Kai Lindin suru Arjan kuoltua: ”Puolet minusta lähti – raskainta on palata tyhjään kotiin”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Kai Lind
Kai Lindin suurena tukena puolison kuoltua on ollut hänen poikansa. ”Hän auttoi minua hautajaisjärjestelyissä ja varmistaa, että arkeni pyörii.” © Arto Wiikari
Laulaja Kai Lindin elämä mullistui puolitoista vuotta sitten, kun lähes 60 vuotta rinnalla kulkenut vaimo Arja Tuomarila kuoli. Leskeys on vaatinut monen asian opettelua, kuten pyykkien pesemisen ja surun kanssa elämisen.

Ikkunasta loisti valo. Vaikka kello oli jo yli puolen yön, Kai Lindin puoliso Arja Tuomarila oli hereillä. Näin tapahtui joka kerta Kain palatessa keikkareissuiltaan. Vaimo valvoi aina siihen asti, että sai rakkaansa tien päältä turvallisesti kotiin. Oli mukavampi mennä yhdessä nukkumaan.

Enää valo ei tuiki, kun Kai saapuu keikalta. Vastassa on pimeä koti. Arja kuoli syövän uuvuttamana kesäkuussa 2020.

”Raskainta on palata illalla tyhjään kotiin. Silloin yksinäisyys ottaa minusta vallan. Minulla oli pitkään sellaisia ajatuksia, että ehkä Arja tulee vielä takaisin joku päivä. Nyt alan ymmärtää, että näin ei tapahdu.”

Kai Lind keikkailee Aikansa idolit -kiertueella, joka jatkuu keväällä. Hän nousee lavalle yhdessä muiden aikansa nuorisoidoleiden kanssa: Pirkko Mannolan, Lasse Liemolan ja Dannyn.

Yhteinen kiertue vuosikymmenien takaisten kollegoiden kanssa on tuonut kaivattua vaihtelua surutyöstä selviämiseen ja rytmiä päiviin treeneineen.

Keikkaelämästä toipuminen tosin vie huomattavasti pidempään kuin nuorempana.

”Kaikilla meillä on jotakin kremppaa, kellä selän kanssa, kellä polvien. Valvomisen jäljiltä menee pari päivää, jolloin ei kovin helposti pääse sängystä ylös.”

Suru kuin hyökyaalto

Yleisradion kanavilta tuttu kuuluttajalegenda Arja kuoli kotonaan kesäkuisena lauantaina 78 vuoden ikäisenä. Hän oli sairastanut syöpää viitisen vuotta. Kuolema tuli silti yllätyksenä.

Arja lepäsi sohvalla jutellen puolisonsa kanssa. Yhtäkkiä Arja nukkui pois.

”Ymmärsin heti, että mitään pelastustoimia ei tarvita. Kyllä sen huomaa, kun toinen lähtee. Soitin ensin pojalleni ja sen jälkeen ambulanssin.”

Arjan poismenon jälkeen Kain elämässä alkoi uusi vaihe. Se on ollut surun täyttämä.

”Kaikesta tuli merkityksetöntä. Millään ei enää ollut väliä, kun puolet minusta lähti.”

Arja haudattiin hänen toiveittensa mukaisesti perheen ja lähimpien ystävien läsnä ollessa.

”Hautajaiset olivat kova paikka, ei minulla niin kovaa paikkaa ole koskaan ollutkaan. Olin ajatellut, että laulan itse virren, mutta onneksi luovuin suunnitelmasta. En olisi saanut sanaa suustani. Seppo Hovi ja Heikki Pohto soittivat virren ilman solistia.”

Kun Arjan tuhkauurna laskettiin maahan, Kai Lind mietti, että tässäkö kaikki oli. Elämä tuntui lipuvan ohitse yhdessä silmänräpäyksessä.

Miehelle, joka ei ollut tottunut itkemään, surun kohtaaminen oli vaikeaa. Rintaa puristi.

”Joskus suru tulee kuin hyökyaalto ja vie mukanaan. Pahimpina hetkinä olen sanonut pojalleni, että haluan itsekin Arjan viereen mullan alle.”

Parasta Arja-vaimossa oli Kai Lindin mukaan positiivisuus. ”Hän mietti aina, mitä kivaa tänään tehtäisiin.” Kuva vuodelta 2010. © OM-Arkisto

Parasta Arja-vaimossa oli Kai Lindin mukaan positiivisuus. ”Hän mietti aina, mitä kivaa tänään tehtäisiin.” Kuva vuodelta 2010. © OM-Arkisto

Lohduttavat keskustelut

Rakkaasta luopumisen ohessa Kain on pitänyt sopeutua uuteen arkeen. Se on vaatinut monen taidon opettelemista.

”Arja hoiti meillä kaikki käytännön hommat pyykinpesusta pankkiasioihin; hyvä kun ei vaihtanut auton renkaita. Hän oli tarkka ja touhukas. Minä keskityin musiikkihommiin.”

Nykyään Kai osaa valita pesukoneesta pyykille sopivan ohjelman ja lämmittää keittiössä valmiin aterian. Pirkko Mannola vinkkasi Kaille luotettavasta siivoojasta.

Ystäviä, joiden kanssa puhua surusta, Kailla ei ole.

”Minulla ei ole sellaisia ystäviä, joiden kanssa juttelisimme näin syvällisistä asioista. He ovat enemmän bändikavereita.”

Kain tukena ovat olleet poika ja aikuiseksi varttuneet kaksi lastenlasta. Tärkein apu on ollut 56-vuotias poika. Hän on huolehtinut ruokahuollosta, auttanut hautajaisjärjestelyissä ja kysellyt vointia.

Kain surua on lievittänyt eniten juuri pojan kanssa puhuminen. Hänen kanssaan Kai muistelee Arjaa. Isä ja poika ovat tehneet esimerkiksi kävelyretken, jossa he kävivät läpi niitä koteja, joissa Kai oli vaimonsa kanssa asunut eri vuosikymmenillä.

”Yritän kuitenkin olla liikaa kuormittamatta poikaani omilla asioillani, sillä hänellä on suru äidin menettämisestä.”

Kai Lind uskoo, että raskain vaihe on jo takanapäin. Klisee ajan auttamisesta on Kain mukaan totta. Hiljalleen tuska hälvenee, vaikka kaipaus jää.

Kai huomaa toipumisen etenemisen siitä, että enää ikävä ei tunnu raskaana painona rintakehän päällä. Enää hän ei myöskään jätä ulko-ovea auki sen varalta, että Arja palaisi kotiin.

Nuorena Kai oli varma, että elämä loppuu kuolemaan. Enää hän ei ole vakuuttunut siitä. ”Olen taipuvainen ajattelemaan, että elämä voisikin jatkua.” © Arto Wiikari

Nuorena Kai oli varma, että elämä loppuu kuolemaan. Enää hän ei ole vakuuttunut siitä. ”Olen taipuvainen ajattelemaan, että elämä voisikin jatkua.” © Arto Wiikari

Syvää kiitollisuutta

Kai Lind tapasi Arjan vuonna 1962. Ihastuminen johti rakastumiseen, ja kahden vuoden seurustelun jälkeen pariskunta vannoi salaa vihkivalat ruokatunnilla Töölön kirkon kappelissa. Vain morsiamen vanhemmat olivat paikalla todistajina.

Ystävät eivät uskoneet avioliittoon. Vain laulaja Olavi Virta, joka oli asunut aiemmin Kain kämppiksenä, lähetti vastavihityille onnittelusähkeen.

Lähipiirin epäilyistä huolimatta pariskunta vietti koko elämänsä yhdessä, lähes 60 vuotta. Yhteisten vuosien myötä luottamus ja rakkaus syvenivät. Välittäminen näkyi suudelmassa ohimennen otsalle, hymyssä ja halauksessa. Kahden erilaisen ihmisen särmiä hiottiin yleensä hyvässä yhteisymmärryksessä.

Pari osasi antaa myös tilaa toisilleen.

”Se oli varmasti yksi pitkän liittoomme salaisuuksista. Lentoemäntänäkin työskennellyt Arja reissasi paljon, samoin minä olin muusikkona pitkilläkin kiertueilla. Jätimme toisillemme lappuja pöydälle.”

Parasta puolisossa oli Kain mielestä positiivisuus.

”Arja oli aina iloinen. Kun hän tuli huoneeseen tuntui kuin joku olisi sytyttänyt valot päälle. Hän valoi uskoa minuunkin, joka olen enemmän pessimismiin taipuvainen. Hän ei koskaan valittanut, ei edes sairastuessaan syöpään.”

Omien reissujen lisäksi Kai ja Arja tekivät yhteisiä matkoja. Välillä heillä oli tapana lähteä yks kaks Ruotsin risteilylle. Laivalla he nauttivat hyvästä ruuasta ja Tukholmassa kävelivät vailla päämäärää ympäri vanhaa kaupunkia. Myös parin häämatkakohde, Amsterdam, tuli vuosien varrella hyvin tutuksi.

Kaipauksen lisäksi Kain mieleen nousee syvä kiitollisuus yhteisistä vuosista.

”En olisi voinut löytää parempaa naista itselleni.”

Toive jälleennäkemisestä

Kain työpöydällä on Arjan valokuva. Kotoa lähtiessään laulaja kertoo kuvalle, minne on menossa. Palatessaan hän selvittää, mitä on päivän aikana puuhaillut. Luontevasti Kai toivottaa Arjalle myös hyvät yöt ja huomenet.

”Juttelen hänen kanssaan koko ajan. Aamulla saatan kysyä Arjalta, että paleltaako, laitetaanko pattereita suuremmalle. Jonkun mielestä toimintani saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta olen ymmärtänyt, että se on aika yleistä surun käsittelyä.”

Nuorempana Kai oli varma siitä, että elämä loppuu kuolemaan. Hän ajatteli, että kuolema on vähän kuin napsauttaisi valokatkaisijaa. Nykyään hänellä on erilaiset aatokset. Hän kuuntelee kiinnostuneena tarinoita ihmisiltä, jotka ovat käyneet kuoleman porteilla.

”Olen taipuvainen ajattelemaan, että elämä voisikin jatkua. Haluan uskoa, että tapaamme Arjan kanssa vielä jossain toisessa paikassa ja toisessa muodossa. Olisihan se aika haljua, jos kaikki päättyisi kuolemaan.”

Muutama päivä Arjan kuoleman jälkeen Kai kuuli, kuinka nukkumaan mennessä hänen makuuhuoneensa oveen koputettiin. Kai sanoi ”sisään”, vaikka oven takana ei ollut ketään.

”Ehkä Arja kävi jättämässä minulle hyvästit. Muita merkkejä en ole saanut, vaikka välillä oikein pyydän ääneen, että vastaisit nyt jotain.”

”Arja oli aina iloinen. Kun hän tuli huoneeseen tuntui kuin joku olisi sytyttänyt valot päälle”, Lind sanoo. Kuva vuodelta 2015. © OM-Arkisto

”Arja oli aina iloinen. Kun hän tuli huoneeseen tuntui kuin joku olisi sytyttänyt valot päälle”, Lind sanoo. Kuva vuodelta 2015. © OM-Arkisto

Terveys arvossa

Viime keväänä Kai Lind kaatui kylpyhuoneessa ja löi päänsä pesukoneeseen. Kännykällään hän sai hälytettyä itsellensä apua. Sairaalassa selvisi, että kaulavaltimo oli mennyt tukkoon, jonka takia aivot eivät olleen saaneet tarpeeksi verta. Leikkauksen jälkeen Kai toipui neljä viikkoa sairaalassa.

”Olin niin kauan pötkölläni, että jouduin opettelemaan uudelleen kävelemään. Tasapainoni on yhä huono. Pelkään, että kaadun taas.”

Kain suurin tulevaisuuden haave on saada elää terveenä.

”Tämän ikäisenä sitä alkaa arvostaa terveyttä yli kaiken. En tarvitse mammonaa tai mitään muuta lisää.”

Kai pitää itsestään huolta ulkoilemalla, lepäämällä ja syömällä hyvin. Alkoholin hän jätti kokonaan 30 vuotta sitten. Taakse jäivät nuoruuden railakkaat vuodet, jolloin keikkaelämään kuului myös juhliminen.

”En kaipaa viinanhuuruista elämää enkä valvottuja öitä.”

Uudesta rakkaudesta Kai ei haaveile. Hän epäilee, että alkaisi verrata uutta kumppania Arjaan. Suhde ei sen takia toimisi.

”Tietysti voisihan sitä vielä tässä iässä löytää itselleen uuden vaimon. Tarjokkaitakin varmasti olisi. En ole kuitenkaan uskaltanut ajatella asiaa loppuun asti. Minulla on vielä menossa suruaika.”

Kai ei etsi uutta rakkautta, mutta tuskin kieltäytyisikään sen edessä.

”Rakkaus on sillä tavalla mystinen asia, että sitä ei voi hallita, eikä pakottaa. Rakkaus kulkee aina omia polkujaan.”

Kai Lindin suurena tukena puolison kuoltua on ollut hänen poikansa. ”Hän auttoi minua hautajaisjärjestelyissä ja varmistaa, että arkeni pyörii.”

X