Tällaista on olla leijonapelaaja – MM95-ikoni Jukka Tammi puhuu elämästä kaukalossa ja sen ulkopuolella
Maalivahti Jukka Tammi edusti Suomen jääkiekkomaajoukkuetta vuosina 1984-1998. Hän voitti maajoukkueessa yhden maailmanmestaruuden sekä neljä muuta arvokisamitalia. Moni muistaa Tammen erityisesti riehakkaasta juhlinnasta maailmanmestaruuspokaalin kanssa vuonna 1995.
Maalivahti Jukka Tammi (edessä) juhli MM-kultaa vuonna 1995 yhdessä Raimo Summasen (vas.), Ville Peltosen ja Antti Törmäsen kanssa.
Suomen jääkiekkomaajoukkuetta Leijonia vuosina 1984–1998 edustanut tamperelainen maalivahti Jukka Tammi jos joku tietää, minkälaista on olla leijonapelaaja.
Vuoden 1995 maailmanmestaruuden lisäksi Tammi saavutti maajoukkueen mukana 1988 olympiahopeaa, MM-hopeaa 1994 sekä olympiapronssia vuosina 1994 ja 1998. Suomen mestaruuden hän voitti 1985.
Jukka Tammi, minkälainen oli ensimmäinen maaottelusi?
”Se oli vuonna 1984 ja vastassa oli Neuvostoliitto. Hävisimme numeroin 8-2, mikä oli siihen aikaan heitä vastaan aivan tavallinen tulos. Heti ensimmäisessä vaihdossa Igor Larionov pääsi yksin läpi. Hän harhautti minut aivan kahville, eli heti pelin ensimmäinen laukaus meni sisään. Jos muistan oikein, niin Raipe Helminen teki siinä pelissä ensimmäisen maaottelumaalinsa.”
Olit melkein mukana saman vuoden olympiakisoissa?
”Joo, Sarajevon vuoden 1984 olympialaisissa olin jo kotiin jäävä varamies. Silloin ei vielä kolmosmaalivahti matkustanut kisoihin. Minulle oli kyllä annettu kaikki maajoukkueen kimpsut ja kampsut, ja odottelin vain sitten kotona, että tuleeko hälytystä Sarajevoon, jos Kari Takko tai Jorma Valtonen olisi loukkaantunut. Sain katsoa koko kisat kotona telkkarista.”
Calgaryn olympialaisissa 1988 pelasit maalissa, kun Suomi sarjamuotoisen turnauksen viimeisessä pelissä voitti Neuvostoliiton ja kirkasti pronssin hopeaksi.
”Voitettiin 2-1. Neuvostoliitto oli varmistanut jo ennen ottelua kultamitalin itselleen, me tiesimme, että voitolla saisimme hopeaa. Vastustaja laukoi pelissä aika paljon, mutta he ampuivat paljon minua päin tai maalin ohi. Jossain kohtaa he olivat niin huolimattomia maalitilanteissa, että ajattelin, että leikkivätköhän ne. Aikaisemmissa turnauksissa he tekivät samoista paikoista aina maalit.”
Mutta loppusummerin soidessa Suomen ilo oli aitoa ja sinäkin hyppäsit korkealle tuulettamaan?
”Olihan se euforista. Siinä oli yhtä aikaa riemua, mutta myös epäuskoa, että miten me onnistuimme tällaisessa paikassa voittamaan. Kaiken lisäksi oma pelini sujui hyvin. Jamo (Jarmo Myllys) oli niissä kisoissa pelannut enemmän, mutta Pena (päävalmentaja Pentti Matikainen) laittoi minut maaliin viimeiseen peliin. Ehkä hän ajatteli, että minulla on enemmän nälkää näyttää.”
Minkälainen suhde sinulla ja Jarmo Myllyksellä oli? Kilpailitte peliajasta Leijonien lisäksi myös kolme kautta Ilveksessä.
”Oikein hyvä suhde oli, ja on vieläkin. Kilpailtiin peliajasta Ilveksessä ja Leijonissa, varmasti se kehitti kumpaakin. Varmasti molemmat olisivat halunneet aina pelata, mutta sitten piti vain yrittää torjua paremmin kuin toinen. Ei meillä ikinä huonoa energiaa ollut välillämme.”
Jääkiekkoilijat sanovat aina, että Suomen edustaminen on kunnia-asia. Niinkö sinäkin ajattelet?
”Kyllä se sitä on. Uran jälkeen olen harmitellut, että tuli muutaman kerran kieltäydyttyä maajoukkuekutsusta.”
Miksi kieltäydyit?
”Olimme maajoukkueen kanssa harjoitusleirillä Kanadassa ennen vuoden 1991 kotikisoja. Kotimatkalla Matikainen sanoi, että sinä menet seuraavaksi B-maajoukkueen mukaan turnaukseen ja tulet sieltä sitten kisoihin, että hän testaa toista maalivahtia tässä välissä. Sanoin Penalle, että en varmasti mene. Ajattelin, että olen A-maajoukkueen mies. Sanoin, että otat minut kisoihin ilman B-maajoukkuetta tai et ota ollenkaan. Ja niin en sitten mennyt kisoihin.”
Aika jyrkkä veto.
”Niin, ei se ollut minulta oikea peliliike. Olin nuorempana välillä vähän liiankin vahva persoona, jopa saakelin omahyväinen välillä. Seuraavan syksyn Kanada-cupissa olin taas maajoukkueen mukana, samoin helmikuun 1992 olympiakisoissa Albertvillessa.”
Mutta 1992 MM-kisoissa et pelannut?
”Ilves ei sillä kaudella mennyt playoffeihin, ja palattuani Albertvillen olympialaisista meidän liigakautemme jo pian päättyikin. Maajoukkueleiri olisi alkanut huhtikuussa sillä lailla, että minulla olisi liigakauden jälkeen ollut noin kuukausi odottelua. Ajattelin silloin, ettei minulla olisi siinä välissä mahdollisuuksia harjoitella, joten katsoin, että tämä kausi sai olla nyt tässä. Jälkeenpäin ajatellen olisi niitä harjoittelumahdollisuuksia varmaan järjestynyt, jos tosissaan olisin halunnut.”
Miten leijonapelaajan status vaikutti identiteettiisi? Ajattelitko Tampereella ruokakauppaan mennessäsi, että täältä tulee maajoukkuemies?
”Heh, en koe, että maajoukkueessa pelaaminen olisi muuttanut minua tai ajatteluani. Olen ollut oma itseni, jääräpäinen ilman jääkiekkoakin. Ruokakaupassa olen aina käynyt siinä missä kuka tahansa muukin, mutta sen olen oppinut, että ravintolassa ei kannata roikkua kovin myöhään. Mitä pidemmälle yö menee, sitä enemmän alkaa ilmaantua selkääntaputtelijoita.”
Onko selkääntaputtelu sitten raskasta?
”Ei kai se kauhean raskasta ole, mutta mieluummin lähden kotiin kuin jään sitä pitkäksi aikaa kuuntelemaan. Olen tosin aina kohteliaasti kuunnellut, mitä kerrottavana on. Huumoria siinä on välillä tarvittu. En ole halunnut olla mikään julkisuuden henkilö, mutta olen kirjoittanut nimikirjoitukset silloin kun on pyydetty.”
Maajoukkue matkustaa paljon. Minkälaista Leijonien hotellielämä on?
”Helvetin tylsää, saatana soikoon. Ei siinä paljon mitään sightseeingia tehdä. Harjoitellaan, pelataan, syödään, nukutaan ja seuraavana päivänä sama homma uusiksi.”
Kai siellä nyt sentään jotain muutakin tehdään?
”Ohjelma on aika pitkälle kiinni siitä, mitä tekemistä joukkueen johto keksii niille päiville, kun ei ole peliä. Jos ne eivät keksineet, niin sitten keksittiin itse. Välillä mentiin baariin. Joskus juotiin vähän enemmän kaljaa ja joskus vähemmän. Joku harjoitusleiri saattoi välillä mennä vähän kosteaksi, mutta ei alkoholi yksiäkään kisoja ole pilannut.”
Eikö juominen ollut silloin kiellettyä?
”Oli oli, siksihän se varmaan kiinnostikin. Kun baarissa käyminen tuli päävalmentaja Curt Lindströmin aikana sallituksi, se ei enää yhtäkkiä niin paljon kiinnostanutkaan.”
Ai Lindströmin aikana suhtautuminen muuttui?
”Hän sanoi, että menkää baariin, jos siltä tuntuu, kunhan seuraavana aamuna luistin liikkuu niin kuin kuuluu. Toki siinä joskus edelleen käytiin kaljalla, mutta niihin aikoihin urheilu meni etusijalle vähän kuin huomaamatta. Nykypelaajathan ovat aivan limpparijätkiä.”
Suomi voitti ensimmäisen MM-kultansa 1995. Monelle näin jälkikäteen vahvin muistikuva on se kun pelin jälkeen soitat maailmanmestaruuspokaalilla ilmakitaraa vain munasuojiin pukeutuneena.
”No näin olen ymmärtänyt. Olen vähän hämilläni koko asiasta. Siitähän on tehty biisikin.”
Voi sanoa, että on olemassa tällainen käsite kuin ”juhlin kuin Jukka Tammi”.
”Niin kai se on.”
Olympiakultaa 2022 voittaneet maalivahdit Jussi Olkinuora ja Frans Tuohimaa tekivät sinulle tribuuttia. Heillä oli juhlista otetussa valokuvassa päällä pelkät munasuojat ja kultamitalit kaulassa.
”Olen nähnyt sen valokuvan. Täytyy sanoa, että se tuntui hyvältä.”
Suomi meni vuoden 1995 MM-kullasta täysin sekaisin, juhlinta oli ennennäkemätöntä. Miltä se näytti pelaajan näkökulmasta?
”Aivan uskomatontahan se oli, en tietenkään ollut koskaan kokenut mitään sellaista. Sitä on vaikea pukea sanoiksi. Ihmismäärä Helsingin kansanjuhlassa ei tuntunut todelliselta. Eivätkä ne juhlat päättyneet pariin päivään, vaan se jatkui käytännössä koko kesän. Meistä otettiin kaikki irti ja joukkuetta käytettiin kaikenlaisissa kissanristiäisissä.”
Joillakin Leijonilla kesti aika kauan ennen kuin he pääsivät juhlista kotiin käymään?
”No sitä en tiedä. Voi olla, että jollakin vähän lähti laukalle ja kotiin pääsyssä kesti.”
Urasi Leijonissa päättyi Naganon vuoden 1998 olympialaisten pronssimitaliin.
”Pelasin silloin Saksan Frankfurtissa, ja kausi sujui ihan mukavasti. Päävalmentaja Hannu Aravirta kutsui minut jouluna olleeseen turnaukseen testattavaksi. Ei se turnaus mielestäni mitenkään erikoisesti mennyt, mutta Ara ilmoitti pian sen jälkeen, että olen mukana olympialaisissa.
Jälkikäteen olen kuullut, että erityisesti Teemu Selänne ja Jari Kurri olivat puhuneet Aralle, että Tammi pitäisi saada mukaan. Naganoon lähdettäessä oli selvää, että roolini olisi enemmän henkisenä mentorina kuin kaukalossa, mutta se sopi minulle ihan hyvin. Vaikka totta kai silloinkin koko ajan harjoittelin ja olin valmis pelaamaan. Se oli hyvä päätös maajoukkuepeleille.”
