Kaj Stenvallin, 70, öljyväriteokset syntyvät nopeasti – Taidemaalarin ideavirta ei ehdy: ”Työ on vähän pakko tehdä, että näkee toimiiko se”
Koko kansan ”ankkataiteilija” Kaj Stenvall maalaa nykyään maailmanpäättäjiä, mutta ei ole unohtanut ankkojakaan. Taiteilijan mielestä hänen teostensa taidetraditioita ironisoivaa ja pop-taiteesta ammentavaa otetta eivät kaikki vieläkään oikein ymmärrä.
Taiteilija Kaj Stenvall valmistelI näyttelynsä ripustusta Galleria Brondassa Helsingissä viime joulukuussa.
Ankkamaalauksistaan koko kansalle tutuksi tullut taidemaalari Kaj Stenvall maalaa yhä ankkoja, mutta yhä enenevissä määrin nykyään myös maailman päättäjiä. Päättäjät päätyivät teosten kohteeksi Venäjän presidentti Vladimir Putinin macho-imagon ja Krimin valtauksen myötä vuonna 2014.
Yliampuvan miehisessä Putin-kuvastossa oli Stenvallin mielestä samaa tarttumapintaa kuin ankoissakin.
”Se oli se syy, minkä takia tartuin nimenomaan siihen hahmoon. En niinkään yrittänyt siihen ihmiseen tai tyyppiin paneutua, vaan juuri siihen hahmoon”, Kaj Stenvall sanoo.
Vladimir Putinin hahmossa on Stenvallin mukaan samanlaista tarttumapintaa kuin hänen ankkateostensa ankoissa. © Kaj Stenvall – Rockin’ and Rollin’
Taiteilijan mukaan Putinin ja muiden poliittisten päättäjien ottamisessa kohteeksi on paljon samaa kuin Disneyn varjeleman ankkahahmon käyttämisessä. Ankassa oli kyse isosta ja tarkasti vartioidusta hahmosta, tuotemerkistä, jonka Stenvall vaivihkaa vaihe vaiheelta irrotti omiin tarkoituksiinsa.
”Se oli tavallaan minulla valmiina se tietyn tyyppinen ajatustapa, että jos jonkun jutun saa palvelemaan ja symbolisoimaan riittävän hyvin asioita, niin silloin sitä kannattaa ainakin kokeilla”, Kaj Stenvall kertoo.
Maalauksen hahmot helpottavat samastumista
Taidemaalarin mukaan hänen taiteessaan kyse ei ole hahmosta sinänsä tai siitä, kenen kehittämä se on. Kysymys on siitä, että valittu hahmo korvaa hänen töissään ihmisen, taiteilijan itsensä tai taideteoksen katsojan, tuoden taidekokemukseen eräänlaisen vieraannuttamisefektin.
”Saan yleispätevyyden sen kulloisenkin hahmon kautta, kun katsojatkin tajuavat, että se on tavallaan vain viestinviejä sille sanomalle, mitä olen maalauksella hakenut.”
Viimeaikojen poliittisissa teoksissa Kaj Stenvall kertoo tavoittelevansa ennen kaikkea ajankohtaisuutta. Pilakuvia hänen maalauksensa eivät kuitenkaan ole. Sen hän pyrkii varmistamaan tekniikalla; työt syntyvät nopeasti öljyväreillä, vaikka yleensä öljyväritöiden tekeminen on hidasta, jopa vaivalloista.
Kaj Stenvallin öljyvärimaalaukset syntyvät nopeasti, sillä ajankohtaisuus on oleellista. © Kaj Stenvall – I Can Fly!
Stenvall pyrkii aina myös siihen, että työt täyttävät kuvataiteen kriteerit esimerkiksi sommittelun ja värien käytön osalta. Toisaalta kyse on tasapainottelusta kuvataiteen tradition kanssa ja jopa taidekentän haastamisesta.
”Ankkojen ensimmäinen lähtökohta vuonna 1989, kun rupesin niitä tekemään, oli se, että vähän niin kuin rupesin ironisoimaan silloin vielä vahvana taidekentässä vaikuttanutta postmodernismia. Kun siinä otetaan vanhasta klassisesta taiteesta jotain madonnakuvia ja yhdistellään niitä sitten erilaisiin juttuihin, niin minä halusin tehdä ihan päinvastoin. Otin tuommoisen lattean ja tavanomaisen hahmon ja yhdistelin sitä sitten klassisen taiteen perinteeseen.”
Kaj Stenvallin mukaan ironiantaju ei ehkä ole Suomessa paras mahdollinen, sillä vieläkään hän ei koe, että hänen teostensa pop-taide-elementtejä kaikki ymmärtäisivät.
”Siis edes sitä, että käytetään vieraita elementtejä ja tarkoituksellisesti kyseenalaistetaan konventioita ja totuttuja taidekäsityksiä.”
Maalamista on mahdoton lopettaa
Kaj Stenvall on nyt 70-vuotias. Hän tunnustaa, että välillä lopettaminenkin on tullut mieleen. Se ei ole kuitenkaan onnistunut, sillä päivää pidempien taukojen pitäminenkin on mahdotonta, kun päässä syntyy jatkuvasti ideoita.
Maalaukset saavat alkunsa nimittäin aina ideasta, jota Stenvall sitten pohtii, ja miettii, miten työn toteuttaisi.
”Silloin se on vähän pakko tehdä sitten, että näkee, toimiiko se? Toinen syy on, että saan valmiista maalauksesta mielihyvän, että olen saanut tämmöisenkin aikaiseksi. Olkoon se sitten jonkun toisen mielestä surkea tai nerokas tai siltä väliltä, niin itse saan aina sen mielihyvän. Olen siitä jollain tasolla varmaan riippuvainen.”