Sun vai mun satelliitti? Voiko EU:n yhteinen puolustus toimia ja miksi sillä on niin kiire?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Sotilaan reppu ja ase.
Kansallinen puolustus puhututtaa. © Miikka Järvinen/Otavamedia
EU:ssa puuhataan ripeästi EU:n yhteistä puolustusta, vaikka Länsi-Euroopassa ei ole vuosikymmeniin koettu sotilaallista uhkaa.

EU:n puolustusyhteistyön syventäminen on edennyt EU:ssa ennennäkemättömän nopeasti. Sitä valmistelee EU-komission varapuheenjohtaja, komissaari Jyrki Katainen yhdessä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Frederica Mogherinin kanssa.

Komission on määrä antaa ensimmäiset esitykset EU-johtajille jo 7. kesäkuuta. Työ alkoi marraskuussa.

Yhteistyötä ovat vauhdittaneet Donald Trumpin ilmoitus siitä, ettei Yhdysvallat suurena Nato-maana halua enää kustantaa Euroopan puolustusta yhtä suurilla summilla kuin aikaisemmin. Venäjän arvaamattomuus ja terrorismi ovat nopeuttaneet asiaa.

Tarkoitus ei siis ole korvata puolustusliitto Natoa, johon suurin osa EU:n jäsenmaista kuuluu eikä tarkoitus ole rakentaa armeijaa.

Millaista yhteistyö sitten käytännössä olisi, komissaari Jyrki Katainen?

”Otetaan esimerkiksi lennokki, jota voi käyttää puolustukseen, rajavalvontaan tai tiedusteluun. Sellaisen lennokin prototyypin valmistaminen on hirveän kallista. Sen sijaan, että useampi maa kehittää yksin lennokkiaan, tehtäisiinkin yksi lennokki.”

”Komissio voisi rahoittaa esimerkiksi noin 10–20 prosenttia prototyypin tekemisestä. Tällaisella systeemillä kannustettaisiin jäsenmaita tekemään yhteisiä eurooppalaisia hankintoja ja samalla säästettäisiin valtavasti rahaa.”

”Toinen esimerkki voi olla tiedustelusatelliitit. Jos yksi maa ostaa oman, joka maksaa vaikkapa 50 miljoonaa, mutta jos kymmenen maata ostaa yhdessä kymmenen satelliittia, niin yhden satelliitin hinta on alhaisempi kuin 50 miljoonaa eli tulee paljousalennus.”

Kataisen mukaan puolustus- ja ulkoministerit ovat olleet hyvin kiinnostuneita EU:n puolustusyhteistyön syventämisestä, nyt Kataisen tehtävänä on saada myös valtiovarainministerit kiinnostumaan asiasta, koska he ovat vastuussa siitä, että kussakin yhteiskunnassa rahat riittävät.

”Jäsenmaat ovat todenneet, että hetkinen, meillä rahat eivät enää itsemme puolustamiseen, ja turvallsuusuhat ovat entistä monimutkaisempia mahdollisine kyber- ja hybridisotineen. Yritämme siis helpottaa jäsenmaiden tekemiä puolustusinvestointeja.”

Mitä vastaan tarvitaan EU:n yhteinen puolustus?

Miten tutkija näkee EU:n yhteistyön puolustuksen yhteistyön syventämisen? Kuka saa yhteisen lennokin, jos kriisi uhkaa samaan aikaan kolmessa maassa, kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg Tampereen yliopistosta?

”Kansallinen puolustus ei voi perustua sellaisille suorituskyvyille, jotka eivät ole omassa hallinnassa. Kehittämistä ja hankintoja koskevaa yhteistyötä voidaan syventää helpommin. Jos voimavaroja halutaan yhteiskäyttää, puhutaan yleensä sellaisista kuin isot kuljetuslentokoneet, joiden käyttö ei ole jatkuvaa vaan voidaan suunnitella melko pitkälle etukäteen. Joitakin erikoistarpeita voidaan myös jakaa, jos pidetään epätodennäköisenä sitä, että samanlaisia tarpeita ilmenisi kriisissä yhtä aikaa.”

Mitä mieltä pitkän linjan turvallisuuspolitiikan asiantuntija, valtiotieteiden tohtori Pekka Visuri on EU:n puolustusyhteistyön syventämisestä?

”Kyllä tässä ihan hyvällä asialla ollaan, mutta miten asia käytännössä toteutetaan, tuntuu olevan yhtä hankalaa kuin ennenkin”, Visuri sanoo.

Visurin mukaan Länsi-Euroopassa ei ole koettu vuosikymmeniin sotilaallista uhkaa, eikä sellaista hänen mukaan edes ole näkyvissä.

”Ei kai nyt kukaan kuvittele, että 500 miljoonan EU-maiden kimppuun joku lähtisi hyökkäämään? Venäjällä ei ole mitään intressiä lähteä valloittamaan EU-maita, mutta  tässä onkin kysymys enemmän taloudellisista intresseistä, firmojen välisestä kilpailusta, firmathan alkavat kilpailla näistä hankkeista.”

Ja tästä seuraa lisää kysymyksiä:

Kuka maksaa ja kenen hankintoja edistetään? Ja otetaanko amerikkalaiset ja brittiläiset firmat myös mukaan kehittämään puolustusinvestointeja?

Visurin mukaan kysymys on erityisesti siitä, että EU:n interventiokykyä pyritään parantamaan, mutta myös siinä intressit voivat mennä ristiin.

”Ranskalaiset haluaisivat varmaan käyttää sotilaita Afrikan maiden interventioihin, mutta Pohjoismaille ja Saksalle tämä on hiukan vieras ajatus.”

Visurin mukaan ei ole ihme, että EU:n puolustuksen syventäminen on edistynyt nyt nopeasti, koska Iso-Britannia on eroamassa EU:sta ja se on eniten jarruttanut puolustusyhteistyötä.

”Nämä ovat lähinnä saksalais-ranskalais-italialaisia projekteja, eikä niihin ole minulla mitään pahaa sanomista.”

Sen sijaan Visuri on huomannut, että EU ei ole puolustusteollisuuden tuotteiden kehittämisessä pysynyt hyvin vauhdissa mukana.

”Esimerkiksi Israel ja Yhdysvallat tekevät kilpailukykyisempiä tuotteita.”

 

Lue myös:

Nato kymmenkertaistaa joukkonsa Latviassa

 

Lue huomenna ilmestyvästä Seuran numerosta 15-16/2017 Jyrki Kataisen haastattelu.

 

 

X