Välikysymyskeskustelun kuumotus - Talvivaarasta ei saanut puhua, vaikka mieli teki
Konkurssi tuli pahimpaan mahdolliseen saumaan. Yhdistääkö Talvivaara nyt suomalaiset kuten talvisota 75 vuotta sitten?
Vaaleissa miljonäärillä ja köyhällä on yksi ääni – silti käytännön ratkaisuissa toisen ääni jää kuulumatta. Arvatkaa, kumman, kirjoittaa Seuran toimituspäällikkö Ari korvola.
Eilisen eduskunnan välikysymyskeskustelun alussa odotellaan valiokunnasta myöhästelevää valtiovarainministeriä istuntosaliin. Puhemies julmistelee. Tv-uutisten katselijat saavat hupia minidraamasta, mutta johtavien poliitikkojen päässä pyörii tärkeämpää ja vakavampaa: Huomenna ilmoitetaan Talvivaaran konkurssista.
Niinpä valtiopäivädebatissa veivataankin ongelmia yleisellä linjalla: kenen syy nykyinen taloustilanne on, mitä on tehty ja miksi ei ole tehty. Johtavien ministereiden ja opposition Juha Sipilän ja Timo Soinin suut on suljettu pörssilain sinetein – he tietävät, mutta tieto tekee heistä sisäpiiriläisiä. Vielä eilen Talvivaara oli tabu.
Talvivaaraa koskeva hätäkokous pidettiin viikonvaihteessa 11.-12.10. Tuolloin todettiin, ettei konkurssin välttäminen ollut enää mahdollista. Samalla kaivettiin esiin kriisilakeja. Tulossa oli taloushistorian iso ruumis, joka ylittäisi esimerkiksi Wärtsilä Meriteollisuuden uppoamisen. Siitä muuten sattuu nyt tulemaan tasan 25 vuotta täyteen. Salaisuuteen vihittiin myös oppositio, mikä takasi samalla sen, että asia on kansallinen katastrofi, eikä siitä noukita poliittisia irtopisteitä.
Tieto asiasta levisi, ja tunnustan soittaneeni seuraavan viikon alussa muutaman puhelun ns. asiasta tietäville tahoille. Kukaan ei tiennyt eikä ollut kuullut mitään yhtiöön liittyvää erityistä. Ei tietenkään vaikka tiesikin, tilanne oli devalvaatioon verrattava ja salassa pidettävä asia. Viimeisimmän tarkennuksen sain vielä viime viikolla: Konkurssista ilmoitetaan kahden viikon kuluttua. Se tuli kuitenkin viikon etuajassa.
Valtiovallalla on siis ollut aikaa laatia selvitykset ja laskelmat siitä, missä mennään. Ministeri Jan Vapaavuoren mukaan valtio menettää paitsi 200 miljoonan euron sijoituksen myös toiset 200 miljoonaa kaivoksen jälkihoitona. Arvio voi olla optimistinen, kuten näissä tapauksissa yleensä tahtoo olla. Pitihän aikoinaan SKOPin kaatumisestakin selvitä vähin vaurioin, Suomen Pankin antamalla tukirahalla, mutta ketjureaktion jälkeen puhuttiin jo miljardeista.
Talvivaaran osake oli sijoittajille riskipaperi. Ikävä kyllä se oli myös ns. kansanosake eli nyt lähes 70 000 piensijoittajaa oppi käytännössä markkinataloutta, kun sijoituksen arvo mitätöityi.
Kainuussa alkoi musta marraskuu. Surkein tilanne on niillä aliurakoitsijoilla, erilaisilla konemiehillä ja alihankkijoilla, jotka ovat pakon edessä investoineet, teettäneet velaksi ja luottaneet asioiden hoitumiseen. Maakuntaa pyyhkii kohta konkurssien aalto. Vain velat, jätekasat ja työttömyys jäävät. Kädessä – ja käytännössäkin – on musta pekka.
Tästä yli eivät auta ennenaikaiset vaalit – tai vaalit ylipäätään – koska äänestämällä ei maahan saada hyvinvointia eikä yrityksille menestystä. Mikähän nyt yhdistäisi Suomen ja suomalaiset – saisi aikaan modernin ajan talvivaaran ihmeen?