Näistä syistä Juan Carlosin suosio romahti - Seura analysoi Espanjan kuninkaan yllätyseron syyt

Juan Carlos I on ollut ihailtu ja arvostettu monarkki myös maansa ulkopuolella. Hän nousi valtaan marraskuussa 1975, kun Espanjaa vuosikymmeniä hallinnut diktaattori

Francisco Franco kuoli.

Juan Carlos on Espanjan vuonna 1931 vallasta syöstyn kuninkaan Franco oli valinnut hänet valtansa perijäksi ja myös kouluttanut häntä tuleviin tehtäviin siitä saakka, kun Juan Carlos oli kymmenvuotias. Francon ajatuksena oli, että Juan Carlos jatkaisi äärioikeistolaista linjaa.

Kuninkaaksi noustuaan Juan Carlos kuitenkin kohotti Espanjan demokratiaksi melkein yhdessä yössä. Hän kieltäytyi monista valtaoikeuksista, joita Franco oli hänelle kaavaillut.

Hän valitsi maltillisen pääministerin ja ryhtyi tukemaan vasemmistopuolueiden laillistamista, mikä toteutui jo 1977. Espanjalaisten enemmistö onkin ollut Juan Carlosille syystä kiitollinen.

Jotakin on kuitenkin tapahtunut parin viime vuoden aikana. Jotakin, minkä seurauksena 38 vuotta hallinneen kuninkaan maine ei ole entisellään.

Suosion romahtamiseen löytyy ainakin viisi syytä.

Ensimmäiset vaikeudet ilmaantuivat loppuvuodesta 2011, kun Juan Carlosin vävyn Iñaki Urdangarinin mahdollisia talousrikoksia alettiin tutkia julkisesti.

Iñaki Urdangarin, 46, on entinen käsipalloilija, joka avioitui Juan Carlosin nuoremman tyttären, prinsessa Cristinan, kanssa vuonna 1997. Heillä on neljä lasta.

Rikosepäilyt kohdistuvat Noos-instituuttiin, urheilusäätiöön, jossa Urdangarin toimi aktiiviuransa jälkeen. Hänen epäillään kavaltaneen säätiön varoja omaan käyttöönsä. Mistään pikkurahoista ei ole kysymys, vaan puhutaan miljoonista euroista.

Juttua on tutkittu pitkään, ja tänä vuonna jopa prinsessa Cristina, 48, joutui oikeuden eteen kuultavaksi.

Espanjan kuningasperheen elämäntapaa on pidetty vaatimattomana, ja he tulevat toimeen pienemmillä määrärahoilla kuin monet muut kuninkaalliset.

Ehkä salaisuus onkin siinä, että Juan Carlosilla on oheistuloja?

Vävyyn kohdistuvien epäilyjen on sanottu lähteneen liikkeelle jo vuonna 2005, kun prinsessa Cristina osti miehensä kanssa Barcelonasta kahdeksan miljoonaa euroa maksaneen talon.

Moni ihmetteli tuolloin, millä rahoilla kauppa toteutettiin.

Eikä kestänyt kauan ennen kuin joku keksi kysyä sitäkin, miten Juan Carlos on kerännyt oman omaisuutensa, jonka arvoksi arvellaan pari miljardia euroa.

Ärhäkkäimpien epäilijöiden mukaan kuningasperhe on läpikotaisin korruptoitunut. Samaa vikaahan väitetään olevan espanjalaisessa yhteiskunnassa ylimalkaan.

Tähän saakka kuninkaan rahat ovat olleet Espanjassa jonkinlainen tabu.

Viime vuonna El Mundo kuitenkin väitti, että Juan Carlosilla olisi sveitsiläisillä pankkitileillä miljoonia euroja, jotka hän olisi perinyt maanpaossa kuolleelta isältään, don Juan de Borbonilta.

Tyttären ja vävyn talousskandaali voikin olla jäävuoren huippu.

Iñaki Urdangarinin entinen liikekumppani väitti viime syksynä oikeuden edessä, ettei Cristinan mies koskaan tehnyt mitään ilman kuninkaan hyväksyntää.

Todellinen käännekohta Juan Carlosin kansansuosiossa oli silti kevät 2012.

Tarkemmin sanoen perjantai, 13. huhtikuuta, kun Juan Carlos kaatui ja mursi jo aiemmin oikutelleen lonkkansa ollessaan Botswanassa ampumassa norsuja.

Jollei tapaturma olisi ollut sen verran paha, että Juan Carlos joutui keskeyttämään metsästysmatkansa ja hakeutumaan kotimaahan hoitoon, kukaan ulkopuolinen ei olisi saanut tietää koko matkasta mitään.

Juan Carlos kuitenkin sattui kaatumaan – ja Espanjan mediassa räjähti.

Afrikannorsu on uhanalainen eläin, ja Juan Carlos oli (vielä tuolla hetkellä) Maailman luonnonsäätiön WWF:n Espanjan-osaston kunniapuheenjohtaja.

Jo kymmenen vuotta sitten nousi pieni haloo karhunmetsästyksestä. Tuolloin Juan Carlos paukutteli pyssyään Romaniassa. Hän sai saaliikseen yhdeksän karhua, joista yksi oli tiettävästi poikasia odottanut naaras.

Tosin espanjalaisten enemmistö ei nyt närkästynyt niinkään norsujen puolesta.

Kuninkaan metsästysmatkassa ärsytti sen ylellisyys.

Espanjassa on viime vuodet kamppailtu pahan talouslaman kourissa, ja kansa on pantu säästökuurille.

Kuinka kuningas siis kehtasi lähteä metsästelemään Afrikkaan?

El Pais-lehden arvion mukaan luksussafari maksoi noin 44 000 euroa.

Juuri Juan Carlosin luulisi miettivän kaksi kertaa ennen kuin ottaa aseen käteensä. Hänen ainoa veljensä kuoli teini-ikäisenä ampumaonnettomuudessa.

Näin kävi pääsiäisenä 1956, kun 18-vuotias Juan Carlos oli vanhempineen perheen huvilalla Portugalissa.

Virallisen version mukaan Alfonso-veli, joka oli neljäntoista, oli puhdistamassa revolveriaan veljensä kanssa, kun ase laukesi ja luoti osui Alfonson otsaan. Hän kuoli melkein heti.

Toinen tarina väittää, että ase oli Juan Carlosin kädessä, mutta hän ei tiennyt sen olevan ladattu. Kolmannen teorian mukaan Juan Carlosin pitelemä ase laukesi vahingossa, kun Alfonso tuli yllättäen ovesta.

Tapauksesta on kohta 60 vuotta, ja totuuden tiennee enää vain Juan Carlos itse.

Joka tapauksessa Alfonson kuolema nousi taas esille, kun Juan Carlosin lapsenlapsi, prinsessa

Elenan poika Felipe, ampui itseään vahingossa jalkaan.

Tämä tapahtui huhtikuussa 2012, muutama päivä ennen Botswanan norsunampumisia.

Felipe oli ampumahetkellä 13-vuotias, ja Espanjan laki kieltää ampuma-aseiden käsittelyn alle 14-vuotiailta.

Kohtalokas norsunmetsästys levähytti esille myös naisasiat. Matkaseurueessa oli nimittäin mukana saksalainen ruhtinatar Corinna zu Sayn-Wittgenstein, jota väitetään kuninkaan rakastajattareksi.

Kaksi kertaa eronnut, näyttävännäköinen rouva Sayn-Wittgenstein, 50, on nähty kuninkaan lähellä kohta kymmenen vuoden ajan. Kuitenkin vasta Botswanan-matkan jälkeen suhteesta alettiin puhua Espanjassa laajemmin.

Espanjalaisten sympatiat ovat ilman muuta Juan Carlosin vaimon, kuningatar Sofian, 75, puolella. Tosin mikään rakkausliitto tämä avioliitto ei tainnut olla alkuunkaan.

Sofia oli prinsessa, Kreikan silloisen kuninkaan tytär, ja siten oivallinen puoliso Espanjan kruununtavoittelijalle. Siinähän asemassa Juan Carlos oli vuonna 1962, kun nämä kaksi solmivat avioliittonsa.

Nykyään puolisoiden sanotaan elävän täysin erillään.

Itse asiassa Juan Carlos on parantumaton hameniekka. Näin väitetään kuningatar Sofian elämäkerrassa, jonka Pilar Eyre julkaisi vuonna 2012.

Samassa kirjassa sanotaan, että Juan Carlos on kiinnostunut ihan kaikista maailman naisista paitsi vaimostaan.

Joitakin vuosia sitten levisi huhu, että prinsessa Dianalla olisi ollut 1980-luvun lopulla jonkinlainen suhde Juan Carlosin kanssa.

Ajatus tuntui tolkuttomalta, mutta ei enää. Ehkä Juan Carlos ainakin yritti. Seksihulluus voi olla sukuvikakin. Juan Carlosin isoisällä, kuningas Alfonsolla, oli kuusi nimeltä tiedettyä aviotonta lasta viiden eri naisen kanssa.

Juan Carlosilla on terveysongelmia. Hänelle on tehty kymmenkunta lonkkaleikkausta, ja hän on näyttänyt välillä hyvinkin huonokuntoiselta ja väsyneeltä.

Onko hänestä tullut siten myös liian vanha hallitsemaan?

Mielipidekyselyjen mukaan alle 30-vuotiaat espanjalaiset olisivat valmiita luopumaan monarkiasta kokonaan. Vanhemmat sukupolvet haluavat kuitenkin, että Juan Carlos luovuttaisi vallan pojalleen, kruununprinssi Felipelle.

Juan Carlosin ainoa poika on 46-vuotias. Felipellä on edustava vaimo, prinsessa Letizia, 41, sekä kaksi tytärtä, prinsessa Leonor, 8, ja prinsessa Sofia, 6.

Kaksi eurooppalaista monarkkia jäi viime vuonna eläkkeelle ja siirsi kruunun nuoremmalle sukupolvelle.

Näin tekivät Alankomaiden Beatrix ja Belgian Albert II. Molemmissa maissa vallanvaihto sujui nätisti, ja uuden polven esiinmarssi on tuonut maille positiivista julkisuutta.

Kruununprinssi Felipe ei ole ryvettynyt skandaaleissa. Hänen maineensa on tahraton – jopa siinä määrin, että se on ärsyttänyt prinsessa Cristinan puolisoa.

Näin on päätelty sähköposteista, jota löytyi Iñaki Urdangarinin takavarikoidulta tietokoneelta (alastomien naisten kuvien joukosta). Näissä viesteissä irvistellään prinsessa Letizialle.

Loukkaukset kohdistuivat myös Felipeen.

Hän nimittäin pitää perhettään arvossa. Prinssi Felipe selvästikin rakastaa vaimoaan.Hänellä ei ole rakastajattaria. Eikä hän harrasta metsästämistä.

Elina Koivusen kirjoittama artikkeli julkaistiin Seurassa 16/2014.