Miten Ilves nousi konkurssin partaalta menestykseen? Risto Jalo käänsi kurssin

Alkuvuodesta 2017 Tampereen Ilves, yksi Suomen perinteikkäimmistä ja kuuluisimmista jääkiekkoseuroista, oli menossa konkurssiin päivien tai hyvässä lykyssä viikkojen kuluttua. Seuran talous oli ollut jo vuosien ajan retuperällä ja urheilullinen menestys kiertänyt Ilveksen kaukaa. Historiassa oli toki kuusitoista Suomen mestaruutta, mutta ne eivät paljon painaneet, kun kassa ammotti tyhjyyttään ja velat painoivat päälle.

Pelastus löytyi monen palasen loksahdettua viime hetkellä kohdalleen, osin hyvällä onnellakin. Näkyvin yksittäinen tekijä oli uudeksi toimitusjohtajaksi pyydetty Risto Jalo.

Hän ei ole kuka tahansa muutosjohtaja, vaan jo 1980-luvulla seuralegendan asemaan Ilveksessä noussut manselaisen taitokiekon ikoni.

”Koin, että jos voin auttaa pelastamaan Ilveksen, niin se on velvollisuuteni”, hän sanoo nyt Ilveksen toimistolla upouudella Nokia areenalla.

Hyvin jääkiekon ulkopuolisessa liike-elämässä menestynyt Jalo ei olisi tarvinnut Ilveksen pestiä, mutta moni yhteisöstä vakuutti seuran tarvitsevan häntä. Ei Jalo olisi yhtä haastavaa tehtävää edes ottanut muualta vastaan, mutta ei voinut toisaalta katsoa sivustakaan, kun rakas seura horjui jälleen kerran kuilun partaalla.

”En ollut ajatellut enää palaavani Ilvekseen. Mutta kun homma Ilveksen ympärillä alkoi eskaloitua ja minua kysyttiin mukaan uuteen johtoon, en nähnyt muutakaan vaihtoehtoa.”

Ilves Hockey Oy:n omistuspohja vaihtui, Jalo alaisineen painoi töitä kelloon katsomatta ja homma sai lentävän lähdön. Viidessä vuodessa Ilves on muuttunut yhdeksi Liigan vakavaraisimmista seuroista ja ilmoitti kesällä 2022 viime kauden jättäneen viivan alle 2,4 miljoonaa euroa. Se on suomalaisessa urheilubisneksessä huippuluokan tulos.

Ilveksen pukukoppi Nokia Arenan uumenissa on joukkueen sydänkeskus. Kopin seiniltä nykyisiä pelaajia katsovat menneiden vuosien kapteenien, kuten Risto Jalon kasvot. © Sara Pihlaja

Risto Jalo on Ilveksen tärkein mies

Jääkiekko on joukkuepeliä niin kaukalossa kuin kabineteissakin, mutta ei liene täysin liioiteltua sanoa, että Risto Jalo, 60, on viimeisimmän neljänkymmenen vuoden ajalta jääkiekkoseura Ilveksen tärkein mies.

Juuri Jalo nousi esiin, kun Ilves ja TPS taistelivat Suomen mestaruudesta keväällä 1985. Viidennessä ja ratkaisevassa finaaliottelussa Jalo loukkaantui kesken pelin, mutta palasi kaukaloon, teki kaksi maalia ja johdatti Ilveksen mestaruusjuhliin. Se on Ilveksen toistaiseksi viimeisin mestaruus.

Yksistään se on nostanut hänet ikuisten seuralegendojen joukkoon, mutta keväällä 2017 hän aloitti urakan, joka oli vielä mestaruuttakin tärkeämpi. Hän esti Ilveksen konkurssin ja nosti seuran joka mittarilla Suomen suurimpien joukkoon.

Kun Jaloa pyytää kertomaan mahdollisimman rehellisesti, minkälaisessa taloudellisessa tilassa Ilves oli, hänen ryhtyessään vuonna 2017 toimitusjohtajaksi, hän kertoo asiat juuri niin kuin ne olivat.

”Pohjalla oltiin. Ilves oli silloin ihan konkurssikypsä.”

Rahaa piti saada sisään yritykseen vähintään puolitoista miljoonaa euroa, ja nekin kiireen vilkkaa. Muuten seuraavasta pelikaudesta ei tulisi mitään. Se oli iso ongelma, sillä vuosikausien huono talous oli johtanut siihen, että Pirkanmaalla oli paljon yrityksiä, jotka eivät enää halunneet tehdä yhteistyötä Ilveksen kanssa.

Viiden kuuden vuoden takainen akuutti kriisi, nykyinen taloudellinen menestys ja paluu urheilulliseksi suurseuraksi ovat faktoja. Kurssi käännettiin paitsi kovalla työllä, Jalon mukaan myös ripauksella hyvää onnea.

”Urheilubisneksessä urheilullinen menestys ja taloudellinen tulos kulkevat yleensä käsi kädessä.”

Ilveksen uutta alkua siivitti onnistuminen kaukalossa. Keväällä 2017 Ilves voitti ensin pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Porin Ässät ja pelasi sitten täyden seitsemän pelin puolivälieräsarjan Tapparaa vastaan. Silloin Hakametsän jäähalli oli loppuunmyyty jokaisessa pelissä, ja Ilves sai kotiotteluistaan mukavasti paikkausta kassaan.

”Asiat ovat pienestä kiinni. Porissa jatkoajalla Ässät oli tosi lähellä maalintekoa, mutta eivät onnistuneet. Kohta Ilves teki maalin ja sarja oli siinä. Se tilanne toisin päin, niin aika monilla tukijoilla olisi voinut usko loppua ja meillä olisi ollut selvästi ahtaampaa toimistollakin.”

Omistus uusiksi

Kun osakeantikin tuotti viidessä kuukaudessa noin 1,8 miljoonaa euroa, seura sai kammettua itsensä asemaan, jossa pelkän selviytymisen sijaan voitiin jo hieman suunnitella tulevaisuuttakin.

Kolmantena ja koko käännöksen aloittaneena tekijänä oli Ilveksen omistuspohjan vaihtuminen.

Vanha omistaja oli Vincent Manngård, suomalaisjuurinen amerikkalainen rakennusalalla vaurastunut yrittäjä, joka tuli mukaan silloiseen Liiga-Ilves ry:hyn ja pääomistajaksi, kun Ilves yhtiöitettiin Ilves Hockey Oy:ksi vuonna 2000. Alussa Manngårdin rahoitus auttoi seuraa kehittymään, mutta kun mestaruutta ei tullut, hänen kiinnostuksensa seuraa kohtaan laimeni vuosi vuodelta. Kehittyminen vaihtui olemassaoloksi, joka viimeisinä vuosina ei sekään ollut enää itsestäänselvyys.

Lopulta hän oli valmis luopumaan osakkeistaan ja antoi omistajuuden vaihtuessa vielä noin miljoonan euron verran anteeksi seuran hänelle henkilökohtaisesti ollutta velkaa.

Nyt emoseura Ilves ry on suurin yksittäinen Ilves Hockey Oy:n osakkeenomistaja noin 11 prosentin osuudella. Jalon mukaan omistajiksi ja hallitukseen on saatu ”erittäin sitoutuneita ja fiksuja ihmisiä”, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta ja käyttämään aikaansa Ilveksen hyväksi.

”Sanoin tähän ryhtyessäni, että paketti ei voi olla yhden toimitusjohtajan tai yhden pääomistajan varassa, se on sekä liian raskasta että liian riskialtista seuran kannalta.”

Kukaan omistajista ei odota Ilveksestä osinkokonetta.

”Mutta kyllä kaikki odottavat, että seura hoidetaan hyvin ja heidän tänne osakeanneissa laittamansa rahat ovat turvassa.”

”Nyt moni, joka tulee peliin tai kantaa Ilveksen huivia tuolla kaupungilla, voi tehdä sen ylpeänä.”

Risto Jalo: ”Ilveksellä on monille oikeasti väliä”

Ilveksen noin viidentoista vuoden mittaisen korpivaelluksen aikana yleisö tottui siihen, ettei menestystä tullut sen enempää toimistolla kuin kaukalossakaan. Silloin Ilves tarjosi yhteisölleen enemmän surua ja harmia kuin iloa ja toivoa. Siitä huolimatta Hakametsän hallissa kävi tasaisesti yli 4 000 katsojaa.

”Se kertoo Ilveksen merkityksestä perheissä tai jopa suvuissa. Ilveksellä on monille oikeasti väliä. Ja siitä me täällä seurassa olemme tietenkin tosi kiitollisia”, Risto Jalo sanoo.

Perheissä ja suvuissa kulkeva kannattajuus on myös kannattajien vaalima ajatus. ”Perheet yhteen solmien, läpi sukupolvien”, kannattajien katsomolakanoissa ja somepostauksissa on lukenut tälläkin kaudella.

Nyt, kun menestystä on alkanut tulla, Ilveksellä on Liigan paras yleisökeskiarvo. Joulukuun puolivälin kohdalla Ilveksen kotiotteluissa oli käynyt keskimäärin yli 8 000 katsojaa.

”Nyt moni, joka tulee peliin tai kantaa Ilveksen huivia tuolla kaupungilla, voi tehdä sen ylpeänä.”

Ilveksestä tuli ilmiö

Keltavihreä Ilves-ilmiö on muutamassa vuodessa kasvanut räjähdysmäisesti. Tampereen katukuvassa näkyy aiempaa enemmän Ilveksen pipoja ja takkeja, joukkue on suosittu sosiaalisessa mediassa ja Ilveksen tarroja on levitetty kaupungille niin paljon, että asia on aiheuttanut keskustelua maakuntalehdistöä myöten.

Se ei ole sattumaa. Ilves on viime vuosina panostanut viestintään ja markkinointiin, ja ydinviesti on ollut kutsua yleisö mukaan, osaksi Ilvestä. Mahdollisimman lähelle joukkuetta ja sen kokemia suuria tunteita. Markkinointivideoissa on kuvattu suunnilleen saman verran yleisöä kuin pelaajia. Maksava yleisö on omaksunut viestin yhteisöllisyydestä.

Ilveksen myyntiosastolla on kuluvan kauden aikana oltu niin sanotusti hereillä. Tampereella järjestetään paljon erilaisia messuja, ja niihin osallistuville yrityksille, sekä pirkanmaalaisille että kauempaakin tuleville, on osattu myydä aitioita otteluihin. Juuri aitioiden täyttäminen on jääkiekkoseuran taloudelle olennaista. Aitiovieras kuluttaa ottelutapahtumassa moninkertaisesti euroja verrattuna tavalliseen lipunostajaan.

Lisäksi Ilves on järjestänyt runsaasti erilaisia teemapelejä, jolloin teema näkyy niin ottelun markkinoinnissa kuin oheistapahtumissa ja yleisössäkin. On kasari- ja ysäri-iltaa, lasten sunnuntaita, kausikorttilaisten yleisöluistelua ja niin edelleen.

Buumi uuden Ilveksen ympärillä jatkuu. Joulukuussa Ilves pelasi peräkkäisinä iltoina kaksi kotiottelua. Yleisöä oli paikalla yhteensä 20 000 henkeä. Kauppa käy lippuluukulla ja fanituotemyymälässä. Joulukuun maajoukkueturnauksessa oli mukana viisi Ilveksen pelaajaa.

Juuri nyt Ilveksen tulevaisuus näyttää valoisalta. Silti Jalo muistuttaa, että kaikki voi muuttua jääkiekossa nopeasti.

”Kaikki rakentuu urheilullisen menestyksen päälle. Ilman sitä ei ole oikein mitään.”