Anna-lehti: Sisarukset Ellen ja Ida Jokikunnas tutustuivat paremmin vasta aikuisina ikäeronsa vuoksi: ”Välillämme klikkasi aivan uudella tavalla”
Tv- ja radiojuontaja Ellen Jokikunnas, 44, huolehti meikki-ja hiustaitelijana työskentelevästä siskostaan Ida Jokikunnaksesta, 36, kun tämä oli nuori. Nyt tilanne on osin päinvastoin.
Ellen ja Ida Jokikunnas
Suuri ikäero mahdollisti paremman tutustumisen vasta aikuisiällä. Siskosten tiet yhdistyivät, kun Ellen Jokikunnas tarjosi siskolleen entistä vuokra-asuntoaan Turusta. Ida Jokikunnas ei pannut vastaan, vaan järjesti itselleen opiskelupaikan ja muutti Turkuun.
”Vaikka emme olleet nähneet toisiamme tiiviisti vuosiin, hyvin äkkiä huomasin hänen olevan aikuisena sama rento hassuttelija kuin lapsuudessani. Välillämme klikkasi aivan uudella tavalla. Odotin kaikki arkipäivät viikonloppuja ja sitä, että Ellen tulisi luokseni”, Ida Jokikunnas kertoo Anna-lehdessä.
”Idaa saattaa riepoa, jos kieltäydyn suurista työprojekteista”
Siskokset ovat riidelleet kunnolla vain pari kertaa. Suurimmat väännöt heille on tullut siitä, että Idan on vaikea sallia itselleen lomaa töistä.
”Olen yrittänyt tolkuttaa, että hänellä on oikeus lomailla ja pitää itsestään huolta. Idaa saattaa riepoa, jos kieltäydyn suurista työprojekteista, jos haluan olla kaksi kuukautta Intiassa”, Ellen Jokikunnas kertoo.
Useasti samoissa projekteissa työskentelevät yrittäjäsiskokset kokevat, että töissä tapaaminen ovat myös sisaruussuhdetta tukeva tekijä, ehkä jopa ystävyys- ja sisarussuhteen pelastus.
”Idan lapsuudessa minä opetin hänet potalle, puin kura- ja sukkahousuja ylle. Nyt Ida on huippuammattilainen, joka pukee ja meikkaa minut. Sukkahousujani asetellessaan hän nostaa minua ilmaan, kuten minäkin aikanaan tein hänelle. Se liikuttaa minua aina”, Ellen kertoo.
Tuki, turva ja olkapää
Ellen kertoo, että Ida on ollut hänelle tärkeä tuki, turva ja olkapää. Kun Ellen oli huonossa ja väkivaltaisessa parisuhteessa, meni Ida myös fyysisesti väliin.
”Silloin Ida seisoi välillä välissä nyrkkeilysäkkinä ihan konkreettisesti ja fyysisesti suojelemassa minua. Onneksi nykyään oma elämäntilanteeni on täysin erilainen, ja sisarussuhteemme on myös tasapainoisempi”, Ellen kertoo.
Ida ei ole koskaan kokenut, että Ellen kaataisi liikaa hänen niskaansa.
”Ei taida olla mitään sellaista asiaa, mistä hän ei olisi voinut minulle jutella. Tänä
päivänä ajattelen samoin myös omalla kohdallani. Olemme aina olemassa toisiamme
varten. Se tuntuu todella tärkeältä ja arvokkaalta.”
Avautuminen on Idalle Elleniä vaikeampaa, mutta siskolleen hän uskoutuu, joskin pienen ravistelun jälkeen.
”Hän ei sano mitään, jos ei avautumiselle altista, pakota tai johdattele. Soittelen perään, änkeän kahville, ehdottelen lounasta. Mitä tahansa, jotta hän juttelisi ja purkaisi mieltään”, Ellen kertoo.