Milja löysi unelmatyönsä juhlaprinsessana – Lumikuningattarelle on eniten kysyntää

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Sara Pihlaja/Otavamedia
Tamperelainen Milja Korpela tietää, millainen on todellinen prinsessa. Unelmatyö toisten juhlien prinsessana löysi yleisönsä ja nyt kysyntää eri satuhahmoille riittää.

Prinsessan kotilinna on korkea kerrostalo Tampereen Tammelassa. Rappukäytävä on aivan tavallinen, mutta eteisestä alkaa valtakunta.

Vessan seinäpaperissa laiduntavat jättimäiset yksisarviset, olohuoneen tapetissa poseeraavat Disney-prinsessat, ja makuuhuoneen päätyseinällä pylväsvuoteen ääressä komeilee iso kuva Lumikista ja metsän eläimistä.

Prinsessa Milja Korpela, 28, asuu täällä prinssinsä Tero Liimataisen kanssa.

Tänään Milja on naamioitunut tavalliseksi tytöksi: yllä on lyhythelmainen, yksivärinen leninki.

”Kuka on lempiprinsessasi”, hän kysyy.

Ja kohta Tero jo tarjoilee olohuoneeseen kamomillateetä Frozen-mukista.

Terolla on toisinaan prinssin, toisinaan palvelijan rooli.

Kun Milja istahtaa tuolille sohvapöydän ääreen, hänen etusormensa ja peukalonsa asettelevat mekonhelmaa tavalla, joka saa ajattelemaan: kas, prinsessa istahti lammenrantaan pohdiskellakseen elämää.

Sitten hän aloittaa tarinan tavallisesta tytöstä, parturi-kampaaja-maskeeraajasta, josta tuli prinsessa.

Satujen prinsessoista tuli Miljan esikuvia

Lapsena Milja Korpela leikki Tarzania ja Pocahontasia, rakenteli majoja ja ratsasti kiitolaukkaa Pohjois-Pohjanmaalla Haukiputaan metsissä. Lyhyt tukka ei paljon tuulessa hulmunnut. Läheinen mummola ja sen eläimet olivat Miljalle tärkeitä.

Oli hänellä jonkinmoinen prinsessavaihekin, jota äiti sai selitellä naapureille, kun tytöllä oli joskus monta mekkoa päällekkäin.

Mielikuvitustarinat ja sadut kiehtoivat pikku-Miljaa, mutta prinsessaelokuvat tulivat vahvasti kuvioon vasta teini-iässä.

Elettiin Disneyn prinsessaelokuvien uutta tulemista Lumikin (1937), Tuhkimon (1950) ja Prinsessa Ruususen (1959) jälkeen. Teini-ikäistä Miljaa koskettivat elokuvien romantiikka ja prinsessojen rohkeus.

Vaikutuksen teki etenkin Kaunotar ja hirviö (1991), jonka päähenkilö oli vahva ja itsenäinen nainen. Prinsessa, joka pelastaa prinssin.

Teini-ikäinen Milja kahlasi läpi myös suuren määrän satukirjoja Topeliuksesta Grimmin satuihin. Satujen prinsessoista tuli Miljan esikuvia.

”Pohjavire saduissa on se, että uskaltaa luottaa itseensä ja toteuttaa oman haaveen”, Milja summaa.

”Siihen ajatukseen olen elämässäni nojannut.”

Instagramista löytyi prinsessaharrastajia

Pari vuotta sitten Milja selasi sosiaalisen median palvelusta Instagramista kuvia ulkomaisista prinsessaharrastajista. Yhdysvalloissa näkyi olevan yleistä, että juhliin kutsuttiin prinsessa.

Miljan mielessä palaset loksahtivat. Tämä oli hänen juttunsa!

Ura oli helppo aloittaa, koska Lumikin puku oli kaapissa valmiina. Milja oli ommellut sen erästä maskeerauskilpailua varten.

Ensimmäiset harjoituskeikat hän sai avoimella Facebook-päivityksellä, jossa hän kyseli, kenen lastenjuhliin pääsisi prinsessaksi kakkupalkalla.

Seuraavana aamuna koneella oli vastassa ällistyttävä viestitulva: miltei sata yhteydenottoa.

Suosio rohkaisi.

Aluksi Milja kuitenkin arveli, että työstä tulisi sivutoiminen – keikkoja olisi enintään pari viikossa.

Prinsessa vai kakku?

Miljan prinsessahahmoja ovat Lumikki, Tuhkimo, Kaunotar ja Tähkäpää sekä Frozen-elokuvasta tutut Lumikuningatar ja Jääprinsessa.

Suosituin on turkoosiasuinen Lumikuningatar. Pienen merenneidon ja Prinsessa Ruususen peruukit lepäävät olohuoneessa telineissä odottamassa asujen valmistumista.

Toisin kuin Milja aluksi luuli, töitä prinsessana on riittänyt niin hyvin, että hän on nyt päätoiminen juhla-prinsessa.

Juhlaprinsessa Milja Korpela tekee unelmatyötään.

Juhlaprinsessa Milja tekee unelmatyötään. Hänellä ei ole Suomessa paljonkaan kilpailijoita. ©SARA PIHLAJA/OTAVAMEDIA

Hän on pystynyt luopumaan sekä vuokratuolistaan kampaamossa että osa-aikatyöstään maskeeraajana Tampereen Työväen Teatterissa. Keikkoja on neljästä viiteen viikossa, pääasiassa 4–8-vuotiaiden tyttöjen syntymäpäivillä.

Kuutta keikkaa enempää Milja ei viikossa tekisikään, koska aikaa vievät myös keikkojen sopiminen, markkinointi, nettisivut, kuvaukset ja uusien mekkojen teettäminen.

Asiakkaalta hän laskuttaa yleisimmin 150 euroa.

”Täytekakkukin maksaa helposti sata euroa. Jos jättää kakun tilaamatta ja tarjoaa jäätelöä, voi ehkä tilata prinsessan.”

Kaikki tilaajat eivät ole varakkaita. Milja on päätynyt niin hulppeisiin taloihin kuin pieniin kaksioihin.

”Synttärien järjestäminen voi olla sukulaisten yhteinen panostus.”

Milja myöntää olevansa vähän työhullu ja sekoittavansa työn ja vapaa-ajan. Tero onneksi toppuuttelee.

Mutta joskus Tero myös osallistuu Miljan keikkailuun. Prinssin ja palvelijan asuja on hankittu teatterin puvustosta ja tilattu ulkomailta.

Kotilinnassa riittää kimallusta

Usein kuulee varoiteltavan, ettei tyttöjä saisi opettaa liian prinsessamaisiksi. Että pitäisi antaa muitakin roolimalleja.

Miljan mielestä monet sekoittavat barbiet ja prinsessat. Ajatellaan, että prinsessa on vaaleatukkainen, suurisilmäinen ja vähän bimbo.

”Ovatkohan nämä ihmiset lukeneet prinsessasatuja tai katsoneet prinsessaelokuvia”, Milja ihmettelee.

Juhlaprinsessan peruukit vasemmalta: Pieni merenneito, Prinsessa Ruusunen, Jääprinsessa, Kaunotar, Lumikki, moderni Tuhkimo, klassinen Tuhkimo, Tähkäpää ja Lumikuningatar. ©SARA PIHLAJA/OTAVAMEDIA

Ainakin Disney-elokuvissa prinsessoja on hyvin erinäköisiä, ja tarinoissa he seikkailevat rohkeasti tavoitellessaan unelmiaan.

Milja kuitenkin myöntää nauttivansa myös ammattinsa ulkonäköpuolesta. Kotilinnassaan hänellä on erillinen pukeutumishuone, jonka rekeissä roikkuu värikkäitä leninkejä. Hyllyt notkuvat kimaltavia korkokenkiä, laukkuja, hansikkaita ja meikkejä.

”Unelmat ja rohkeus ovat tärkeitä, mutta niin ovat meikit, hiukset ja vaatteetkin.”

On ihanaa olla kauneimmillaan ja ihailtu.

Satuhahmo suuntaa prinsessakeikalle bussissa

Miljan valmistautuminen prinsessakeikalle kestää yleensä kaksi tuntia, ja hän on ulkonäköasioissa hyvin tarkka.

Muuntautuessaan Kaunottareksi hän laittaa ruskeat piilolinssit, Lumikuningattarelle siniset. Tähkäpäänä hän on omilla silmillään, jotka ovat vihreät.

Juhlapaikoille Milja hankkiutuu bussilla, koska hänellä ei ole omaa autoa. Prinsessa saa julkisessa liikenteessä enimmäkseen myönteistä huomiota, etenkin iäkkäiltä naisilta, mutta joskus kuulee myös huutelua.

”Eivät prinsessat sellaisesta välitä”, Milja kuittaa.

Hänen mukaansa aito prinsessa on aina kiltti ja kohtelias, vaikka toiset olisivat ilkeitä.

”Kuitenkin prinsessassa on myös jämäkkyyttä. Hän ei anna talloa itseään.”

Lastenkutsuilla kaikkia yleensä jännittää aluksi. Siksi Miljalla on mietittynä ohjelmaa. Hän esittelee itsensä prinsessana, kertoo päässeensä juhliin taikaportilla ja lukee mysteerikirjeen, josta paljastuu, miten hän on tiennyt juhlista.

Ohjelmassa voi olla myös tanssia, kasvomaalausta ja visailu, jossa kysytään esimerkiksi, mitä myrkytettyä hedelmää Lumikki haukkaa ja miksei Frozen-elokuvan Lumikuningatar pysty hallitsemaan voimiaan. Sitten leikitään esimerkiksi kotia tai piilosta.

Ensimmäisillä keikoillaan Milja yllättyi lasten reaktioista. Hänellä ei ollut ennestään juuri kokemusta lapsista. Hän oli luullut, että häntä pidettäisiin prinsessaksi pukeutuneena tätinä. Mutta pirpanat hihkuivatkin: ”Lumikki on täällä!”

Milja on lapsille oikea satuprinsessa, vähän kuin aito Korvatunturin Joulupukki. Juuri se on Miljan mielestä paras palaute työstä.

Disney-rakkautta täydentyy juhlaprinsessana

Miljan oma prinsessaunelma alkoi muuttua todeksi jo ennen hänen ryhtymistään juhlaprinsessaksi. Satu alkoi kolme ja puoli vuotta sitten, kun hän tapasi Teron nettideittisivustolla.

He tapailivat kuukauden verran ja lähtivät sitten yhteiselle matkalle Pariisin Disneylandiin.

”Päätimme testata, miten kemiat toimivat reissussa. Matkalla aloimme seurustella”, Milja kertoo.

He julkistivat suhteensa Facebookissa ottamalla kuvan Prinsessa Ruususen linnassa, Ruususta ja prinssi Filipiä esittävän lasimaalauksen edessä.

”Vuoden päästä Tero kosi minua samassa paikassa.”

Prinsessahäät vietettiin Tampereen Komediateatterissa, ja häämatkalle pari lähti Disney-risteilylle, jonka reitti kulkee Floridasta Yhdysvalloista Bahama-saarille.

Ennen Miljan tapaamista Tero ei ollut tutustunut prinsessamaailmaan, mutta nykyään hänkin jo osaa ulkoa elokuvien repliikit.

Kuninkaallista jälkikasvua ei kummankaan haaveissa ole.

”Jos minulla nyt olisi lapsi, tekisinkö tätä työtä? Pystyisinkö antamaan kaikkeani, täysillä?”

Toistaiseksi Miljalle riittää tämä työ, jossa hän näkee lapsista parhaat puolet.

X