Taide on tehnyt Kyösti Kakkosesta paremman ihmisen: ”Ihminen on köyhä, jos on pelkästään rahaa”
Taiteeseen suhtaudutaan tunteella ja liike-elämään järjellä. Emma-museoon pitkäaikaisesti osan kokoelmaansa lainannut Kyösti Kakkonen kertoo, kuinka taide on opettanut häntä.
Kyösti Kakkosen taidekokoelmaa voi ihastella Espoon Emma-museossa. Nähtävillä on muun muassa Toini Muonan keramiikkaklassikkoja.
Kauppaneuvos Kyösti Kakkonen, 66, aloitti taiteen keräämisen jo 70-luvulla, oikeustieteen opiskelijana Uppsalassa. Opiskelijoiden ystävyysvierailu vei Varsovaan, jonka vanhasta kaupungista Kakkonen löysi maalauksen, johon tykästyi.
”Ongelmaksi muodostui maastavientikielto, joka vanhoilla maalauksilla siihen aikaan oli. Käärin kankaan rullalle ja opiskelukaveri toi kehykset osissa laivaan. Käärötötterö tuli kivasti, kaveri joutui tarkastukseen.”
Maalaus on edelleen Kakkosen toimistossa. Vuosia myöhemmin Puolan suurlähettiläs luki tarinan ja maalauksesta haluttiin tehdä juttu paikalliseen lehteen.
”Maalausta ei vaadittu takaisin, säädökset ovat muuttuneet ja rikoskin on jo vanhentunut!”
Designin keräily alkoi puolestaan 80-luvun puolivälissä. Kakkoselle tarjoutui mahdollisuus ostaa muotoilija Toini Muonan jäämistöä. Kokoelman keräily alkoi kovalta tasolta, sillä jäämistöön kuului muun muassa palkittu triennale-pullo.
”Ensin ajattelin, että nämä ovat kivoja esineitä.”
Sen jälkeen Kyösti Kakkonen aloitti keramiikan keräämisen laajemmin. Viime aikoina hän on ostanut Wirkkalaa ja Aaltoa. Nyt iso osa kokoelmasta on esillä Espoon Emma-museossa.
”Lasikokoelmani on omaa luokkaansa. Ensin meni sormi, seuraavaksi käsi ja lopulta koko ukko siihen hommaan. Niin sydämelle rakkaat harrastukset usein tekevät.”
Espoon Emma-museoon rakennettiin oma tila Kyösti Kakkosen kokoelmalle. © Tommi Tuomi
Esineiden tarinat merkitsevät
”Minulle on tärkeää, että esineillä on merkitys. Jatkosodan jälkeen Suomen puolustusvoimat lahjoittivat ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen komentajalle upean Okkolinin maljan – tällaiset tarinat ovat näissä töissä hienoja.
Taiteilija unelmoi, mutta töissä voi olla mukana myös realismia, halu nähdä omannäköinen maailma, kuvata sitä ja antaa viitteitä tai ärsykkeitä. Autonomian aikana se ilmeni piiloviestintänä, symboleilla tuotiin uutta ja tulevaa aikaa esille.
Kun ihastellaan teosten värejä ja muotokieltä, unohdetaan helposti esineiden syvempi ja suurempi tarkoitus. Mitä sillä on haluttu esineenä kuvata? Esimerkiksi Wirkkala, Sarpaneva tai Nyman ovat kuvanneet ilmiöitä tai luontoa: revontulia, hiidenkirnua tai vaikka ylösnousemusta.”
Tapio Wirkkala teki tilaustyönä presidentti Kekkoselle 70-vuotissyntymäpäiväksi halkaisijaltaan 80 sentin lasiteoksen, joka näyttää siltä, kuin se olisi repäisty pilkkiavannon päältä.
”Kun lapset olivat pieniä, konttasimme jäällä ja katsoimme, kuinka samanlainen jään muotokieli oikeastikin on.”
Kekkonen ihastui työhön niin paljon, että Brežneville haluttiin lahjoittaa samanlainen. Kakkosen kokoelmaan kuuluu Brežnevin varakappale, joka kuljetettiin Venäjälle diplomaattibussissa, alkuperäisen kappaleen perässä. Eihän olisi sopinut, että Brežnevin lahja olisi mennyt matkan aikana rikki.
”Esineet tuottavat mielihyvän väreilyä. Ihmisillä on oma auransa, mutta oikealla energiatasolla tehdyillä esineilläkin voi olla. Koen, että esine voi puhutella: eri mielentiloissa, vuodenaikoina tai tunteina päivästä. Samasta esineestä voi yllättäen löytää jotain uutta ja erilaista. Taiteen tehtävä on herätellä ja avartaa ajatuksia.”
Tunneälyä kehittämässä
”Taide koetaan tunteella, liike-elämään suhtaudutaan järjellä. Tämä dualismi on ollut erittäin hedelmällistä, koska voi päästä tilanteeseen, että olisi tunneälyä. Jos on pelkästään älykäs, kova ja kylmäkiskoinen, rikkoo kaiken. Ihmissuhteet tai sosiaalinen älykkyys, jota johtajilta tänä päivänä vaaditaan, eivät onnistu.”
Kakkosen mielestä liian pehmeää ihmistä maailma alkaa käyttää hyväksi.
”Taide on kasvattanut ja kehittänyt minua näkemään asioita isossa kuvassa, erilaisia ominaisuuksia ihmisten kyvykkyydessä. Koen, että taide tuo tätä herkkää, hyvää tasapainoa minuunkin yritysjohtajana. Se on varmasti ollut vähän elämän tarkoituskin, että taiteen kautta saa käydä vähän jatkokurssiakin.
Koen, että minusta on tullut taiteen vuoksi parempi ihminen, siihen ainakin pyrin. Taide on kasvattanut ymmärtämään ja tulkitsemaan itseä. Se on myös kehittänyt eri ominaisuuksia: taide pehmentää jyrkkyyksiä, lisää suvaitsevaisuutta ja humaaniutta, opettaa armollisuutta.”
Opit näkyvät arjen pienissä teoissa. Kakkonen toivoo, että pitkäjänteisempänä ja monivaikutteisena toimintana. Auttamisesta ja hyvistä teoista puhuminen ei ole kauppaneuvoksen mukaan tyylikästä, vaan hiljaiset teot ovat tärkeämpiä.
”Asioita hoidetaan, lähimmäisiä autetaan ja kanssaihmistemme elämää helpotetaan.”
Liikemies ja taidekeräilijä Kyösti Kakkonen kuvattuna Espoon Emma-museossa, jossa iso osa hänen kokoelmastaan on nyt esillä. © Tommi Tuomi
”Taiteen kerääminen lähti lapasesta”
Kakkosella ei ollut suuria suunnitelmia kokoelmansa suhteen, kun aloitti keräilyn. Vuosien saatossa siitä kuitenkin tuli iso juttu.
Hän huomauttaa, että suomalaiset designtaiteilijat olivat aikanaan maailman parhaita – suomalainen lasi ja keramiikka putsasi Milanon triennaalissakin palkintopöydät tyhjiksi. Osaamisen kulttuuri on lähellä.
”Kun kansainvälisesti kerättiin 20-lukua, minä aloin kerätä 30-lukua. Arvio osoittautui oikeaksi ja olin kymmenen vuotta aikaani edellä. Keräily ja moni muu asia perustuu näkemyksellisyyteen. Tulevaisuutta pitää aistia ja kehitysprosesseja ymmärtää.”
Suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen on viime vuosina korostunut Kakkosen keräilyssä.
”Olen ostanut paljon ulkomailta töitä takaisin Suomeen. Sivistys on pienen kansan turva, kuten Snellman sanoi. Kulttuurisesta osaamisesta ja sivistyksestä kumpuaa jotain pysyvää.
Ukrainan sodassa on nähty, että rakennuksia poltetaan ja pommitetaan maan tasalle. Jos kansakunnalla on vahvat henkiset juuret, ja se on sinnikäs, osaava ja ahkera, se voi nousta uudelleen. Henkisiä juuria rakennetaan kulttuurin ja osaamisen kautta.”
Liikemies Kyösti Kakkonen esittelee uudempia hankintojaan Emma-museossa. © Tommi Tuomi
Avointa shekkiä ei voi antaa
Joskus pitää myös osata sanoa ei. Kakkoselta saatetaan kysyä, harmittaako tai kaduttaako jonkun esineen hankkiminen, mutta hänen mukaansa hyvää taidetta ostaessa aika halventaa sen.
”Aika ottaa hinnan kiinni ja investoinnista tulee hyvä. Jos silloin pidin jotain kalliina, niin nyt se on pilkkahintainen.”
Ajankuvaa voi hänen mukaansa verrata pörssiosakkeisiin. Kun huomataan, että yhtiö suoriutuu erinomaisesti ja johto on vuodesta toiseen hyvä, markkinat korjaavat hinnan.
”Sama pätee taiteeseen. Jossakin vaiheessa huomataan loistava taiteilija, ja hinta yllättäen korjautuu ajan saatossa. Aika on se tekijä, ja taiteessa on aikaa.”
Teosten rahallinen arvo ei ole kokoelman keräilijälle pääroolissa.
”Kokoelman todellinen kansallinen arvo muodostuu paljon suuremmista tekijöistä. Työn tai taiteilijan merkityksellisyys, merkitys omassa kokoelmassa on tärkeämpää. Sopiiko työ ylipäätään kokoelmaan? Joudun rajaamaan kokoelmaani, jotta fokus pysyy selkeänä.
Avointa shekkiä ei voi antaa, en koskaan ajattele maksoi mitä maksoi. Onko tunne voittanut järkeä? Sitä ei saa ainakaan näyttää.”
Liika ihastuminen tai sen esilletuominen ei ole Kakkosen huomion mukaan hyvästä. Huutokauppaan hän saattaa usein lähettää paikan päälle välikäden, jotta innostuminen ei näkyisi muille huutajille.
”Olen aika reipas ja nopea päättäjä. Yrityselämä johtaa siihen, ettei jauhamaan jäädä. Päätöksiä on pitänyt ja uskaltanut tehdä. On huono tilanne, jos ei pysty tekemään päätöksiä. Tekee vaikka väärän päätöksen, mutta korjaa sen sitten myöhemmin. Tärkeintä on, että asiat etenevät.”
”En ole koskaan myynyt esineitä, enkä myy”
Kakkonen arvioi, että lasin ja designin osalta Suomen kolme merkityksellisintä kokoelmaa omistaa Riihimäen lasimuseo, Designmuseo ja Collection Kakkonen.
”Collection Kakkosella on museaalinen ja suomalaisen kulttuurin ylläpitävä funktio. En käy kauppaa näiden esineiden kanssa. Vakavamielinen kokoelmakeräilijä antaa työn mieluummin halvemmalla hyvään kotiin. Sitä voi käydä sitten vaikka museossa katsomassa. Sitten se on kaikille.”
Birger Kaipiaisen Helmilintu kuuluu Kyösti Kakkosen kokoelman helmiin. © Tommi Tuomi
Yksi unelma on myös kansansivistystyö. Kyösti Kakkonen sanoo, että kokoelma antaa katsojilleen kiksejä, virikkeitä, innostusta, ymmärrystä, suomalaisen osaamisen yrityslaulua, mutta vahvistaa myös suomalaisten kansallisidentiteettiä.
”Nykyään on paljon epätoivoisia ja masentuneita ihmisiä, ajankuvakin on vaikea, mutta aina voi tapahtua tai syntyä. Pienestä voi syntyä suurta, se on tänäkin päivänä mahdollista.
Tämä kokoelma on syntynyt nollasta. Maalaispoika alkoi keräämään, eikä lapsuudenkodissa ollut kuin jeesusaiheisia kudelmia, ei yhtään öljyvärimaalausta tai pistotyötä. Tällaisen hypyn erilaisuuteen on uskaltanut tehdä. Pitää uskaltaa tarttua tilaisuuteen, heittäytyä virran vietäväksi, unelmoida ja toteuttaa niitä unelmia.”
”Persoonani on muuttunut taiteen vuoksi”
”Olen käynyt taiteen kanssa itseni kasvattamisprosessin läpi. Syvällinen ymmärtäminen, inspiroituminen ja luovuus kumpuaa myös yritysmaailmaan luovana hulluutena ja erilaisuuden näkemisenä. Kyllä se varmaan tuo heijasteita myös omaan sosiaaliseen elämään.”
Ihminen on sisältä sama, vaikka onkin erilaisia rooleja. Hän sanoo hyppineensä ilosta ilmaan, kun on saanut kokoelmaansa hienon lisäyksen. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi Oiva Toikan Lasimetsä tai Rut Brykin monumentaalinen Muuttolinnun laulu.
”Erityisen tärkeä minulle on Birger Kaipiaisen Helmilintu, joka voitti 1961 Milanon triennaalin Grand Prix -palkinnon. Niitä on tehty maksimissaan kahdeksan, kaikki ovat uniikkeja. Kun hankin tämän, katsoin monta kertaa järkyttyneenä sen sisään – sen sisällä on kello, jonka viisarit osoittavat 12.15. Minä olen syntynyt tarkalleen samaan aikaan.”
”Ihminen on köyhä, jos on pelkästään rahaa. Taidetta on erilaista, se on sanottava, mutta hyvä taide on sinfoniaa. Missä muodossa sitä esitetäänkään.”
Gunnel Nymanin suunnittelema Elisabeth-malja annettiin prinsessa Elisabethille ja prinssi Philipille häälahjaksi vuonna 1947. © Rauno Traskelin / Collection Kakkonen