Kirjailija Juha Vuorinen inspiroituu sekopäisestä ajasta: ”Enää ei tiedä, mikä on tragediaa ja mikä komediaa”
Espanjassa asuva Juha Vuorinen ajattelee kirjailijan olevan olemassa lukijoitaan varten. Hänen tavoitteensa on viihdyttää lukijoita – ei sen kummempaa.
Juha Vuorinen on kirjailija, radioääni, kolumnisti ja suurperheen isukki.
Kirjailija Juha Vuorinen on kirjoittanut Vuorisella-blogiaan Seuran sivuilla vuosia ja nyt hän aloittaa myös Seuran uutena kolumnistina. Vuorinen on asunut useamman vuoden Espanjassa yhdessä perheensä kanssa. Uusi romaani Puerto Anús (Bazar) julkaistaan kesällä 2023.
Olet tuottelias kirjailija, mistä ideasi syntyvät?
”Rakastan karnevalistista, absurdia huumoria. Näinä aikoina ei tarvitse kuin pitää silmät ja korvat auki.
Tämä aika tuottaa sellaisia ideoita, jotka voisi siirtää kirjaan melkein yksi yhteen, eikä lukija tietäisi onko se faktaa vai fiktiota. Maailma on niin sekopäinen tällä hetkellä. Enää ei tiedä, mikä on tragediaa ja mikä komediaa.”
Missä omat rajasi menevät?
”Varmaan siellä, missä kuvittelen lukijoiden rajojen menevän. Toivottavasti olen pystynyt siirtämään rajoja vähän eteenpäin. Kun omassa elämässäni on ollut vaikeaa, huumori on aina ollut pelastusköyteni.”
Minkälaista palautetta olet saanut kirjoistasi?
”Ihanimmat palautteet ovat koskeneet sitä, kun joku on antanut kirjani henkilölle, jonka elämä on ollut tuhannen vitun sekaisin ja hän kertoo saaneensa nauraa sydämensä kyllyydestä ensimmäisen kerran pitkään aikaan.
Kirjani eivät tietenkään ole täsmäohje avioeron tai kuoleman käsittelyyn, vaan tirkistysikkuna valoisampaan maailmaan, joka muistuttaa, että vieläkin on ilojen aiheita.”
Mikä on kirjailijan tehtävä?
”Koen työni tällä hetkellä hirveän tärkeäksi, kun mietin, kuinka ahdistunut itse olen. Ensin korona, sitten sota, joiden päälle kaiken maailman ilmastonmuutokset ja talouskriisit.
Kirjoittaessani huomaan toivovani, että lukijaa tai kuuntelijaa naurattaisi tai edes hymyilyttäisi jokin kohta, jotta hän saisi edes hetkellisesti hymyn huulille.
Juha Vuorinen asuu Espanjassa perheensä kanssa. © Onni Vuorinen
Yritän vain viihdyttää ihmisiä, ei se ole sen hohdokkaampaa. Monet ajattelevat kirjailijoiden tekevän mieletöntä kulttuurista duunia, mutta kyllä minun raaka tavoitteeni on se, että yritän vain saada lukijani hyvälle tuulelle. Se on minun ammattini.
Minä olen lukijoita varten, lukijat eivät ole minua varten. Minun on pystyttävä tekemään sellaista sisältöä, mitä he haluavat.”
Miltä tuntuu hypätä Seuran kolumnistiksi?
”Seura on legendaarinen lehti. Muistan, kuinka selasin jo pikkupoikana maalla tätini tilaamia Seuroja. Tuntuu hienolta saada olla kolumnistina tällaisessa ikonisessa lehdessä.”
Kuinka kolumnin kirjoittaminen eroaa kirjan kirjoittamisesta?
”Näiden kahden maailman välillä on ollut tuskaista hyppiä. Nykyään olen huomannut tehokkaammaksi tavaksi hypätä kokonaan ulos kirjan kirjoittamisesta ja upota kunnolla kolumnien maailmaan kirjoittamalla niitä useamman kerralla. Siten pääsen oikeaan mielentilaan.
Saumakohta on haastava. Kun loikkaa kirjamaailmasta pois, syntyy ensin yksi harjoituskolumni, joka menee suoraan roskakoriin.
Kun kirjassa voi kuvailla jotain rehevästi ja ilman merkkimäärää, kolumnissa pitää puristaa kaikki turha pois ja tiivistää. Tuo kirjoittamistreeni tukee molempaa työtä.”
Mistä aiot kirjoittaa tulevissa kolumneissasi?
”Kolumnit koskevat Espanjassa asumista. Voisin kuvitella, että se kiinnostaa Seuran lukijoita. Näihin kolumneihin en voi hirveästi dildonsovituksia laittaa. Ne jäävät kirjamaailmaan. Pyrin kuitenkin siihen, että kolumneissa olisi yksi, kaksi kohtaa, jotka saisivat lukijan hymyilemään.
Olisi pähkähullua, jos en hyödyntäisi sitä brändiä, joka minulla on kirjoissa ja radioissa. Varmasti lukijatkin olettavat, että kun kyseessä on Juha Vuorisen kolumni, kerron jonkun tragikoomisen, surkuhupaisan kokemuksen, enkä pui republikaanien puhemiehen valintaa.”
Minkälaisia terveisiä haluat lähettää Seuran lukijoille?
”Koettakaa löytää elämäänne ilonaiheita. Naurakaa. Edes minulle.”
”Jos olisin tiennyt, miten koko elämäni tulee muuttumaan pelkän alkoholin jättämällä, en olisi koskaan ottanut ensimmäistäkään lasillista”, kirjailija Juha Vuorinen sanoo. © Toni Härkönen