Tangotähti Marko Maunuksela: ”Olin lähellä palaa loppuun”

Tunnustan,

että olen aina ollut pohjimmiltani perfektionisti. Minun on ollut vaikea hyväksyä sitä, jos asiat menevät pieleen tai toisin kuin olen ajatellut.

Lauluhommissa olin ennen hyvinkin armoton. Jos lauloin keikalla pari sanaa väärin, oli koko ilta täysin pilalla. Saatoin ruoskia itseäni mokan vuoksi niin, että se oikein masensi jalat altani.

Vuosien saatossa olen kuitenkin oppinut armollisemmaksi itseäni kohtaan ja käynyt puhumassa aiheesta myös tuleville artisteille. Ensimmäinen asia, jonka olen halunnut heille opettaa on se, että moka on todellakin rikkaus. Mokailu opettaa eikä kaada maailmaa.

Toki itsekriittisyys kurkkaa vielä aina silloin tällöin olkani takaa. En pääse siitä eroon täysin varmaan koskaan, mutta olen oppinut sietämään sitä. On siitä paljon hyötyäkin. Haluan aina tehdä kaiken mahdollisimman hyvin.

Juonto- ja radiohommissa ollessani en hyväksy itseltäni mitään hutaistua juontokäsikirjoitusta. Olen saanut esimerkiksi juonnoistani Radio Suomessa niin hyvää kuulijapalautetta, etten voi enää laskea rimaa.

Yritin

40-vuotiaana pukeutua keikoille ylinuorekkaasti ja luoda sitä kautta nuorekasta fiilistä, koska minuun iski ikäkriisi. Omassa päässänihän minä sen kaiken vain kuvittelin. Reikäiset farkut ja tennarit eivät saaneet aikaiseksi sitä, että myös nuoremmat tyypit olisivat alkaneet fanittaa meitä.

Olin lähellä

palaa loppuun viime keväänä. Jäin kiinni siitä, että minusta oli tullut tosi äksy. Tein siihen aikaa hirveästi töitä. Juonsin arkipäivät aamuradiota ja keikkailin illat ja viikonloput. Rytmi meni edestakaisin, enkä palautunut oikein missään vaiheessa.

Lopulta monen mutkan kautta yksi tyyppi oli tiedustellut, että onkohan Markolla kaikki ihan hyvin, kun aina niin positiiviset Facebook-päivitykset olivat muuttuneet kireiksi ja negatiiviseksi.

Vaimonikin sanoi minulle, että en kestä kotona enää mitään ärsytystä. Raivo repesi, jos vaikka satuin tiputtamaan kynän lattialle. Mietin, että kaikki merkit ovat nyt sellaisia, että jotain on tehtävä. Jaksoin silti hoitaa sovitut esiintymiset ja työt. Lopetin sitten hieman sovittua aiemmin aamuradiossa ja pidin toukokuussa lomaa.

Haaveilen

nykyään siitä, että voisin olla pidemmän aikaa irti kaikesta. Kotona on vaikea päästää irti työjutuista, mutta maiseman vaihdolla se onnistuu. Haaveilemme vaimoni Taijan kanssa ulkomailla asumisesta sitten, kun muksut ovat kaikki täysikäisiä.

Ennustan,

että omat tulkintani Tapio Rautavaaran kappaleista ovat hyvin uskottavia. Minulla on samankaltainen ääni, ja olen aina tykännyt laulaa laulelmia pilkettä silmäkulmassa.

On tietyllä tavalla riski tarttua niin suuren legendan kappaleisiin, mutta en usko, että ihmiset lyttäävät meidän versiomme. Levyn teolle antoi lopullisen kipinänsä Kangasniemen kesäteatteri, jossa esitän tänä kesänä Rautavaaran nimiroolin. Rautavaaran tuotanto on niin laaja, että minun täytyy jossain vaiheessa tehdä varmaan vielä jatko-osa ensimmäiselle levylle.

Innostun

helposti kaikesta. Sellaista asiaa ei mielestäni olekaan, jota en osaisi tehdä. Olen tietyllä tavalla Pelle Peloton: en jää kovinkaan helposti avuttomaksi, vaan tartun rohkeasti asioihin.

Jos jokin on rikki, niin sen voi itse korjata. Rakensin meille pihasaunankin. Katsoin leikkimökistä mallia, mutta tein vain isomman.

Haluaisin

hurahtaa kitaransoittoon ja esimerkiksi espanjan kieleen. Olen vain perin juurin laiska ihminen, enkä jaksa opetella! Tässä piileekin outo ristiriita: siinä missä vaadin usein itseltäni paljon, on kaiken taustalla äärimmäisen laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen. Asioiden pitäisi vain pudota minulle jostain valmiina.

Olen huono

lähtijä mutta silti aina ajoissa paikalla. Vaimoni tietää millainen viime tipassa pakkaaja olen ja kuinka paljon keikkailu vie aikaa perheeltä. Hän huomauttaa siitä kuitenkin harvoin. Tiedän, mitä hän ajattelee, mutta hän ei sano sitä ääneen, jottei minulle tule lähtiessä moraalisesti paha mieli.

Lähteminen esimerkiksi viikon laivareissulle on valmiiksi vaikeaa ilman, että puolison viimeiset sanat lataavat syyllisyydentunteen niskaan. Yritän lähteä keikkamatkoille nopeasti. Mitä enemmän jäähyväisiä jäädään tekemään, sitä varmemmin siinä saattaa kyynelkin tirahtaa.