Esa ja Pirre hankkivat puutalon meren rannalta kakkosasunnokseen kymmenen vuotta sitten, mutta viime vuosina he ovat viettäneet täällä enemmän aikaa kuin Espoossa. Hangossa on kaikki palvelut, luonto lähellä ja miljöö rauhallinen. Ulkona syreenipensaat ovat vasta heräilemässä kukkaan.
Kun Esa ja Pirre rakastuivat 22 vuotta sitten, hetken oli myrskyisää.
The Beatles: Twist and Shout
Esan elämä mullistui 11-vuotiaana, kun hän kuuli ensimmäisen kerran The Beatlesia. Hän oli aloittanut pianonsoiton 7-vuotiaana ja kuunnellut siihen asti vain klassista musiikkia.
Beatles muutti koko maailmankuvan ja vei Esan ammattimuusikoksi.
”Kun Beatlesin uutuuslevyn sai käsiinsä, sitä kuunneltiin uudestaan ja uudestaan kuukauden päivät. Beatles on vaikuttanut ammatinvalintaani.”
Esa kuunteli Beatlesin levyjä ja kirjoitti ylös sointuja ja sanoja. Myöhemmin hän on hyödyntänyt oppejaan ammatistaan sovittajana. Saatuaan isältään lahjaksi akustisen kitaran Esa alkoi opetella sillä Beatles-lauluja. Kavereiden kotibileissä hän oli aina esittämässä uusimpia hittejä.
The Beatlesin hajottua John Lennonin klassikoksi noussut Imagine on tehnyt Esaan suuren vaikutuksen. Esa oli fanittanut juuri Lennonia pikkupojasta lähtien.
”Ihmettelen vieläkin sen kappaleen nerokkuutta. Niin pienillä lauseilla pystytään sanomaan kaikki ihmisen elämästä. Jo vuonna 1970 kolmekymppinen jätkä on keksinyt haastaa kuulijan kuvittelemaan, millaista olisi elää vain tätä päivää varten. Sodat eivät koskaan lopu, ja Imagine tulee aina olemaan ajankohtainen.”
Esa on säveltänyt musiikkia esimerkiksi Risto Räppääjä -elokuviin tällä Oskar Merikannon yli satavuotiaalla pianolla. ”Minun on vaikea sanoa elämääni vaikuttanutta lempikappaletta Beatlesin ulkopuolelta, koska musiikista tuli ammatti ja tavastani kuunnella tuli analyyttinen.” © Tommi Tuomi
Abba: Thank You for the Music
Pirren isällä Mosse Vikstedtillä oli levy-yhtiö, joka toi muun muassa Suomeen jazzia ja Abban tuotantoa.
Kesäisin perhe veneili moottoriveneellään Tukholman saaristoon ja joskus matkalla piipahdettiin myös Abba-manageri Stickan Anderssonin kesämökillä. Myöhemmin hän muistaa isän saaneen haltuunsa Abba-konserttitaltioinnin, jota kaverit kerääntyivät katsomaan Pirren kotiin.
”Kohtaamiset bändin kanssa eivät ole jääneet mieleen. Meillä kävi paljon artisteja ja tapasin heitä myös isän kanssa tapahtumissa ja konserteissa, oli se sitten David Bowie tai Carola, heihin suhtauduttiin tavallisina ihmisinä, jotka harjoittivat tällaista ammattia.”
Pirren siskot ja serkku olivat mukana musa-alalla, mutta nuorena Pirre kapinoi vastaan ja kouluttautui kosmetologiksi edesmenneen äitinsä jalan jäljissä. Kun hän oli palaamassa äitiyslomalta työelämään, siskon mies Kim Kuusi pyysi hänet töihin Musicmakersille, Kimin ja Esan perustamaan mainosmusiikkia tekevään yhtiöön.
Tapahtui väistämätön.
Anna Eriksson: Kun katsoit minuun
Pirre ja Esa olivat tavanneet vuosien varrella yhteisten ystävien illanvietoissa, mutta he tutustuivat lähemmin vasta, kun Musicmakersin työporukka lähti Tahkon-reissulle helmikuussa 2000. Esa ja Pirre olivat mökillä kokkausvuorossa ja yhdessä kanapataa valmistaessaan he huomasivat nauttivansa toistensa seurasta.
Samana viikonloppuna seurue meni Kirkan keikalle. Esa oli aiemmin kiertänyt pitkän konserttikiertueen Kirkan kanssa ja halusi kuunnella ja katsella bändiä rauhassa, joten pyysi Pirreä tanssilattialle kanssaan. Molemmat olivat naimisissa, mutta tunteet veivät. Pian Esa ja Pirre alkoivat käydä lounailla ja viestitellä.
”Ihastuin Pirren itsenäisyyteen, hänen kykyynsä tarttua mihin tahansa asiaan ja tehdä se valmiiksi, tietysti kauniiseen naiseen ja tapaan, jolla Pirre kohteli minua”, Esa muistelee.
Esa oli saanut toimeksiannon Anna Erikssonin lp:n tuottamisesta, ja eräänä sunnuntai-iltana Tahkon jälkeen hän etsi materiaalia levylle ja selaili pianon vieressä olevia sanoituksia työhuoneellaan. Sinikka Svärdin teksti oli ollut odottamassa sävellystä jo vuoden, mutta lopulta Esa sävelsi siitä Anna Erikssonin isoimman hitin kahdessa tunnissa alusta loppuun. Tunnetila oli oikea ehkäpä juuri kaikesta tapahtuneesta johtuen.
”Emme olleet vielä yhdessä, olimme salaihastuneita. Jotain oli värähdellyt. En tajunnut vielä silloin, miksi kappale syntyi niin vaivattomasti. Kun soitin ja lauloin sen Pirrelle, ajattelin, että kyllä siinä jotain hyvää oli, koska Pirre alkoi itkeä”, Esa kertoo.
”Saimme paljon lokaa niskaan ihan lähimmiltä ystäviltäkin”
Pian pari ajautui tilanteeseen, jossa piti tehdä päätöksiä, mihin suuntaan he lähtevät, eikä siinä ollut vaihtoehtoja.
”Se oli niin kauheaa aikaa, saimme niin paljon lokaa niskaan ihan lähimmiltä ystäviltäkin. Niin siinä ilmeisesti aina käy, jos rakenteita järkkyy ja kaksi perhettä tavallaan rikkoutuu, sillä on seurauksensa”, Esa sanoo.
”Tunne oli niin voimakasta, että emme voineet kuin antaa mennä. Olimme niin rakastuneita, että totesimme, että voimme elää vaikka kahdestaan loppuelämämme. Onneksi aika teki tehtävänsä”, Pirre sanoo.
Pirre erosi miehestään kesällä 2000, ja samana syksynä Esakin muutti kotoaan vuokrayksiöön Töölöön. Kun avioerot olivat virallistuneet, Esa ja Pirre muuttivat yhteiseen omakotitaloon 2002. Esan lapset olivat tuolloin jo aikuisia, mutta Pirren pojat olivat heillä vuoroviikoin. Häitä vietettiin kesällä 2004.
Monta vuotta välit entisiin puolisoihin olivat huonot, onneksi ne nykyään ovat jo korjaantuneet, ja myös moni vanha ystävä on pyytänyt anteeksi. Muiden tuomitseminen ei vaikuttanut Pirren ja Esan tunteisiin.
”Tunneside välillämme oli niin voimakas, ettei tullut ikinä edes sellaista ajatusta, teimmekö oikein tai väärin. Se oli ihan selvää, ja on ollut tähän päivään saakka”, Pirre kertoo.
”Joskus on oltava oman elämänsä suhteen itsekäs, vaikka olisi lapsia, ja tehtävä muutoksen eteen vaikeitakin ratkaisuja itse”, Esa pohtii.
Meri on tärkeä varsinkin Pirrelle, sillä hän on kasvanut meren äärellä. Kaupungissa ollessaan kumpikin odottaa hetkeä, jolloin pääsee taas Hankoon. © Tommi Tuomi
Adele: Hello
Matkustelu, viinit, tennis, ruoanlaitto ja samanlainen musiikkimaku yhdistävät Esaa ja Pirreä. Yksi parin parhaimmista musiikkikokemuksista on ollut Adelen Hello-konsertti Tukholmassa. He istuivat hyvillä paikoilla lavan edessä ja koko konsertti oli molemmille voimakas kokemus.
”Olen käynyt urani aikana sadoissa konserteissa, mutta yksikään solisti ei ole tehnyt niin voimakasta vaikutusta kuin Adele. Konsertti perustui pelkkään musiikkiin, ei ollut mitään lavashow’ta eikä bändiä esiteltyä. Screenillä näkyivät vain Adelen kasvot, ja hunajainen laulu!” Esa kertoo.
”Olo oli aivan epätodellinen monta päivää sen jälkeen. Kotona kuuntelimme Hello-levyä niin paljon, että se meni lopulta rikki”, Pirre sanoo.
Yhteisille konserttimatkoille on tulevaisuudessa enemmän aikaa, sillä Esa on vähentänyt työntekoa vuosi vuodelta ja kesällä Pirre jää eläkkeelle.
Esa suunnittelee, että tulevaisuudessa he voivat lähteä käymään vaikka Amsterdamissa tai Lontoossa konsertissa keskellä viikkoakin. Tai sitten he starttaavat auton ja hurauttavat Eurooppaan ystävien luo ja palaavat kotiin auto täynnä viiniä ja oliiviöljyä.
Elämä muuttuu spontaanimmaksi, mutta eniten Esa ja Pirre nauttivat silti yhdessäolosta arjessa.
”20 vuotta on mennyt ihan myötäisissä tuulissa ja elämässä kauhean hyvin viihtyen. Meillä on samanlainen elämän ote. Pirren kanssa yhdestä päivästä pystyy tekemään elämyksen. Se on ihan tavallista arkipäivää, johon liittyy yhdessä tekeminen, yhdessä puhuminen ja yhteinen illallinen”, Esa sanoo.
Vuosikymmenet ovat hioneet Esan ja Pirren entistä tiiviimmin yhteen. Nykyään Pirre täydentää Esan lauseen jo, kun Esa on vasta aloittamassa sitä. Kinastelua tulee välillä, mutta hetken mökötyksen jälkeen erimielisyydet on unohdettu.
”On jotenkin selkeämpää ja kypsempää rakastua vanhemmalla iällä. Kumppanin tarve ja kriteerit ovat aivan toisenlaiset. Tunnekuohu on samanlainen, mutta kaikki rakentuu pitkäjänteisemmin, kun huomaa löytäneensä kumppanin, joka ajattelee niin monista elämän peruskysymyksistä samalla lailla”, Esa kertoo.
”Uskon siihen, että jokaisella on tässä maailmassa oma vastakappaleensa. Esa on elämäni rakkaus, ei kysymystäkään”, Pirre sanoo.