Nato kymmenkertaistaa joukkonsa Latviassa – Maan ensimmäinen Suomen suurlähettiläs Anna Zigure luottaa turvatakuisiin

Voiko Naton apuun enää luottaa? Latvian entinen Suomen suurlähettiläs Anna Zigure on huolissaan Venäjän ja Yhdysvaltojen keskinäisestä kuhertelusta.
Miikka Järvinen
Tutkitut 3.3.2017 11:00

Tarjolla on jääkylmä kylpy. Silti luutnantti Tyler Rauenzahn ja laskuvarjojääkäri Dustin McGraw ilmoittautuvat vapaaehtoisiksi.

Amerikkalaiset harjoittelevat talvisodankäyntiä järven jäällä Adazin sotilastukikohdassa Latviassa.

Jäihin putoavan sotilaan pelastaminen käydään läpi ensin teoriassa. Harjoituksen johtaja kapteeni Eduards Šinkuns ohjeistaa:

”Kaksi etummaista auttaa pudonneen avannosta. Pari seuraavaa suojaa selustan. Pelastettu toveri riisutaan, kuivataan, puetaan kuiviin vaatteisiin ja peitellään makuupussin sisään ahkioon. Jokaisella on tässä oma tehtävänsä.”

Rauenzahnin ja McGrawn tehtävä on harjoituksessa vaativin – tai ainakin viilein.

Pian nähdään, kestääkö jenkin persaus jäävettä.

Nato altavastaajana

Sotilaat kuuluvat amerikkalaiseen laskuvarjokomppaniaan, joka saapui Latviaan joulun alla Italiasta.

Pysyvästi Latviaan sijoitettuja sotilaita on reilut sata, ja heitä kierrätetään puolen vuoden välein osana Naton Atlantic Resolve -operaatiota.

Tämän vuoden aikana jenkkikomppania saa seurakseen noin 1 000 taistelijan monikansallisen Nato-pataljoonan. Yhteensä Baltiaan ja Puolaan tullaan sijoittamaan 4 000 Nato-sotilasta lisää. Kenraali Raimonds Graube pitää ulkomaisten joukkojen kymmenkertaistamista Latviassa heikkona vastineena sille, mitä Venäjä tekee Naton ja EU:n itärajan toisella puolella

”Baltian ja Puolan 4 000 sotilasta on vain yksi prikaati. Venäjällä on samalla alueella 5–6 kertaa enemmän sotilaita. Rajalta 26 kilometrin päässä Ostrovassa on uusi helikopteritukikohta 70 modernille kopterille. Vuonna 2013 järjestettyyn Zapad-sotaharjoitukseen osallistui 50 000–80 000 sotilasta”, Graube sanoo.

Latvialainen kapteeni Eduards Šinkuns pitää kiinni turvaköydestä, kun amerikkalainen luutnantti Tyler Rauenzahn astuu avantoon. © Miikka Järvinen

Kuhertelevat presidentit

Jurmalassa lähellä Riikaa Latvian entinen Suomen suurlähettiläs ja tietokirjailija Anna Zigure on seurannut jännityksen kiristymistä maassaan.

Nato-joukkojen vahvistus on otettu Latviassa vastaan myönteisesti, kertoo Zigure. Myönteisimmin suhtautuvat ihmiset, jotka tuntevat historiaa.

”Uutta Jaltaa pelätään koko ajan. Latvian 25 vuoden itsenäisyyden historiassa ei ole 90-luvun alkua lukuun ottamatta puhuttu, että niin voisi taas tapahtua. Molotov-Ribbentrop-sopimus ja Jaltan konferenssi jättivät syvän trauman ihmisten mieliin”, Zigure kertoo.

Molotov-Ribbentrop-sopimus oli Saksan ja Neuvostoliiton toisen maailmansodan kynnyksellä solmima hyökkäämättömyyssopimus, jossa Suomi ja Baltia määriteltiin kuuluvaksi Neuvostoliiton etupiiriin.

”Suomi vastusti Neuvostoliiton aikeita ja aggressiota. Latvia taas päästi neuvostosotilaat maahan, kuten Viro ja Liettuakin.”

Jaltan konferenssissa 1945 Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Neuvostoliitto sopivat sodanjälkeisen Saksan kohtelusta ja Euroopan jakamisesta miehitysvyöhykkeisiin.

Puheet Donald Trumpin ja Vladimir Putinin välisestä sympatiasta ovat herättäneet paitsi pelkoa Euroopan uudesta etupiirijaosta, myös epäilyksiä siitä, kuinka hanakasti Yhdysvallat on valmis puolustamaan pienempiä Nato-liittolaisiaan.

Historioitsija Jukka Tarkan kauhuskenaariossa kahden suurvallan presidentillinen kuhertelu voi pahimmillaan murtaa myös Suomen turvallisuuspolitiikan perusrakenteen, jossa geopoliittista asemaa idän ja lännen välissä on tasapainottanut mahdollisuus liittyä Natoon.

Kylmään kylpyyn

Laskuvarjojääkärijoukkue etenee kohti avantoa. Ensimmäisenä kärjessä marssii Rauenzahn. Kapteeni Šinkuns pitää kiinni rinnan ympäri kulkevasta turvaköydestä.

Laskuvarjojääkärit ovat jenkkisotilaiden mittatikulla pienikokoisia miehiä, erikoisjoukkoja, jotka liikkuvat nopeasti ja käyttävät hyväksi vihollisen heikkouksia. Hiihdettäessä ja jäätynyttä vesistöä ylittäessä etummainen taistelija on aina suurimmassa vaarassa.

Viimeinen askel ja loiskahdus. Jonon kaksi seuraavaa miestä pudottautuu mahalleen ja muodostaa ketjun.

”Pysähdy ja ajattele. Tarkista, mistä suunnasta tulit. Ojenna sauvat pelastajille”, Šinkuns ohjeistaa.

Luutnantti Rauenzahn on kevytrakenteinen kaveri, joka nousee avannosta yhdellä nykäisyllä. Harjoitus uusitaan. Kakkoskierroksella avantoon mloiskahtaa luutnanttia rotevampi laskuvarjojääkäri McGraw. Hän yrittää punnertaa itseään jään reunalle, mutta liukuu kerta toisensa jälkeen takaisin.

Pelastusketjun ilmeet alkavat käydä vakaviksi.

Vedestä pelastettu taistelija evakuoidaan tulosuuntaan. Joukkueen jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä.© Miikka Järvinen

Heikoin lenkki

Sotilaallisen voiman osalta Latviaa on kutsuttu Baltian heikoimmaksi lenkiksi, jonka kanssa Venäjällä saattaisi olla matalin kynnys testata Naton viidennen artiklan pitävyyttä – eli sitoumusta puolustaa liittolaisiaan.

”Virolla on asevelvollisuus, mutta meillä ei ole. Latvia lakkautti asevelvollisuuden ja siirtyi palkka-armeijaan hieman vaaleanpunaisten ajatusten aikoina. Mielestäni se oli väärä ratkaisu,” Anna Zigure sanoo.

Sotilaallista uhkaa vastaan Latviaa kuitenkin suojaa Ziguren mukaan sekä Nato että yhteinen liittolaisuus lähinaapureiden kanssa.

”Ei ole mahdollista, että vain yksi Baltian maa joutuisi miehitetyksi. Jos Venäjä testaa Latvian maaperällä viidettä artiklaa, se tarkoittaa, että mukana menevät myös Liettua ja Viro. Suomesta en tiedä.”

Informaatiovaikuttamista Zigure pitää suurempana ongelmana kuin suoraa sotilaallista uhkaa.

”Naton läsnäolo antaa meille turvatakuut. En usko, että turvatakuita epäilee kukaan, joka seuraa Latvian televisiota ja latviankielisiä medioita, ja on sitä kautta selvillä maailman tapahtumista. Osa ihmisistä katsoo Venäjän televisiota, ja se muokkaa heidän mielipiteitään.”

Informaatiovaikuttaminen Venäjän suunnalta on Ziguren mukaan voimakasta. Sen tarkoitus on kylvää latvialaisten keskuudessa epäuskoa valtiota ja poliitikkoja kohtaan.

”Joskus siihen epäuskoon on ihan syytäkin. Korruptio on täällä iso ongelma”, hän huomauttaa.

Pelastettu puetaan kuiviin vaatteisiin ja peitellään makuupussin ja lämpöpeitteiden sisään. Ahkiossa makaava luutnantti Tyler Rauenzahn kertoo, että monet hänen joukkuetovereistaan ovat kotoisin Yhdysvaltojen eteläosista ja näkivät Latviassa ensimmäistä kertaa elämässään lunta.© Miikka Järvinen

Jumittunut silta

Esimerkkinä informaatiovaikuttamisesta Zigure mainitsee voitonpäivän 9. toukokuuta, jolloin juhlitaan natsi-Saksan kaatumista ja toisen maailmansodan päättymistä.

”Suuren voiton patsaan ääressä juhlii satojatuhansia ihmisiä, myös nuoria. Tämä herättää latvialaisten kesken ristiriitaisia tunteita. Se vapauttaminen natsi-Saksan miehityksestä ei täällä ollut vapauttaminen vaan uusi miehitys. Ei Moskovassakaan vietetty voitonpäivää 90-luvun alussa niin mahtipontisesti kuin nyt.”

Vaikka Latvian venäjänkielinen väestö on Baltian suurin, 26 prosenttia, se ei Ziguren mielestä ole niin yhtenäinen tai venäjämielinen kuin erityisesti venäläisissä tiedotusvälineissä annetaan ymmärtää.

”Venäjänkielinen väestö koostuu monista eri kansallisuuksista. Tiedän monia ukrainalaisia ja georgialaisia, jotka suuttuvat, jos heitä kutsutaan venäläisiksi. Suurin osa venäjää puhuvista on Latvian kansalaisia”, Zigure sanoo.

Kansalaisuus ja kielikysymys kuitenkin kietoutuvat Latviassa tiukasti yhteen. Valtion kieli on latvia, ja sitä käyttäen pitää myös hakea maan kansalaisuutta.

Monet itsenäistymisen palauttamisen aikaan tai sen jälkeen syntyneistä nuorista eivät ole oppineet koulussa venäjää. Tämä heikentää heidän mahdollisuuksiaan löytää työpaikka, jonka ehtona usein on sekä latvian että venäjän kielen taito. Tämä on yksi syy maastamuuttoon, jonka seurauksena Latvian väestömäärä pienenee.

”25 vuotta sitten minusta tuli itsenäistyneen Latvian ensimmäinen Suomen suurlähettiläs. Silloin oli kaikki toivoa täynnä. Minäkin ajattelin, että meidän rauhanomainen liikkeemme itsenäisyyden palauttamiseksi on hyvä esimerkki maailmalle, mutta toisin kävi.”

Geopoliittisesti Latvia on Ziguren mukaan kuin Suomi, eli silta lännen ja idän välillä. Erona tosin on, että Latvialla tuon sillan itäpää on jumissa.

”Satamiemme kautta kulkee vähemmän tavaraliikennettä kuin ennen. Jos tilanne Venäjällä muuttuisi, geopoliittisesta asemastamme olisi hyötyä. Nyt meno on kuin 1930-luvulla, ja tuon kehityksen suunta on uhkaava. Amerikkakin on yhtäkkiä muuttunut niin epämääräiseksi, että mitä tahansa voi tapahtua.”

Talven oppilas

Kapteeni Šinkuns rauhoittelee. Edetään sentti kerrallaan, yhteistuumin. Viimein myös McGraw saadaan ylös.

Kuivattelun jälkeen mies tunnustaa:

”Kylmyys oli shokki, ja ylös nouseminen yllättävän vaikeaa. Mutta kun keskityin ja sain vedettyä pari kertaa henkeä, tiesin mitä pitää tehdä. Latvian ilmasto on ankarin, missä olen ollut. Täällä olen oppinut hiihtämään murtomaasuksilla ja pitämään itseni lämpimänä”, texasilainen McGraw kertoo.