SA-kuvien nettiarkisto haastaa tutkijan

Jaa artikkeliTilaa Seura
Huhtikuun 25. päivänä Suomen puolustusvoimat julkaisi SA-kuvien arkiston netissä. Arkisto auttaa korjaamaan toistuvia kuviin liittyviä virheitä, mutta täysin ongelmattomia siinä tehdyt valinnat eivät tutkijan näkökulmasta ole.

Yli 160 000 kuvaa käsittävä TK-kuva-arkisto osoitteessa SA-kuva.fi on avoimuushanke, joka hakee vertaistaan. Suomi on siirtynyt avoimen verkkojulkaisun edelläkävijämaaksi, ainakin mitä sotahistoriaan tulee. Toivottavasti muut maat seuraavat perässä.

Kuvien ja niihin liittyvien alkuperäisten kuvatekstien helppo saatavuus netissä auttavat kuvateosten tekijöitä oikaisemaan monissa kirjoissa toistuneet virheet. Erheet syntyivät, kun alkuperäinen kuvateksti oli tekijän muistiinpanoista hukkunut ja sitä ei viitsitty lähteä uudelleen jäljittämään vaan teksti laadittiin muistin varassa ”vähän sinne päin”.

* * *

Kokonaan toinen asia on sitten se, miten hyvin alkuperäiset kuvatekstit pitävät paikkansa. Teksteissä on virheitä, kuten eräs kolmen kuvan sarja Puolustusvoimien Kuvakeskuksen kokoelmista osoittaa. Kuvien taustapuolella todetaan niiden esittävän vankeja polkemassa miinoja Vuosalmella 2. syyskuuta 1941. Onko tässä siis dokumentoitu suomalaisjoukkojen sotarikos?

miinanraivaus1

miinanraivaus2

Alkuperäisen kuvatekstin mukaan nämä  kuvat esittävät miinoja polkevia venäläisiä sotavankeja Vuosalmella 1941. Kuvaaja vänrikki R. Ruponen. SA-kuva.

Alkuperäisen kuvatekstin mukaan nämä kuvat esittävät miinoja polkevia venäläisiä sotavankeja Vuosalmella 1941. Kuvaaja vänrikki R. Ruponen. Kuvat: SA-kuva.

 

Kuvatekstin antamaa selitystä ei voine pitää kovin vakuuttavana. On erittäin epätodennäköistä, että täysin Geneven sopimuksen vastainen sotarikos olisi dokumentoitu tiedotuskuvaan, vaikka kuva originaalivedoksen taustapuolen kieltoleimoista päätellen olikin jo sodan aikana määrätty julkaisukieltoon. Perusteena julkaisukiellolle lienee pikemminkin ollut kuvateksti kuin itse kuva.

* * *

Yleensä TK-kuvaajat laativat Päämajan ohjeiden mukaisesti kuvatekstit ottamiinsa kuviin. Kun heitä ei ollut erityiskoulutettu eri sotilasalojen tuntemukseen, saattoivat kuvaajien tekstit sisältää karkeitakin virheitä. Erään merivoimien korkean upseerin tiedetään sota-aikana valittaneen Päämajaan että TK-kuvaajat ”eivät erottaneet merimiinaa torpedosta”. Mahdollisesti tässä kuvasarjassa on kyse juuri asiantuntemuksen puutteesta.

Siitä, mitä ”miinanpolkemiskuva” todella esittää, on olemassa kaksi vastakkaista teoriaa: Sotilasasiantuntijoista jotkut pitävät tapausta joukkoteloituksen valmisteluna. Muutamat perinnemaatalouden asiantuntijat puolestaan esittävät perusteluja sille, että kyseessä olisi torajyvien, erään kasvitaudin, kitkeminen viljasta sotavankivoimin.

Millä perusteella kyse ei olisikaan miinanraivauksesta? Vangeilta puuttuvat miinojen tunnusteluun tarvittavat seipäät, jotka ovat selkeästi nähtävissä esimerkiksi vertailukuvassa 1 ja jotka ovat miinanraivauksessa välttämättömät.

Tässä harvinaisessa epävirallisessa väridiakuvassa sotavangit todistetusti raivaavat miinoja. Merkittävin tekijä, mikä erottaa kuvan analysoitavista kuvista on että vangeilla on käytössään miinojen raivauksessa välttämättömät seipäät, joita ei analyysikuvissa näy. Kuva: P. E. Norellin kuvakokoelmat / Erkki Norell.

Tässä harvinaisessa epävirallisessa väridiakuvassa sotavangit todistetusti raivaavat miinoja. Merkittävin tekijä, mikä erottaa kuvan analysoitavista kuvista on että vangeilla on käytössään miinojen raivauksessa välttämättömät seipäät, joita ei analyysikuvissa näy. Kuva: P. E. Norellin kuvakokoelmat / Erkki Norell.

 

Sotavangit myös etenevät aivan liian harvassa muodostelmassa tuhotakseen miinoja kirjaimellisesti astumalla niiden päälle. Lisäksi miinojen polkeminen olisi ollut suomalaisten kannalta täysin järjetöntä vankityövoimaresurssien tuhlausta. Lisäksi voi kysyä, mikä järki ylipäänsä olisi jonkin niityn miinoittamisessa; taka-alalla kulkeva tie olisi strategisena väylänä merkittävämpi kohde.

Kuvassa olevien sotavankien ilmeet ja olemukset ovat rauhalliset. Tilanne olisi toinen, jos joukkoa oltaisiin ajamassa miinakenttään. Myös vartiomiehiä on kuvassa liian vähän ajamaan vankeja miinakenttään ja toisaalta pidättelemään ensimmäisen miinan räjähdyksestä syntyvää joukkopakoa. Usealla kuvassa näkyvällä hahmolla on kädessään jokin korsi, jota he näyttävät tarkastelevan. Tämä tukisi torajyväteoriaa, sillä miinakenttään kävelevä vanki tuskin pysähtyy poimimaan kukkasia. Vankeja miinakenttään ajavat vartijat tuskin sallisivatkaan tätä.

Kuvan ottoajankohta puhuu miinanraivausteorian puolesta: on teoriassa mahdollista, että Vuosalmen vastikään valloittaneet suomalaiset olisivat vanginneet esimerkiksi venäläisen pioneeriryhmän, joka tietäisi miinoitusten sijainnin, ja siksi tämä ryhmä olisi komennettu purkamaan miinoja. Tieto miinoitusten sijainnista selittäisi myös vankien rennohkoa olemusta. Kuitenkaan minkään Vuosalmella 1941 olleen yksikön sotapäiväkirjat eivät kerro miinanraivaustoimista.

* * *

Edellä esittelemäni kolmen kuvan sarja on vain yksi loputtoman monista vastaavista kuva-arvoituksista, joita Puolustusvoimien mittava verkkopalvelu kätkee sisäänsä. Olisikin tärkeää, että tutkijat ja harrastajat tarttuisivat haasteisiin ja lähtisivät ratkomaan epätäydellisten kuvatekstien arvoituksia, sillä mahdollisimman täydelliset tiedot lisäävät kuvakokoelman arvoa entisestään. Puolustusvoimat on onneksi ajatellut tätä ja mahdollistanut tietojen lisäämisen kuviin valvotusti. Tuloksena on – toivottavasti – uusi näyte avoimen ja kollektiivisen tiedontuottamisen mahdollisuuksista, eräänlainen sotakuvien Wikipedia.

Avoimuuden linjaan ei kuitenkaan sovi Puolustusvoimien päätös jättää kaikkein rajuimmat kuvat arkistojen kätköihin. Mikäli ajatuksena on suojella lapsia järkyttävältä kuvamateriaalilta, tavoite on oikea mutta keinot vääriä. Teknisesti olisi kai ollut mahdollista laittaa rajut kuvat erilliseksi kokonaisuudeksi, jonne pääsee vain kuvakeskuksesta pyydettävällä kertakäyttöisellä salasanalla. Sodan kauheutta ei pidä vähätellä, ja kaikenlainen salailu luo vain lisää toinen toistaan absurdimpia salaliittoteorioita. Osa kuvista on sitä paitsi jo julkaistu eri nettisivuilla.

Edellä esittelemäni kuvasarja paljastaa myös yhden nettipalvelun keskeisimmistä tämänhetkisistä ongelmista: Ymmärrettävästi kuvat on digitoitu suoraan negatiiveista parhaan mahdollisen kuvanlaadun saavuttamiseksi. Puolustusvoimien kuvakeskuksessa säilytettäviin alkuperäisiin vedoksiin sisältyy kuitenkin tietoa, joka ei käy ilmi sen paremmin negatiiveista kuin kuvaselosteistakaan, kuten esimerkiksi mahdolliset sensuurileimat tai merkinnät siitä, mihin lehtiin, kustantamoihin tai ulkomaanlähetystöihin kuvat on aikanaan toimitettu.

Itse ainakin pidän mielenkiintoisena sitä, että kuvia venäläisten häpäisemistä haudoista on syksyllä 1941 toimitettu aina Vatikaaniin asti – kenties osoitukseksi siitä, että Suomi käy sotaa kristinuskon vihollista vastaan? Mikäli nämä kuvien taustapuolelta löytyvät arvokkaat tiedot saataisiin lisättyä sivustolle, palvelisi se tutkijaa vielä nykyistäkin paremmin.

Kuva venäläisten häpäisemästä haudasta Koivistolla. Originaalivedoksen tietojen mukaan kuva on aikanaan toimitettu mm. Vatikaaniin. Kuva: SA-kuva.

Kuva venäläisten häpäisemästä haudasta Koivistolla. Originaalivedoksen tietojen mukaan kuva on aikanaan toimitettu mm. Vatikaaniin. Kuva: SA-kuva.

 

VTM Olli Kleemola on valtakunnallisen historiatieteiden tutkijakoulun tohtorikoulutettava ja valmistelee suomalaisia ja saksalaisia toisen maailmansodan sotavalokuvia käsittelevää väitöskirjaansa Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineessa.

X