Autovitsit ovat legendaarisia – Tämä hulppea vitsikooste haastaa kuskien huumorintajun!
Autovitsit porskuttavat ajattomina klassikoina. Hersyvän hilpeitä lukuhetkiä!
Autovitsit ovat ikihittejä, mutta saattavat hauskuuttaa eri tavoin auton merkeistä riippuen.. Kokosimme Seuran parhaat vitsit vuosien varrelta!
Autovitsit sisältävät hulvatonta komiikkaa!
Kylmää kyytiä
”Jos olisin rikas, ostaisin itselleni hienon auton!” Jari haaveili.
”Minkä merkkisen?”
”Mersun tai Bemarin.”
”Sinuna en ostaisi. Ne ovat todella kylmiä talviajossa.”
”Mistä tiedät?”
”No, naapurillani sattuu olemaan sekä Bemari että Mersu, ja aina kun rouva on ratissa tai kyydissä, hän joutuu pukeutumaan kiireestä kantapäähän turkiksiin.”
Ajelulla
Kumpulaisen perhe oli sunnuntaiajelulla. Jonkin ajan kuluttua perheen pieni Topias-poika koputti ratin takana istuvaa isäänsä takapenkiltä olkapäähän ja kysyi:
”Isi, kuka sinulle neuvoi, miten autolla kuuluu ajaa ennen kuin menit naimisiin äidin kanssa?”
Pientä laittoa
”Mieheni hankki eilen uuden auton”, Merja kehaisi työkaverilleen.
”Onko komeakin peli?”
”On, Audi. Mutta sitä pitää vielä hieman tuunata ennen kuin pääsemme kruisailemaan.”
”Ai? Mitä sille tehdään?”
”No, ainakin se on maalattava, ja rekisterikilvet pitää vaihtaa.”
Rikosten torjuntaa
”Tilaston mukaan suurin osa varastetuista autoista kähvelletään kotipihasta”, Pauli kertoi naapurilleen.
”No niin se varmaan on”, naapuri vastasi.
”Siksi olenkin ajatellut ehdottaa sinulle semmoista, että sinä alkaisit säilyttää autoasi meidän pihassa ja minä teidän.”
Matkan pää
Pikku Joni katseli ikkunasta ohi ajavia autoja.
”Äiti, mitä autoille tapahtuu, kun ne tulevat vanhoiksi tai menevät rikki?” hän kysyi.
”Kulta, silloin tulee setä, joka myy ne isällesi”, äiti vastasi.
Rajoitusten mukaan
Poliisi pysäytti auton, joka ajoi aivan liian hiljaa ja aiheutti näin vaaraa muulle liikenteelle.
”Onko autossanne jotain vikaa, vai miksi matelette noin hitaasti tien tukkona?” poliisi kysyi kuskilta.
”Minä noudatin nopeusrajoitusta! Tässähän ei liikennemerkin mukaan saa ajaa kuin neljääkymppiä”, kuski vastasi.
”Nopeusrajoitus on sata. Tien numero on neljäkymmentä. Olette sotkenut ne keskenään. Olkaa jatkossa tarkempi”, poliisi sanoi.
Samassa hän tuli vilkaisseeksi auton takapenkille, jossa istui kaksi kovin säikähtäneen oloista ikäihmistä.
”Matkustajanne näyttävät olevan kauhun vallassa. Osaatteko selittää, miksi?” poliisi kysyi kuskilta.
”Jaa? Se johtuu varmaan siitä, että ajoimme ennen tälle tielle kääntymistämme melkoisen siivun tietä numero 166”, kuski ilmoitti.
Lähti käsistä
”Menetin viime viikonloppuna autoni hallinnan, sellaista en olekaan ennen kokenut”, Janne kertoi ystävälleen.
”Kauheaa, miten se tapahtui?”
”No, se tavallinen tarina. Tyttäreni täytti 18 ja sai ajokortin.”
Viestilappu
Herra Heinonen suuntasi työpäivän jälkeen autolleen ja huomasi, että joku oli kolhinut sitä. Tuulilasiin oli kuitenkin kiinnitetty lappu. Herra Heinonen otti sen käteensä ja alkoi lukea.
Lapussa luki: ”Terve! Kolme ihmistä näki, kuinka peruutin autosi kylkeen. Nyt he luulevat, että kirjoitan tässä selvitystä tapahtuneesta ja jätän yhteystietoni asian jatkokäsittelyä varten. Aikamoisia toopeja! Morjens!”
Autokauppaa
Koistisen isäntä oli yrittänyt myydä autoaan jo jonkin aikaa.
”Ei tätä kukaan osta, kun mittarissa on jo 140 000 kilometriä”, hän valitti naapurilleen.
”Mikset kääntäisi mittaria hieman taaksepäin”, naapuri vinkkasi silmää iskien.
Muutaman päivän kuluttua naapuri kysyi Koistisen isännältä, oliko auto mennyt kaupaksi.
”Ei se ole enää myytävänä”, Koistisen isäntä ilmoitti.
”Eikö? Mikä sai sinut muuttamaan mielesi?” naapuri kysyi.
”Ei tätä kannata myydä, eihän tällä ole ajettukaan kuin 70 000 kilometriä”, Koistisen isäntä ilmoitti tyytyväisenä.
Onneksi olkoon!
”Onneksi olkoon, kuulin että sinusta tuli isä ja uuden auton omistaja samana päivänä!” työkaveri onnitteli Reijoa.
”Kumpi tuli?”
”No, puntaroin pitkään Fordin ja Nissanin välillä, mutta päädyin sitten lopulta Fordiin”, Reijo myhäili.
Tärkeä varuste
Hannu oli poikansa kanssa asioilla. Hän osti muun muassa autoon uudet tuulilasinpyyhkimet.
Kotona äiti kysyi, miten reissu oli onnistunut.
”Hyvin! Isä osti autoon uuden telineen sakkolapuille”, poika kertoi iloisena.
Huononnus
Irmeli oli saanut uudet silmälasit. Hän päivitteli asiaa ystävättärelleen.
”Nämä ovat tehneet autoilustani paljon vaikeampaa!”
”Tarkoitat varmaan helpompaa?” ystävätär naurahti.
”En, vaan nimenomaan vaikeampaa! Ennen saatoin ajella vailla huolen häivää, mutta nyt näen uhkaavia tilanteita siellä täällä!”
Onnettomuus
Poliisipartio huomasi tien laitaan pysäköidyn auton, josta oli eturengas puhjennut.
”Mitä tapahtui?” poliisi kysyi.
”Ajoin viinapulloon!” mies sadatteli.
”Ettekö huomannut, että tiellä oli pullo?” poliisit ihmettelivät.
”No eihän sitä voinut nähdä, kun se oli sen ukon taskussa!” mies vastasi.
Turha kysellä
Poliisit pysäyttivät ja puhalluttivat Heimon ratsiassa.
”Teillä oli melkoisesti vauhtia. Ajokorttinne, kiitos”, poliisi pyysi.
”Ei minulla mitään korttia ole”, Heimo vastasi.
”Eikö teillä ole ajokorttia?” poliisi ihmetteli.
”No ei ole korttia, kun te otitte sen juuri toissa päivänä minulta pois!” Heimo kivahti.
Autokaupoilla
Herra Ronkainen meni autokauppaan.
”Tyttäreni osti täältä puoli vuotta sitten auton. Kuulin, ettei hän ole maksanut siitä vielä ensimmäistäkään erää, pitääkö paikkansa?” hän kysyi.
”Pitää paikkansa”, autokauppias vahvisti. ”Tulitteko hoitamaan asian?”
”En, mutta haluaisin ostaa auton samoilla ehdoilla”, herra Ronkainen vastasi.
Kolaripaikalla
Jartsa oli ajanut kolarin. Poliisi soitettiin paikalle.
”Autot näyttävät selvinneen pienin vaurioin. Mutta ruhjeistanne päätellen törmäys on kuitenkin ollut melkoinen?”
”Ei, nämä ruhjeet syntyivät, kun keskustelimme siitä, kumpi oli syypää onnettomuuteen”, Jartsa selitti.
Monenlaisia uutisia
”Minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia. Kummat haluat kuulla ensiksi?” Keijo kysyi vaimoltaan kotiin tullessaan.
”Kerro ensin ne hyvät”, vaimo vastasi.
”Autosi turvatyyny on todella pehmoinen”, Keijo ylisti.
Turha vaiva
Pieni Jalmari seurasi, kun mummi pesi hellästi pihalla pikku Fiatiaan.
”Kuule mummi, en usko että tuo tuosta kasvaa, vaikka kuinka kastelisit sitä”, hän tuumi.
Vaihto edessä
”Tilukseni ovat niin suuret, että niiden kiertämiseen kuluu autolla koko päivä!” maatilan omistaja rehvasteli baarissa.
”Minullakin oli ennen sellainen kottero”, joku pöytäseurueesta sanoi myötätuntoisesti.
Pieni huomautus
Kohtelias herrasmies Gustaf ei yleensä asettunut poikkiteloin kenenkään kanssa vaan salli jokaisen elää tyylillään. Siksipä hänen naapurinsa olikin hyvin hämmästynyt, kun hän eräänä päivänä parkkeerattuaan autonsa kotikadulleen huomasi auton vieressä seisovan Gustafin, joka ilmoitti yllättävän tiukkaan sävyyn: ”Tähän ei sovi pysäköidä!”
”Mutta minähän parkkeeraan aina kadun varteen, kuten sinäkin. Miksei se muka yhtäkkiä sovi?” naapuri kysyi.
”Koska minun vasen jalkani on etupyöräsi alla”, Gustaf vastasi.
Kallista lystiä
Pera ja Juuso istuivat huoltoaseman baarissa ja päivittelivät bensan hintaa.
”Ei tässä varmaan pian muu auta kuin luopua koko rakkineesta”, Pera sanoi.
”Mitä? En tiennytkään, että sinulla on auto”, Juuso ihmetteli.
”Puhuin sytyttimestä”, Pera tarkensi.
Hiljaisuuden syy
Iäkäs Uuno oli sunnuntaiajelulla. Yhtäkkiä hänen hämmästyksekseen poliisi ajoi hänen edelleen ja pysäytti hänet.
”Ettekö huomannut, että vaimonne putosi kyydistä viitisen kilometriä sitten?” poliisi kysyi.
Uuno vilkaisi hämmästyneenä tyhjää paikkaa vieressään.
”No tuo on helpottava uutinen! Hetken verran minä jo epäilin tulleeni kuuroksi!” hän vastasi.
Varma konsti
Pariskunta oli menossa teatteriin ja etsi kuumeisesti pysäköintipaikkaa autolleen. Lopulta mies parkkeerasi päättäväisesti erään porttikongin eteen.
”Ei tähän saa pysäköidä, saat vielä sakot!” vaimo sanoi miehelleen.
”En minä mitään sakkoja saa”, mies naureskeli.
”Miten voit olla niin varma?” vaimo kysyi.
”Nappaan tuulilasinpyyhkijät mukaani!” mies vastasi.
Lue myös: Kokosimme hilpeät juristivitsit – Näitä vitsejä asianajajat eivät pidä hauskoina!
