Kari Väänänen siirtyy Rovaniemelle teatterinjohtajaksi ja näyttelee Me Rosvolat -elokuvassa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kari Väänänen jos kuka on antanut Kemijärvelle uudet kasvot. © Tina Koivuranta
Näyttelijä-ohjaaja Kari Väänänen on yhä kuriton kuin pikkupoika ja herravihassaan kyltymätön. 
Tuore teatterinjohtaja nähdään pian myös valkokankaalla.

Hän aloittelee juhlahetkeä kantaravintolassaan Viisikossa Kemijärvellä moniviikkoisen kuivan kauden jälkeen. Hän on kaupungin voimamies ja Taivaan tulet -televisiosarjan isä Kari Väänänen, 62.

Kotiovella häntä on evästänyt vaimo:

”Muista sitten, että et palaa kapakasta kotiin liian aikaisin.”

Ensi syksynä Rovaniemen teatterin johtajana työt aloittava Väänänen, tutummin Vänä, tarttuu projektiin, jonka työnimi on Onnistunut ravintolailta Kemijärvellä.

”Ensin valetaan parilla keskioluella sokkeli. Sen jälkeen pystytetään lämmittävä takka viidellä kossusnapsilla”, Väänänen määrittää.

”Niistä syntyy vankka tukirunko, jota tuetaan kossusnapseilla noin tunnin välein.”

Uljaana ryhdissä

Taivaan tulet oli tv-yleisön suursuosikki ja Kari Väänäselle työnä eräänlainen henkinen monumentti. Se merkitsi kaiken luovuuden antamista rakkaalle Kemijärvelle.

Väänäsen kuuluva ääni myrskysi myös silloin, kun hän oli keulakuvana mukana pelastamassa lopetusuhan alle joutunutta Kemijärven junarataa 2010-luvun taitteessa.

Kemijärven kunnianpalauttaja jatkaa nyt illan projektia.

”Seuraavaksi tarvitaan salmiakki-snapseja. Mutta ei liikaa, sillä vuoraus on suoritettava arvokkaasti.”

Vesikattoon päästäessä se viimeistellään palaamalla kossuun.

On harjakaisten aika.

”Harjakaisiin sopii parhaiten sokerinen lonkero. Harjannostajaisia seuraa loppuhuipennus – grande finale – siirryttäessä ulkovuorauksen ja asumuksen pintamaalaukseen. Silloin nautitaan teräviä ja shotteja”, Väänänen selittää.

Urakoitsijan sielun täyttää ylväimmillään laidaton elintila.

Juuri silloin välähtää Kemijärvellä ravintola Viisikon valomerkki. Heti sen jälkeen taksi korjaa rakennusmiehen matkaan ja vaimon, Terhi Väänäsen viereen hirsiä vetämään.

”Ajoitus edellyttää tarkkuutta. Muussa tapauksessa voi seurata ikävyyksiä tai elävältä jäätyminen hankeen.”

Tällaiseen mieheen ihastuivat Kaurismäen veljekset Mika ja Aki. Heidän ohjauksessaan ovat syntyneet elokuvat – vain joitain mainitaksemme – Calamari Union, Rosso, Hamlet liikemaailmassa, Leningrad Cowboys Go America, Amazon ja Boheemielämää.

”Aki Kaurismäki yritti myöhemmin tehdä minusta Matti Pellonpää -vainaan seuraajan”, Väänänen toteaa.

”Se ei onnistunut. Peltsi oli Akin alter ego, toinen minä, jota hän yhä etsii.”

Hallitaan pelolla

Väänänen puhuu Viisikossa illan teemasta kuin omasta lapsestaan, mutta haastattelun kestäessä hän nauttii vain kaksi olutta.

Kommentteja Suomesta ja elämästä riittää sitä enemmän.

”Lopetin Hesarin lukemisen, kun edesmennyt Aatos Erkko totesi, ettei hänellä ole valtaa. Hah. Sitä ennen Hesari oli vienyt Suomen EU:hun, kaatanut hallituksen ja nostanut presidentin.”

Väänäsen mielestä Suomeen lietsotaan ryssänpelkoa.

”Ihmisiä yritetään hallita pelolla, halutaan ottaa ryssää munista kiinni. Unohdetaan, että muun muassa Kemijärvellä aistitaan asiat aivan toisin: uskotaan Venäjän ja ruplan syöksymisen päättymiseen ja turismiin, sellutehtaan uuteen nousuun. Ja rautatie on auki Sallaan ja Helsinkiin asti myös yöllä.”

Kemijärvelle palannut Väänänen tuntee tämän maan ja oman menneisyytensä. Äiti ja isä erosivat hänen ollessaan pikkupoika. Isona miehenäkään hän ei vielä tiedä, oliko oikein, että hänet vanhempien eron hetkellä erotettiin veljestään. Veli jäi äidille, Kari eli isän kanssa.

Muta vekara kasvoi onnellisena.

”Olin mahdottoman kova leikkimään. Leikki on minussa vieläkin. Kun kaverit kellistivät jo tyttöjä, minä vain leikin metsässä. Naismaailma avautui minulle vasta myöhemmin.”

Väänäsen isä oli liikkuvainen kaupparatsu.

”Synnyin Ivalossa. Sen jälkeen olen muuttanut Kemijärvelle ja Ouluun, sitten Iisalmeen, takaisin Ouluun, Kemijärvelle ja taas Ouluun, josta Kemijärvelle ja Kuopioon, Helsinkiin, Vaasaan ja Helsinkiin, Vaasaan ja jälleen Helsinkiin, sieltä Brasiliaan, Helsinkiin, Kellokoskelle, Järvenpäähän, Tampereelle, Kemijärvelle ja Tampereelle ja lopulta jälleen Kemijärvelle”, Väänänen luettelee.

”Jossain välissä majailin kuukausia Berliinissä ja New Yorkissa.”

Herrojen veroparatiisit

Väänänen vetäisee sauhut sähkötupakasta.

”Onhan tämä moukkamaista ja tyylitöntä isojen kuubalaisten sikareiden jälkeen. Mutta pitää oraaliriippuvaisella miehellä jokin tutti olla”, Väänänen tietää.

”Nyt ne hyökkäilevät jo tätäkin pötkylää vastaan. Kohta ei Suomessa saa sytyttää tulitikulla saunaakaan. Pienhiukkasia ja päästöjä perkele, kohta kielletään pierutkin.”

Ajatuksenvirtaa, sitä riittää.

”Ei tämä murhe ole Suomen, vaan EU:n vika. Kun herrat sanovat, että hyppää, niin hypättävä on.”

Erityisesti veroparatiisit jurppivat pohjoisen miestä.

”Niihin on EU:n ja Suomen herrojen siunauksella piilotettu 11 000 miljardia euroa! Sinne hujahtavat suomalaisen herran voitot sen sijaan, että sijoittaisivat kotimaahan ja suomalaiseen työhön.”

Intohimoa kylvämään

”Muuten elämä on ihan mukavaa kyllä”, Väänänen sanoo.

Taivaan tulien jälkeen hän on saanut maistaa myös työttömyyttä. Rovaniemen teatterin johtajuus on tervetullut, miellyttävä asia.

”Olen innoissani ja käyn työhön samalla intohimolla kuin löytäessäni näyttelijän ammatin. Tajusin sen omaksi maailmakseni vasta, kun näin ensimmäiset teatteriharjoitukset. Siihen mennessä näytteleminen ei ollut merkinnyt minulle paljon mitään.”

Rovaniemelle lähdettäessä on joitain itsestäänselvyyksiä.

”Rutiininomaisuutta varon kuin ruttoa ja koleraa. Lappiin syntyy intohimon Rovaniemi Ensemble – legendaarisen Berliner Ensemblen tyyliin.”

Sydänäänissä soi teatterintekijän ja -näkijän syvin kokemus.

”Teatterissa on voitava kokea elämys. Elämyksen on vallattava niin katsoja kuin tekijäkin. Tavoitteena on enemmän kuin läpikulkuteatteri.”

Väänäsen sisikunnassa kolistelee pikkupoika, joka ei kuole koskaan.

”Jos maksa huutaa liikaa, lähden pois”, hän sanoo Rovaniemen teatteria tarkoittaen ja röhönauraa päälle. Sama mies sai porttikiellon Presidentin linnaan lennettyään sieltä riehumisen päätteeksi ulos 1983 vaimonsa Sanna Fransmanin kanssa.

Väänänen suhtautuu uuteen haasteeseen vakavuudella.

”Haluan riittävästi uskallusta ja luottamusta. Inhoan teatterissa liian pitkiä harjoitusjaksoja, jotka kitkevät pois sattumanvaraisuuden.”

Väänänen aloittaa Rovaniemen teat-terissa ensi syksynä.

”Asustan työpäivät Rovaniemellä ja viikonloput Kemijärvellä vaimon ja pojan kanssa. Meillä on täällä maailman paras paritalokoti omalla rannalla keskellä luontoa melkein keskustassa.”

Luonnon keskellä Väänänen rakensi hiljattain jämäkän venelaiturin.

”Ja ihan itse, kuvittele, näillä rähmäkäpälillä”, hän sanoo ja tuijottelee naureskellen kämmeniään.

Tuhon partaalla

Kari Väänäsen ura on ollut pitkä ja monitahoinen. Näyttelijänä hänet tunnetaan yli 60 elokuvasta.

Hän on ohjannut neljä teatterielokuvaa ja ollut tekemässä lähes 20 tv-sarjaa.

Moni muistaa vielä Väänäsen Jumalan rakastajan Juska Paarmana. Kohunäytelmän käsikirjoitti Jussi Parviainen ja ohjasi 1980-luvulla Ryhmäteatterille Arto af Hällström.

”Ihmettelen, että selvisin Juska Paarman roolista jotenkuten hengissä. Rooli oli fyysinen ja henkinen kärsimysnäytelmä. Minulle luultavasti syötettiin salaa hormoneita”, Väänänen epäilee.

Kahdeksaksi kuntosalille, rautaa ilmaan. Kymmeneksi teatteriharjoituksiin, takaisin salille, rautaa ilmaan. Adrenaliinia, testosteronia, hormoniryöppyjä. Harjoitusrääkkiä jatkui kolme kuukautta.

Juska Paarma muutti Väänäsen koko käytöksen. Puolitoista vuotta hän uhosi nyrkit pystyssä maailmalle.

”Vittuilin kaikille, ihan jokaiselle. Pystyyn kohotetut nyrkit ovat merkki pelkäävästä ihmisestä.”

Peltsi kyläilee

”Muistikuvat ovat hetkittäisiä, mutta huteria”, Väänänen nauraa vauhdikkaimpia aikoja verestäessään.

”Päivällä harjoiteltiin, illalla näyteltiin, yöllä mellastettiin ja oltiin ruokottomia. Todistettavasti olen saanut naista kymmenen vuoden välein, vaimoja on ollut kolme. Lapsista Konsta on nyt noin 30, kaksoset Hilda ja Miina runsaat 20 ja Oula 10-vuotias.”

Matti Pellonpäätä, Aki Kaurismäen elokuvien unohtumatonta sankaria, vainajanakin rakasta Peltsi-ystävää Väänänen ei voi unohtaa.

”Vielä 20 vuotta kuolemansa jälkeen Peltsi käy säännöllisesti tervehtimässä minua. Kauan Peltsi oli vakava, tuimakin, mutta viime aikoina hän on alkanut taas nauraa.”

Unet voitelevat. Peltsi on yhä kuin oma veli.

Kari Väänänen

Näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja.

Syntynyt 17.9.1953.

Teatterikorkeakoulun professori 1992–1998.

Näytellyt muun muassa elokuvissa Tuntematon sotilas, Kauas pilvet karkaavat, Häjyt, Rukajärven tie, Juoksuhaudantie, Joulutarina, Havukka-ahon ajattelija, televisiotöitä esimerkiksi Viemäri-TV, Pieni pala Jumalaa, Ansa ja Oiva, Kylmäverisesti sinun.

Tulevia töitä maaliskuussa ensi-iltaan tuleva Me Rosvolat -elokuva, jossa näyttelee Hurja-Kaarlon roolin rosvoperheen isänä.

Aloittaa Rovaniemen teatterin johtajana syksyllä 2015.

Neljän lapsen isä, aviopuoliso Terhi Väänänen.

X