Jari Sillanpää: ”Olen niin onnellinen, että äiti ehti tavata Siimin ja tutustua häneen”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Raija ja Raimo Sillanpää olivat ylpeitä poikansa musiikillisista saavutuksista. Raimo-isä käy yhä Jarin keikoilla. © Ari Heinonen / Otavamedia
Tänä äitienpäivänä Jari Sillanpää ei soita onnittelupuhelua. Hänen rakas Raija-äitinsä kuoli viime syksynä, mutta ehti onneksi tavata Jarin uuden rakkaan.

Helpotus. Se tunne oli Jari Sillanpään mielessä alkujärkytyksen jälkeen viime syyskuun 17. päivänä, kun hänen Raimo-isänsä soitti ja kertoi Jarin äidin, Raijan, kuolleen.

”Olin usein ajatellut, että pääsisipä äiti jo pois kokemasta tuskia. Mutta siitä lähtien kun äiti kuoli, olen kuitenkin ollut surullinen ja suuttunut. Mietin, että miksi sun piti lähteä?” Jari sanoo.

77-vuotiaana kuollut Raija oli sairastellut pitkään: hänellä oli ollut lukuisia infarkteja, kovia rintakipuja, veritulppia. Jarin isosisko Sari lopetti laskemisen, kun Raijaa vietiin ambulanssilla sairaalaan sadatta kertaa.

Ja joka kerta Jarille nousi pala kurkkuun, kun isä soitti ja kertoi äidin joutuneen sairaalaan. Huoli oli kova.

Jari kertoo aloittaneensa luopumisen äidistään jo pari vuotta sitten. Ehkä siksi äidin kuolema ei ollut Jarille niin kova isku kuin jos se olisi tullut täytenä yllätyksenä.

”Viimeisten kolmen vuoden aikana äiti ei enää oikein jaksanut innostua mistään. Hän kyllä aina yritti päästä keikoilleni, jos vain jaksoi. Hänen elinpiirinsä kaventui, ja kaikki häneen puheensa pyörivät sairastelujen ja lääkkeiden ympärillä.”

Ennen niin eläväisessä äidissä tapahtunut muutos tuntui Jarista pahalta.

”Potutti, kun hän ei osannut olla enää innoissaan mistään. Minulla on valtava ikävä äitiä, sitä vanhaa äitiä.”

Puuroperjantai

Jari vietti lapsuutensa Ruotsissa Haaparannassa, jossa hänen isänsä asuu yhä. Jarin ja äidin välit olivat hyvin läheiset.

”Äiti oli ihana äiti. Hän oli minulle tuki ja turva. Hän piti meistä kaikista hyvää huolta ja puolusti minua, jos joku kiusasi.”

Jari ja vuotta vanhempi isosisko saivat tasavertaista kohtelua kaikessa.

”Äidille oli todella tärkeää olla reilu molemmille, hän hemmotteli meitä molempia tasapuolisesti.”

Sillanpään perheessä viikonloput olivat juhlaa. Silloin kotiäitinä häärännyt Raija paistoi lettuja tai vohveleita. Perjantaisin heillä juhlittiin viikonlopun alkua syömällä puuroa, Raimo-isän suurta herkkua. Raija valmisti aina erilaisia puuroja, ei koskaan kaurapuuroa. Oli riisipuuroa, mannapuuroa, helmiryynipuuroa.

”Ja sitten tarjolle laitettiin voileipää ja kaikki mahdolliset leikkeleet mitä ikinä vaan löytyi kaupasta. Se oli ihan luksusta – odotin aina koko viikon, että kunpa tulisi jo perjantai.”

Raija oli taitava kokki.

”Äidin tekemät lihapullat ja makaronikin maistuivat paremmilta kuin kenenkään muun valmistamina.”

Remmillä selkäsaunoja

Jari muistaa lapsuudestaan, miten äiti tanssitti lapsia mielellään radiosta tulevien kappaleiden tahdissa. Hän hassutteli ja oli läsnä.

”Muistan yhä elävästi äidin naurun, kun hän kiusoitteli meitä.”

Sillanpäiden perheessä vallitsi myös kova kuri.

”Äiti ei halunnut kurittaa meitä itse fyysisesti, mutta hän käytti psykologista terroria ja uhkasi, että kun isä tulee kotiin, niin saadaan selkäämme. Ja kun isä tuli kotiin, saimme nahkaremmistä. Se oli väärin äidiltä.”

Jari muistaa, että selkäsaunat loppuivat hänen ja Sarin tempaukseen, kun hän oli 8-vuotias. Sisarukset olivat varastaneet vanhemmiltaan tupakkaa ja leikkivät kylän muiden lasten kanssa metsässä häitä. Leikkivihkimisen jälkeen mukulat rullasivat tupakat. Kotiin päästyään molemmat kärähtivät ja tunnustivat äidille tekonsa.

”Jostain syystä emme saaneet silloin selkäsaunaa ja siihen se loppui. En vieläkään tiedä, miksi se stoppasi silloin.”

Äidin neuvot seuraavat

Raija huomasi Jarin laululahjat jo varhain. Kun heille tuli vieraita, hän kysyi varovaisesti laulaisiko Jari heille jotain. Äiti ei koskaan pakottanut Jaria esiintymään. Ujo pieni poika meni usein oven taakse ja lauloi sieltä Lasse litenin eli suomennettuna Pikku Laurin.

”Kun olin valmis, tulin esille pokkaamaan ja juoksin mamman syliin.”

Raija iloitsi poikansa musiikillisesta menestyksestä. Hän oli haaveillut alasta itse nuorena tyttönä, mutta hänen vanhempansa olivat kieltäneet sen, koska heidän mielestään laulaminen ei voisi olla ammatti.

Kun Jari pohti, että haluaisi tehdä hitin Espanjaan ja valloittaa sitä kautta Etelä-Amerikan äiti pudisteli päätään.

”Ameriikkaan sinun pittää yrittää, sitten saat koko maailman.”

Jari kuunteli usein äidiltä saamiaan ohjeita.

”Nytkin huomaan usein pohtivani eri tilanteissa, että mitä äiti sanoisi tai tekisi.”

Kun maailma murjoi, äidillä oli tapana kannustaa poikaansa eteenpäin.

”Hän osasi aina auttaa kaikkia. Myös muut sukulaiset soittelivat usein neuvoja häneltä. Hän osasi selvittää kränät ja sai ihmisten väliset energiat tasoittumaan. Äiti oli meidän suvun kuningatar.”

”Onko Jari tyttö?”

Raija-äiti ei koskaan säästellyt haleja tai hellyyttä. Jari pystyi jo lapsesta asti kertomaan hänelle mitä tahansa.

”Äiti tiesi minusta paljon enemmän kuin kukaan muu tänä päivänä. Meillä oli erittäin hyvä ja syvä suhde.”

Jari ja Raija eivät koskaan käyneet keskustelua, jossa Jari olisi kertonut ”tulevansa kaapista” ja olevansa homoseksuaali. Heidän ei tarvinnut.

Kun Jari 2-vuotiaana kuuli musiikkia, hän ryhtyi aina twistaamaan villisti. Erään kerran Jarin täti tiedusteli Raijalta, että ”onko Jari tyttö?”, koska hän tanssi niin paljon.

”Ei se mikään tyttö ole, se on homo!” kuului Raija-äidin napakka vastaus taaperostaan.

Kun Jari ryhtyi kolmikymppisenä seurustelemaan elämänsä ensimmäistä kertaa, hänen oli helppo viedä poikaystävänsä äidin luokse.

Jari uskoo, että vaikka suhde isään on parantunut vuosien varrella, se on kuitenkin jäänyt etäisemmäksi lapsuus- ja nuoruusvuosien aikaisen eripuran vuoksi.

”Lapsuudesta se kaikki juontaa juurensa. En koskaan tuntenut itseäni hyväksytyksi sellaisena kuin olen.”

Äiti tapasi rakkaan

Jarin ensimmäinen pitkä suhde kesti 8 vuotta.

”Suhde päättyi kun tuntui, että meistä oli tullut vain veljekset.”

Sen jälkeen Jarilla oli muutama lyhyempi seurustelusuhde. Nykyisen poikaystävänsä, virolaisen Siimin kanssa Jari on ollut yhdessä vuoden verran.

Pari tapasi toisensa Espanjassa, jossa Siim silloin asui ja Jarilla on loma-asunto. Viime marraskuussa Siim muutti Jarin perässä Suomeen.

”Onpa kiva poika”, iloitsi Raija tavatessaan Siimin ensimmäistä kertaa.

Äidin mielipiteellä oli Jarille merkitystä, vaikka tämä ei koskaan puuttunutkaan poikansa lemmenelämään.

”Olen niin onnellinen, että äiti ehti tavata Siimin ja tutustua häneen.”

Jari ja Siim asuvat yhdessä Helsingissä. Tähänastisen seurustelun aikana Siim on ollut myös mukana Jarin jokaisella keikalla. Suhde on vakaalla pohjalla.

”Me yritämme muistaa tunnustaa toisillemme rakkautta usein.”

Äiti suojeli aina

Raijan tuhkat on haudattu Haaparantaan. Jari ja Siim ovat käyneet siellä usein, ja Siim oli Jarin tukena myös hautajaisissa. Siellä Jari ei esiintynyt. Se olisi ollut liikaa.

”Äiti ei olisi ikinä pyytänyt minulta sitä. Äiti suojeli minua aina.”

Raija ei kohdellut Jaria koskaan tähtenä vaan aina lapsenaan. Hän sanoi monesti muille, että antakaa Jarin olla rauhassa.

Jari uskoo, että äidin kannustus ja tuki ovat antaneet hänelle itsevarmuutta olla rohkea.

”Äiti sanoi aina, että älä välitä. Kaipaan äidin lohdutusta, lämpöä ja rakkautta. ”

Tuleva äitienpäivä on Jarille ensimmäinen, jolloin hän ei soita äidilleen onnentoivotuksia.

Se on Jarille päivä muiden joukossa, ja silloin Jari istuu lentokoneessa matkalla Thaimaahan. Mittatilauspuvut Pattayan loma-asunnon kupeessa olevalla räätälillä odottavat hakijaansa.

Jari Sillanpää ja avoimet tunteet

Jarilla ja Raijalla oli tapana puhua tunteistaan avoimesti. Joka kerta tavatessaan Jari rutisti äitiään ja lausui tutut sanat: ”mä rakastan sua”. Siihen Raijalla oli tapana vastata ”Niin mäkin sua, Jari-kulta.”

Niin he sanoivat toisilleen myös viimeisellä kerralla, kun he tapasivat muutamaa viikkoa ennen kuin Raija nukkui pois.

Viimeiseksi jääneessä puhelussaan, neljä päivää ennen Raijan kuolemaa, äiti ja poika vitsailivat paljon. Raija oli menossa muutamaksi päiväksi hoitolaitokseen, jotta Raimo pääsisi hirvimetsälle.

Hän jutusteli puhelimessa iloisena.

”Äiti sanoi, että lähtee leppäämään, jotta isä pääsee vähemmälle hänen hoitamisestaan. Minä laskin leikkiä ja sanoin, että äiti lähtee sairaalaan päästäkseen isästä hetkeksi eroon.”

Molempia nauratti.

X