Kamelirituaali, äyriäisten sukeltelu ja vihellyskieli – nyt suomalainen sauna halutaan tähän eksoottiseen joukkoon

Tuleeko saunomisesta ensimmäinen suomalainen kohde Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle? Mongolialainen orpokamelin adoptiorituaali siellä jo onkin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

© Jorma Marstio / Otavamedia

Tuleeko saunomisesta ensimmäinen suomalainen kohde Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle? Mongolialainen orpokamelin adoptiorituaali siellä jo onkin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Milla Ollikainen

Kun pikkukameli jää Mongoliassa orvoksi, se sidotaan kiinni kamelinaaraaseen. Sitten naaras houkutellaan hyväksymään pienokainen omakseen aivan erityisellä laululla.

Mongolialainen kamelinhoukuttelurituaali on yksi 470 kohteesta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa. Perinteitä alettiin hyväksyä viralliseen luetteloon tasan kymmenen vuotta sitten.

Unescon sopimuksen jäsenmaat ovat suhtautuneet aineettoman kulttuuriperinnön kansainväliseen keruuseen varsin kirjavasti. Esimerkiksi Kiinalla on luettelossa jo 39 mainintaa ja Belgialla kolmetoista, kun taas Suomella ja Ruotsilla ei yhtään.

”Suomessa on mietitty, tarvitaanko tällaista luettelointia. Ruotsissa taas ei ole haluttu lähteä nostamaan jotakin perinnettä toisten edelle”, kertoo erikoisasiantuntija Leena Marsio Museovirastosta.

Vihtominen kuuluu suomalaiseen saunakulttuuriin.

© Jorma Marstio / Otavamedia

Kalakukko, vappu ja lumileikit Suomen omalla listalla

Suomella on mahdollisuus esittää ensi vuonna ensimmäistä omaa kohdetta kansainvälisiin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin. Suomen ehdokkaaksi voivat 9. huhtikuuta 2018 mennessä hakea kaikki kansallisen elävän perinnön listalle aiemmin hyväksytyt, omia perinteitään vaalivat yhteisöt. Museoviraston keräämä lista julkistettiin viime marraskuussa, ja sitä täydennetään seuraavan kerran ensi vuonna.

Unescoon vietävästä ehdotuksesta päättää opetus- ja kulttuuriministeriö Museoviraston esityksen pohjalta.

Näkyvimmin liikkeellä on ollut Suomen Saunaseura, joka tiedotti maanantaina omasta Sauna Unescoon -hankkeestaan. Perinnettä ylläpitävän yhteisön halu lähteä mukaan on Leena Marsion mukaan yksi niistä kriteereistä, joiden pohjalta perintökohteista päätetään Unescossa.

Suomen elävän perinnön listalla on yhteensä 52 perinnettä kalakukosta pääsiäiskokkoihin, työväen vapusta romanilauluihin ja sienestyksestä lumileikkeihin. Marsio huomauttaa, että olennaista ei ole perinteen alkuperä vaan sen merkitys yhteisössä.

”Riittää, että se on juuri meille tärkeä. Saunotaanhan sitä muuallakin.”

Rumba, pizza ja panamahattu – kansalliset ylpeydenaiheet tuovat arvostusta

Jäsenmaat voivat nykyään esittää aineettoman kulttuuriperinnön listalle vain yhtä perinnettä vuodessa. Hakemista jouduttiin rajoittamaan, kun listalle oli alkuvuosina suoranaista rynnistystä. Esimerkiksi Kiina sai vietyä luetteloon 25 perinnettä pelkästään vuonna 2009.

Maiden erilaisesta aktiivisuudesta johtuen Unescon listaa ei voi pitää kovin kattavana otantana koko maailman inhimillisestä kulttuuriperinnöstä, mutta mielenkiintoinen ja eksoottinen se kyllä on.

Mongolialaisen kamelirituaalin lisäksi listalta löytyy sellaisia kuriositeetteja kuin eräällä eteläkorealaisella saarella elävä perinne, jossa naiset sukeltavat äyriäisiä kymmenen metrin syvyydestä ilman sukelluslaitteita, tai turkkilainen vihellyskieli, jolla on iät ajat kommunikoitu vaikeakulkuisilla vuoristoalueilla. Osa perinteistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Esimerkiksi kamelirituaalia uhkaa moottoripyörien ja vihellyskieltä matkapuhelimien yleistyminen.

Listalla on toki paljon myös tuiki tuttuja kansallisia ylpeydenaiheita eri puolilta maailmaa, kuten belgialainen olutkulttuuri, kuubalainen rumba, panamalaiset hatut ja napolilainen pizza. Siihen joukkoon suomalainen sauna kyllä ilman muuta kuuluisi. Mutta mitä hyötyä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle pääsemisestä sitten on?

”Sillä haetaan näkyvyyttä ja arvostusta. Samalla aletaan ehkä syvemmin puhua siitä, pitäisikö joitakin perinteitä suojella, eli miten voitaisiin auttaa vaikkapa Suomen romanien lauluperinteen säilymistä”, Leena Marsio sanoo.

X