”Raipella siinä vähän sumeni” – Raimo Helminen on aina ollut vaatimattoman hymyilijän lisäksi tulisieluinen taistelija
Jääkiekko on suurten tunteiden peli. Sen jos kuka tietää ex-pelaaja, nykyinen valmentaja Raimo Helminen.
Jääkiekko on intohimolaji, ja välillä Raimo Helmiselläkin on vetänyt niin sanotusti huuruun.
Suomen maajoukkueen ja Tampereen Ilveksen entisenä taitohyökkääjänä parhaiten tunnettu Raimo Helminen on jo neljäntoista vuoden ajan työskennellyt jääkiekkovalmentajana.
Näytöt viime vuosilta ovat vahvoja, kevät 2021 toi Helmiselle hopeaa TPS:n päävalmentajana ja kevät 2023 pronssia Ilveksen apuvalmentajana.
Sekä pelaajana että valmentajana Raipe on tv-kameroiden edessä opittu tuntemaan rauhallisena, vaatimattomana ja ystävällisenä persoonana, joka helposti vähättelee omia saavutuksiaan, joihin kuuluvat muun muassa maailmanmestaruus, suuri läjä muita arvokisamitaleja sekä Suomen ja Ruotsin mestaruudet.
”Ei tehrä tästä ny numeroo”, voisi olla hänen sloganinsa, jos hän sellaisia harrastaisi.
Raipen elämäkerta, Tapani Salon kirjoittama Raipe – Koikkarin kaukalosta leijonaikoniksi, ilmestyi 13. syyskuuta. Kirja esittelee lukijoilleen monipuolisen tunteikkaan Raipen, jolta hihatkin palavat välillä hyvinkin suurella roihulla. Tämä Helminen huutaa, kiroilee, rikkoo mailoja ja jopa tappelee.
Nyrkit viuhuvat
Eräänä esimerkkinä kirja kertoo tapauksesta, kun Raipe syksyllä 1987 palasi Ilvekseen vietettyään sitä ennen kaksi kautta NHL- ja AHL-kaukaloissa.
Kauden neljännessä liigaottelussaan Helminen otti nyrkein yhteen HIFK:n Joel Paunion kanssa. Tapani Salon kirjassa kerrotaan, että ”Pauniolla ei ollut nujakassa lopulta mitään jakoa, kun Raipe nuiji helsinkiläisen nenän verille”.
”Aloituksesta se jotenkin lähti liikkeelle. Kiekko jäi siihen, ja aloimme mätkiä. Se oli semmoista huitomista. Olin läheltä katsellut, kun isot pojat tappelivat NHL:ssä”, Helminen kertoo kirjassa.
Helmisen pitkäaikainen pelikaveri ja hyvä ystävä Jari Neuvonen kuvailee kirjassa tilannetta sanoin ”Raipella siinä vähän sumeni”.
”Hän tiputti hanskat ja alkoi murjoa Pauniota. Kai se oli niitä NHL-aikojen oppeja. Muistan, kuinka kannustin Raipea ja joku kauhean kokoinen IFK-pakki otti minua hartioista kiinni ja sanoi, että älä sinä poika mene sinne väliin”, Neuvonen kertoo kirjassa.
Kun Helmisen pinna kiristyi, jotain vastaavaa saattoi Neuvosen mukaan tapahtua. Neuvonen kertoo, että hän haki muutaman muun kerran toisissa otteluissa Raipen pois jäältä, kun jotain vastaavaa meinasi tapahtua.
Neuvonen kertoo kirjassa, että koska Raipen taidot ja kuumaverisyys tunnettiin, moni vastustaja otti hänet silmätikukseen.
”He yrittivät ärsyttää ja ottaa hänet pois pelistä. Raipea taklattiin paljon, ja häntä yritettiin horjuttaa kovilla otteilla. Kyllä hänellä hermo siihen nähden hyvin piti, että hän oli todella kovilla välillä. Tiukoissa tilanteissa häntä jahdattiin ihan surutta”, Neuvonen kertoo.
Peltomaa innostui
Kun Helminen palasi Ilvekseen syksyllä 1987, ensimmäisiä piirtojaan liigajäille teki joukkueessa samaan aikaan Timo Peltomaa, joka nousi urallaan aikansa eräiksi tunnetuimmista kovan pelin liigapelaajista.
Peltomaahan Helmisen ja Paunion tappelu teki kirjan mukaan syvän vaikutuksen. Hän oli jo aiemmin tajunnut, että Helminen on poikkeuksellisen lahjakas pelaaja, mutta tuona iltana Peltomaa vakuuttui lopullisesti Helmisen taistelutahdosta.
”Silloin Raipe valloitti sydämeni. Katselin, että tämähän onkin tekijämies. Raipe varmaan vähän tuskastui tekemiseensä, ja se purkautui tuolla tavalla.”
Tappelu Paunion kanssa on kuitenkin vain yksittäinen esimerkki Helmisen tulisesta puolesta. Kirjan mukaan Raipe saattoi joskus itkeäkin, jos Ilves hävisi, ja hän koki, ettei ollut tehnyt parasta mahdollistaan joukkueen hyväksi.
Raimo Helminen jäähyaitiossa
Eivätkä tunteenpurkaukset jääneet nuoruusvuosille viime vuosituhannelle, vaan vuonna 2002 tuolloin 38-vuotias Helminen suuttui liigaottelun päätuomarille Jyri Rönnille niin, että keräsi tuittuilustaan silloisen Liigan jäähyennätyksen, 55 minuuttia yhdestä tilanteesta.
Tilanne sai alkunsa, kun linjatuomarilla ja Helmisellä tuli erimielisyyttä aloitustilanteessa. Lopuksi Helminen ärsyyntyneenä pökkäsi mailallaan kevyesti linjuria takamuksille, mikä oli tietenkin iso virhe. Linjatuomari kertoi tapahtuneesta Rönnille, joka antoi Helmiselle 10 minuutin käytösrangaistuksen. Kun Raipe edelleen jatkoi purnaamistaan, tuli päälle vielä roimasti lisäpenalttia.
Vielä viimeisellä pelikaudellaan 2007-08 Helminen sai kesken pelin ulosajon todella rajusta tempusta, kun hän paikallisottelussa Tapparaa vastaan torppasi kaksin käsin Teemu Aaltoa suoraan päähän.
Tuomareille ja vastustajille Raimo Helminen on siis aika ajoin kiehahtanut, mutta kaikkein ankarin leijonakonkari on kuitenkin läpi koko uransa ollut itseään kohtaan.
”Jos pelissä tuli häviö ja se oli Raipen mielestä hänen vikansa, hän löi vaihtoaitioon tullessaan puumailansa poikki laitaa vasten. Hän otti sillä tavalla tappion omaan piikkiinsä. Mailansäleitä piti varoa, kun Raipe oli sillä tuulella”, muistelee uudessa kirjassa Ilveksen pitkäaikainen huoltaja Lasse Laukkanen.
Myös toinen huoltaja, Janne Jansson, kertoo Helmisen itsekriittisyyden olleen aina erittäin ankaraa.
”Pelaajilla ei ollut 1980-luvulla tapana tehdä mitään loppujumppia. Jos Raipe oli omasta mielestään ollut huono pelissä, hän hyppäsi kuntopyörän selkään pelin jälkeen ja polki sitä puolikin tuntia. Minulle jäi kuva, että hän sillä tavalla rankaisi itseään. Hän oli todella kova itseään kohtaan koko uransa ajan. Jos peli ei kulkenut, hän saattoi vaihtopenkillä kiroilla: ’Mää lopetan tähän, olen ihan paska. Ei tästä tule yhtään mitään’”, Jansson muistelee kirjassa.
