Kaukana kakkahätähuumorista

Jaa artikkeliTilaa Seura

Kakkaaminen on kovaa hommaa varsinkin silloin kun pelissä ei ole tarpeeksi luistavia kyytejä tarjoavia kuituja, joita saa esimerkiksi psylliumista, pellavansiemenistä ja kaurasta. Mutta näitä kun vetelee, niin pytyn pesijä kiittää onnenkyyneleet silmissään.

Tämä molskahti mieleeni, kun katsoin aussikoomikko Jim Jefferiesin komediaspesiaalia Freedump, jossa hän kertoi kolmevuotiaan poikansa vessatavoista. Koomikkoisällä oli pointtinsa, miksi hän halusi poikansa oppivan mitä pikimmiten kakkaamaan pyttyyn tai potalle. Ihmisellä kun on lupa paskoa housuunsa vain elämänsä ensimmäisinä ja viimeisinä kolmena vuotena. Muuten se on tosi outoa.

Minä en ole suoranaisesti opettanut ulostamistekniikoita yhdellekään lapsistani, mutta jossain kohtaa olen joutunut hieman korjaamaan väärään suuntaan roiskunutta kehityskaarta. Perheväkivallan pelossa en voi mainita kummasta pojastani on kyse, mutta muotoillaan se vaikka näin, että jo eläkeikäinen perhelääkärimme totesi toisen poikamme vaivaiseen pyrstöön kurkistaessaan, että on hän peräpukamia nähnyt, mutta ei koko pitkän uransa aikana näin nuorella potilaalla. Syy oli suoraan sanottuna perseestä. Olin nimittäin monet kerrat seissyt jalat ristissä vessamme oven takana odottamassa vuoroani, kunnes jossain vaiheessa aloin haistella palaneen motiivin käryä. En odottanutkaan kakkakanki nuppuhuulillani poikani ulostamisen vaan hänen mielenkiintoisen YouTube-videonsa päättymistä. Kukin voi kotonaan kyyristyä kokeilemaan, mitä tapahtuu pakoputken pielissä uinuville rypäleille, kun asettaa lattialle iPadin ja alkaa pikkupeppu pytyllä tuijottaa pientä näyttöä. Jossain kohtaa hanurista kuuluu plop plop, kun veriset tertut tulostuvat ihmettelemään ihmisen anatomiaa kehon ulkopuolelta.

Mutta en minäkään mikään puhtaaksi pyyhitty pulmunen ole, sillä jo edesmennyt Viljo-koiramme valitsi perheestämme vessauhrikseen ainoastaan minut joko omaa hulluuttaan tai vain itseään viihdyttääkseen. Aina kun olin menossa paskannolle, hän tassutteli perässäni vessaan ja jämähti eteeni istumaan. Tuntuihan se pitkään todella oudolta, mutta kaikkeen tottuu. Erittäin oudoksi se muuttui vasta sitten, kun erehdyin ensimmäisen kerran pitemmällä istunnolla rapsuttamaan Viljoa. Vessan ahtaudesta johtuen en kyennyt kyhnyttämään koiruliamme kuin leuan alta, jonne Viljolla oli kätkettynä jonkinlainen hermopiste. Kun siihen koski, Viljon huulet hinautuivat ylös. Vaikka kyse oli rakkaasta ja maailman kilteimmästä lemmikistämme, niin kyllähän se säikäyttää, kun housut kintuissa tuijottaa pienessä paskahuusissa silmästä silmään 40-kiloista torahampaillaan irvistävää petoeläintä. Ainoastaan murina uupui. Vuosien saatossa Viljon ja minun yhteisistä vessareissuista kehkeytyi niin normielämää, että kun lapseni huomasivat minun olevan menossa vessaan, he huusivat Viljolle, että isi meni jo. Ja niin tuo hulvaton hännänheiluttaja taas hivuttautui kakkani kummisetänä kuulostelemaan syntymisen ihmettä.

Vietin kaikki lapsuudenkesäni maalla, jossa oli ulkovessa ja pyyhkimispaperina edellisen viikon Maaseudun tulevaisuus -sanomalehti. Pyttyyn vilkaisemalla se tulevaisuus ei kyllä kovin ruusuiselta näyttänyt. En kuitenkaan ole nostamassa myöhästynyttä lastensuojelurikossyytettä ketään vastaan siitä hyvästä että olen penskana joutunut hankaamaan pyllyyni painomustetta, vaan pikemminkin soimaan itseäni siitä, etten ollut paremmin perehtynyt luonnonoppiin. Siihen aikaan nimittäin kesäpäivät huhkittiin heinäpellolla, ja kun kamala kakkahätä iski, niin sitä pinkaistiin lähimpään ryteikköön ja sonnittiin sinne. Sen jälkeen alkoi raivoisa pyöriminen, mistä löytyisi isoin mahdollinen lehti, johon pyyhkiä pyrstönsä. Olen myöhemmin lukenut, että Suomessakin on vaikka kuinka paljon hyvin myrkyllisiä kasveja, joiden käteen ottamista saati sellaisen omaan perseeseen tunkemista tulisi viimeiseen asti välttää. On siis suoranainen ihme, että tätäkin tekstiä kirjoittaessani istun enkä seiso.

MAINOS Nyt se on ilmestynyt! Juha Vuorisen uutuuspokkari Marpellan miljartööri-iskä, johon saat Vuorisen omilla pienillä kätösillä rustaamaan omistuskirjoituksen. Tilaa tästä!

X