Raimo Helminen ei uransa pettymysten hetkinä suonut armoa itselleen – ”Olen kironnut huonouttani; miksi en pystynyt auttamaan joukkuetta enemmän”
Leijonissa kaikkien aikojen eniten A-maaotteluita pelannut Raimo Helminen teki läpimurron maailman huipulle vuosina 1984–85.
Jääkiekko oli luonteva lajivalinta tamperelaispojalle: "Olen syntynyt siihen Koikkarin ulkojääkaukalon viereen, ja vietin kaukalossa koko lapsuuteni."
Raimo Helminen, 59, ex-jääkiekkoilija, nykyinen jääkiekkovalmentaja. Tapani Salon kirjoittama Helmisen elämäkertateos Raipe – Koikkarin kaukalosta leijonaikoniksi (Docendo) ilmestyi 13. syyskuuta.
”Astuessani kotiovesta vähän uupuneena sisään sain juuri kengät pois jalasta, kun isä tuli sanomaan, että sinut on varattu NHL:ään. En tainnut saada siihen sanotuksi juuri muuta kuin ”aijaa”, Raimo Helminen muistelee nyt ja palaa käänteen tekevään hetkeen urallaan.
Lapsuus luisteltiin Tampereen Koikkarissa
”Oli kesä 1984, olin täyttänyt keväällä kaksikymmentä ja asuin viimeisiä aikoja vanhempieni luona Tampereen Koivistonkylässä eli Koikkarissa. Olen syntynyt siihen Koikkarin ulkojääkaukalon viereen, ja vietin kaukalossa koko lapsuuteni, sillä rakastin jääkiekkoa.
Siihen aikaan ei ollut mitään kännyköitä tai muuta, joten tieto liikkui hitaasti. Olin ollut kavereiden kanssa viettämässä juhannusta Raimo Summasen mökillä, ja varauksesta oli kulunut jo pari päivää. Sain kuulla siitä ensi kertaa isältäni.
Kukaan perheestämme ei oikein tiennyt, miten NHL-varaukseen pitäisi reagoida. Ei se ainakaan mitään hurraa-huutoja aiheuttanut eikä todellakaan poksauteltu samppanjapulloja. En muista, että juotiinko edes kahveja.
NHL ei ollut silloin Suomessa läheskään niin tunnettu kuin nykyään, ja olin itsekin nähnyt vain yhden kokonaisen NHL-pelin.
Jollain lailla olin osannut odottaa varausta, ja tietysti sen toteutuminen ilahdutti, mutta enemmän kouriintuntuvalta vaikutti siinä vaiheessa Ilveksen syksyllä alkava liigakausi.”
Ilveksen riveistä NHL-kaukaloon
”Vuotta aiemmin olin vakiinnuttanut paikkani Ilveksen liigamiehistössä, mutta toden teolla SM-liigassakin alkoi osaltani tapahtua vasta, kun olin pelannut vuodenvaihteen 83–84 alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisat. Niissä voitin pistepörssin uudella kisaennätyksellä ja Suomi sai hopeamitalit.
Kaikki tapahtui nopeasti. Vielä vuonna 1983 pelasin ammattikoulujen välistä turnausta, jossa voitimme Suomen mestaruuden.
Seuraavana vuonna pelasin paitsi nuorten MM-kisoissa myös A-maajoukkueen mukana Sarajevon olympiakisoissa. Siitä vielä vuosi eteenpäin, niin voitettiin Ilveksen kanssa Suomen mestaruus ja lähdin NHL-kaukaloihin New York Rangersiin.”
Selkäongelmat veivät uran vaakalaudalle
”Onneksi samassa joukkueessa pelasivat myös Reijo Ruotsalainen ja Simo Saarinen, jotka auttoivat minua kaikissa käytännön asioissa, kuten kämpän hankkimisessa ja ajokortin saamisessa.
Osasin englantia aika huonosti, vaikka en nyt mikään täysi ummikko ollutkaan. Rangers laittoi minut kielikurssille, ja oli tietysti pakkokin oppia nopeasti, mitä joukkuekaverit sanovat.
Ensimmäinen kausi New Yorkissa meni tehopisteiden valossa hyvin, vaikka aloinkin kärsiä jo silloin selkävaivoista, jotka muutamaa vuotta myöhemmin panivat koko ammattilaisurani vaakalaudalle.
Onneksi pystyin kuitenkin jatkamaan uraani, ja pääsin juhlimaan vielä pari kertaa Ruotsin mestaruutta sekä tietenkin tärkeimpänä maailmanmestaruutta keväällä 1995.”
Rajut pettymykset kirkastavat voittoja
”Silloin nuorena en osannut arvostaa saavutuksiani aivan samalla lailla kuin nyt taaksepäin katsoessa.
Nuorena sitä ajatteli, että tässähän näitä mestaruuksia ja mitaleita varmaan tulee joka vuosi. Mutta ei se niin mennyt.
Mestaruuksien ohella olen kokenut vielä enemmän katkeria tappioita. Niiden hetkellä olen itkenytkin ja kironnut omaa huonouttani, että miksi en pystynyt auttamaan joukkuetta enemmän.
Se kaikki kuuluu urheiluun. Juuri tappioiden aiheuttamien rajujen pettymysten vuoksi voitotkin tuntuvat niin hyvältä.
Kun peli kulki ja palkintoja tuli, oli ennen kaikkea kyse siitä, että sain pelata hyvien pelikavereiden kanssa.
Mutta kai minullakin joku vaikutus niihin voittoihin oli.”
Lue myös: Raimo Helminen on koko kansan Raipe: ”Nöyräksi on sanottu”
