Maria Melin – yhden aikakauden tyylikuningatar

Maria Melin tarjosi kauneutta ja tyyliä janoaville suomalaisille välähdyksen suuren maailman loistoa, kirjoittaa Sami Sykkö.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Maria Melin kesällä 1982. Kuva: Kari Hautala /SKOY.

Maria Melin tarjosi kauneutta ja tyyliä janoaville suomalaisille välähdyksen suuren maailman loistoa, kirjoittaa Sami Sykkö.
Teksti:
Sami Sykkö

Taitavimmat pukeutujat ovat sellaisia, jotka tuntevat vartalonsa ja ymmärtävät, mitkä mallit ja värit heitä pukevat. Lisäksi he aistivat, missä ajassa he elävät.

Kuulostaa kovin yksinkertaiselta mutta on tavattoman monimutkaista. Miksi muuten säkenöiviä pukeutujia näkee ani harvoin – edes julkisuudessa?

Äskettäin menehtynyt Maria Melin oli paitsi kaunis seurapiirirouva myös taitava pukeutuja. Ehkä huippuvuosia ei ollut monta, eikä käänteentekeviä pukuja kuin muutama, mutta se riitti.

Melin puhkesi pukeutujana kukkaan hetkellä, jolloin hän keksi esiintyä tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla ruusut takalistollaan ja hiuksissaan. Vaikka kukkia on käytetty iltapuvuissa läpi vuosisatojen, Melin teki sen yksinkertaisemmin ja modernimmin.

Vuosia myöhemmin hän sujautti kekseliäästi suuren vihreän kasvinlehden rintojensa väliin ja asetti sen keskelle kalloja miehustaansa koristamaan.

Tyylikuningattaren titteli oli sillä sinetöity, vuosikymmeniksi eteenpäin.

Melinin kukkapuvuista on tullut lähes ikonisia. Kun Linnan juhlissa on riittänyt matkijoita, Melin on samalla pysynyt katsojien mielissä, vaikkei ole ollut juhlissa kymmeniin vuosiin.

Klassinen kauneus

Alku pääkaupungin seurapiireissä ei voinut olla maalaistytölle helppo, sillä Maria Melin oli kotoisin Kurikasta. Puoliso oli kuuluisa poliitikko ja paljon vanhempi. Lisäksi Ingvar S. Melin oli aiemmin ollut naimisissa Lenita Airiston kanssa, ja Lenitahan oli ja on kaunottarena, pukeutujana ja julkisuuden henkilönä Suomen kirkkainta kärkeä.

Maria Melinillä oli toki avuja. Hän oli tumma, pitkä ja hoikka – ja harvinaisen kuvauksellinen. Kamera rakasti hänen hienopiirteistä luustoaan ja voimakkaita piirteitään.

Jo häissään hän antoi näytteen siitä, minkä tyylinen pukeutuja hän on. Hääpuvun päällä oli lyhyt vaalea minkkijakku ja päässä tiara. Sanotaan, että vaatimattomuus kaunistaa, mutta Melin osoitti, ettei se ole aina totta.

Maria Melin oli sillä tavalla klassisen kaunis, että hän olisi eronnut massasta millä vuosikymmenellä tahansa. Kuitenkin hänen loistonsa vuosikymmen, 1980-luku, sopi Melinille erityisen hyvin.

Suomalaiset katsoivat Dallasia ja Dynastiaa, ja Melin mahtui samaan muotiin. Häntäkin pukivat Alexis Carringtonin ja Pamela Ewingin tavoin näyttävät olkatoppaukset, suurilieriset hatut ja valtavat kiharakampaukset. Hän ei näyttänyt ne yllään vitsikkäältä vaan tyylikkäältä. Hänellä sattui olemaan jopa oikeaoppiset kulmakarvat – 1980-luvulla niiden piti olla paksut ja tummat.

Ehkä tyylitaju tuli äidinmaidoissa, sillä Maria Melinin vanhemmilla oli Pohjanmaalla naistenvaateyritys. Pukeutujana Melinin taito oli suureellisen liioittelun ja rankan karsimisen yhdistelyssä. Jos jakku oli leikkaukseltaan minimalistinen, hän asusti sitä suurilla korvakoruilla. Jos paitapusero oli yksinkertainen, hän kietoi huivin päähänsä turbaaniksi.

Tyylin voima

Maria Melinin kuolema oli uutinen. Hänen julkinen tarinansa on omalla tavallaan todiste suomalaisten kauneuden ja tyylin janosta sekä tyylikkään pukeutumisen voimasta. Maria Melin ei ollut vain kuva lehdessä, vaan tyyli ja ulkonäkö toivat hänelle painoarvoa, jolla myytiin lehtiä.

Ehkä Melin kiinnosti myös siksi, ettei Suomessa juuri ole ollut seurapiirikaunottaria, eikä uusia näytä tulevan. Naisen rooli on muuttunut: hänen paikkansa ei enää ole miehen käsipuolessa.

Meliniä kutsuttiin seurapiirikaunottareksi loppuun asti, vaikkei hän vanhemmiten pitänyt itsestään erityisen hyvää huolta.

Samalla kun hänen yrityksensä työelämässä kulkivat vastatuulessa ja Melin muuttui vuosien mittaan hauraammaksi hahmoksi, hänen tarinastaan tuli tavallaan koskettavampi – kaunotar, joka ei saanutkaan kaikkea.

Hänen elämänsä loppupuoli näytti ulkopuolisesta hiukan siltä, kuin se olisi ollut Maria Meliniä kuvannut maalaus, jonka aihe vähitellen häipyi ja lopulta kokonaan katosi kankaalta.

Mutta tyyli oli tallella loppuun asti. Maria Melin tuli alkukesästä vastaan Helsingin keskustassa. Oli kuuma kesäpäivä, ja hyvin hoikka Melin oli pukeutunut nuorekkaisiin trikoovaatteisiin ja hänelle sopiviin ruskean eri sävyihin. Korvissa oli suuret kullanväriset renkaat.

Yhä hän tiesi, kuinka katseet käännetään.

[nggallery id=89]

X