Kati Outinen jyrähtää kulttuurin alasajosta – Konkurssi uhkasi toiminimeä: ”Kun uusi hallitus aloitti, tilaukset vähenivät dramaattisesti”
Kulttuuri tuottaa enemmän kuin siihen satsataan, näyttelijä Kati Outinen huomauttaa. Silti kulttuuriala on ajettu ahtaalle.
Näyttelijä Kati Outinen sanoo lakkauttaneensa toiminimensä, koska olisi joutunut konkurssiin.
Moni kansainvälinen elokuvatuotanto on satsannut viime vuosina Suomeen. Nimekkäät elokuvatähdet ovat kuvanneet Suomessa elokuviaan, vuoden sisällä muun muassa Emma Thompson, John Lithgow ja Glenn Close.
Alueellinen tuotantotuki mahdollisti kansainvälisten projektien saapumisen, kunnes Petteri Orpon hallitus päätti lopettaa tuotantotuen. Vaikka hallitus myöhemmin perui päätöksensä, näyttelijä Kati Outinen on havainnut, että Suomen yllä leijuu nyt epävarmuus.
”Rahoitukset pistettiin samaan aikaan poikki, kun hallitus päätti lopettaa alueellisen tuotantotuen. Kukaan halua nyt ottaa riskiä, että yhtäkkiä ilmoitetaan, ettei tuotantotukea tulekaan. Sillä on kauaskantoiset seuraukset”, Outinen huokaa kirjailijatalo Villa Kiven kirjastohuoneessa.
Kati Outinen oli toukokuussa tulevan elokuvansa kuvauksissa. Kuvausryhmän tunnelma oli selvä: kesäksi töitä riittää, syksyllä ei ole mitään. Tuotannot, jotka ovat ehtineet saada rahoituspäätöksen aiemmin, tullaan tekemään, mutta moni muu projekti saattaa jäädä epävarman tilanteen vuoksi tekemättä.
”Kun urani alkoi, vuodessa tehtiin vain muutama elokuva ja tv-näytelmä. Työllistävyys oli todella pieni. Silloin moni älyttömän lahjakas elokuvantekijä ei saanut esikoiseensa koskaan rahoitusta, että olisivat voineet kehittyä, saada näytteen osaamisestaan ja edetä urallaan.”
Kati Outinen sanoo tuntevansa monia sukupolvensa elokuvantekijöitä, jotka vaihtoivat alaa.
”Nyt on sama tilanne. Se on sääli suomalaiselle elokuvalle ja tv:lle. Olemme menettäneet hemmetin hienoja tekijöitä ja meillä saattaisi olla jo viisi Oscaria. Ars longa, vita brevis. Taide pitkä, elämä lyhyt.”
Miksi taide kansainvälistyy muissa Pohjoismaissa?
Taide kansainvälistyy huimaa tahtia Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Suomi tuntuu kuitenkin polkevan paikallaan.
Palkintoihin on ehkä tympeä verrata, mutta 15 vuoden aikana Ruotsi on voittanut kahdesti Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun ja Tanska kahdesti parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-palkinnon.
Näiden lisäksi moni ympäri maailmaa tuntee nimeltä Mads Mikkelsenin, Lars von Trierin tai sarjat Vallan linnake ja Silta. Ruotsi on voittanut Euroviisut seitsemän kertaa, Tanska ja Norja molemmat kolme. Maailmalla luetaan Millenium-trilogiaa ja Wallanderin edesottamuksista.
Verrattuna muihin, suomalaiset kulttuurituotteet eivät ota kansainvälistyäkseen. Mikä Suomea pitää paikallaan?
”Kyllä se on henkinen arvostus ja tuki kulttuuria kohtaan, sen vaaliminen ja rahallinen satsaus. Ne ovat suomessa minimaalisia. Välillä tuntuu, että rämpisi erämaassa, jossa ei ole vesipisaraakaan, kunnes löytyy joku ihminen tai yhteisö, joka tukee. Suomalainen taide voi hyvin, rahoitus huonosti ja taiteilijat vielä huonommin.”
Kati Outinen on sitä mieltä, että ymmärrys taidetta kohtaan on Suomessa vähäistä.
”Järisyttävän elämyksen voi saada taidetaiteesta vai viihdeviihteestä. Se voi tulla kummasta vain, koska sekä taiteen ja viihteen lähtökohta on jakaa jotain, mitä pitää itse tärkeänä. Toisille huumori auttaa ymmärtämään tabuaiheita. Jotkut tekevät vakavan taide-elokuvan tai maalaavat taulun.”
”Kun uusi hallitus aloitti, tilaukset vähenivät”, Kati Outinen sanoo
Kati Outinen ei ole kieltäytynyt töistä viime aikoina ollenkaan. Kahdesta kriteeristä hän kuitenkin pitää kiinni projektia valitessaan: teos ei saa sisältää pornoa tai yllyttää väkivaltaan.
”Eläkevuodet lähestyvät ja minua pidetään valikoivana, vaikka en ole. Haluan tehdä monipuolisesti, jotta mieli virkistyy. Lokerointi alkoi vaivaamaan pari vuotta sitten. Minut nähtiin vain taidepuolen kaverina. Tällä hetkellä kaikkia lokeroidaan ja luokitellaan. Se lannistaa, koska se perustuu ennakkoluuloihin.”
Syksystä eteenpäin Outisella ei ole töitä. Hänen mielestään ensi syksy on erityisen kuiva töiden osalta. Outisella oli jonkin aikaa toiminimi, jonka avulla hän pystyi kiertämään omilla teoksillaan ympäri Suomea.
”Kun uusi hallitus aloitti, tilaukset vähenivät dramaattisesti. Kun sote astui voimaan maaliskuussa, niin työt loppuivat kokonaan. Lopetin toiminimeni, kun ymmärsin, että maksut pyörivät, mutta tuloja ei ole. Olisin joutunut konkurssiin!”
Suoratoistopalvelut tarjoavat vain yhtä tuotetta
Outinen on ainoa Cannesin elokuvajuhlilla palkittu suomalainen näyttelijä. Palkinto Cannesissa on luettavissa tärkeimmäksi, jonka suomalainen näyttelijä on koskaan saanut missään päin maailmaa.
Outinen on työskennellyt myös ulkomailla, mutta projekteja ei tällä hetkellä ole sielläkään. Muutama mahdollinen työ on – jos rahoitus järjestyy. Helppoa ei ole tällä hetkellä missään päin maailmaa.
Siihen osaltaan on vaikuttanut suoratoistopalvelujen toiminta. Kun meni hyvin, tilattiin paljon ”omaa alkuperäissisältöä”. Nyt tilaajat ovat hajautuneet moniin eri palveluihin, eikä satsauksia tehdä niin paljon kuin muutama vuosi sitten.
”Minulla on ollut yksi suoratoistopalvelu kerrallaan, mutta tajusin etten jaksa katsoa niitä. Ei tarvitse pitkään katsoa, kun huomaa, että niiden elokuvien ja sarjojen kaava on sama. En jaksa myöskään sitä, että kaikki elokuvat ja sarjat ovat eri palveluissa”, Outinen sanoo.
”Se on vaivalloista, vaikka pitäisi olla ihanaa, kun on niin paljon valinnanvaraa. Se on ihan samanlaista kuin välipala- ja maitotuotehyllyillä. Sata erilaista purkkia, mutta oikeasti vain yksi tuote.”
Talvi- ja jatkosota kertoo kaiken taiteen merkityksestä
Kulttuurikeskusteluissa monesti unohtuu, mitä taide todella on. Sanalla on jylhä kaiku. Moni saattaa sanoa, että ei harrasta kulttuuria tai taidetta, mutta katsoo kuitenkin elokuvia ja sarjoja, lukee kirjoja tai kuuntelee musiikkia. Saattaapa seinällä olla pari tauluakin.
Moni voi vastustaa myös esimerkiksi oopperan saamia tukia, koska eivät itse satu olemaan kyseisestä taiteenalasta kiinnostuneita.
”Taide ei paranna, se ei ole mielenterveystyötä, mutta auttaa stressaavan elämän kanssa. Talvi- ja jatkosodan aikana viihdytyskiertueita pidettiin äärimmäisen tärkeänä, koska sen avulla sotilaat jaksoivat sodan mielettömyyttä paremmin. He pääsivät hetkeksi lomalle todellisuudesta. Se kertoo mielestäni kaiken taiteen merkityksestä.”
Outinen sai kiitosta, kun kiersi pienillä paikkakunnilla esitystensä kanssa. Vaikka paikallinen teatteri olisi olemassa, maailma laajenee vierailujen ansiosta. Kaikki eivät pysty matkustamaan toiselle paikkakunnalle katsomaan esimeriksi teatteria.
Näyttelijä on myös huomannut, kuinka pienet musiikkifestivaalit voivat piristää pikkupaikkakuntia.
Hän muistelee 2000-luvun alun Nurmijärvi-ilmiötä, jolloin Helsingistä muutettiin aktiivisesti kehyskuntiin. Muuttoliike kääntyi pian kuitenkin takaperin: hyvät ladut eivät riittäneet, paikkakunnalla pitää olla myös ilmapiirin virkeänä pitävää kulttuuritoimintaa.
Kati Outinen: ”Jos taiteilijuus on oma valinta, niin on turkistarhauskin”
Toisaalta aina puhutaan kulttuurin mielenterveydellisistä vaikutuksista ja sivuutetaan työllisyys: kulttuuri työllistää Taideyliopiston vuoden 2022 tutkimuksen mukaan yli 120 000 ihmistä. Tutkimuksen mukaan vuonna 2020 valtion 1,2 miljardin euron tuki tuotti 13 miljardia euroa.
”Kulttuuriala on isompi kuin turkistarhaus, jolle syydetään rahaa. Ajatellaan, että turkistarhaajia täytyy nopeasti tukea, koska he joutuvat vaihtamaan elinkeinoaan. Taiteilijoilla on ihan sama tilanne. Tällä hetkellä iso osa joutuu vaihtamaan elinkeinoaan, mutta kukaan ei ole tukemassa. Jos taiteilijuus on oma valinta, niin on turkistarhauskin.”
Kati Outinen korostaa, että hänellä ei ole mitään turkistarhaajia vastaan, mutta pitää esimerkkiä osuvana. Hän ihmettelee Business Finlandin ja muiden tahojen toimintaa, jotka luokittelevat Suomelle verotuloja ja elinvoimaa tuovia aloja.
”Olen niin paljon kulttuurin kanssa tekemisissä, että tiedän sen elinvoiman. Taiteen lajit eivät näivety, mutta taitelijat kyllä. Sitä hintaa en olisi valmis maksamaan, vaikka moni on. Enimmäkseen se johtuu tietämättömyydestä, ei pahansuopaisuudesta tai ilkeydestä”, Outinen sanoo.
”Ihmiset eivät välttämättä tiedosta, että jokin asia on heidän elämässään hyvin, koska näkivät jonkun näytelmän pienenä, lukivat kirjan teininä tai kuuntelevat jotain musiikkia aina kun on paha mieli. Joku on nähnyt näiden kaikkien kokemusten eteen vaivaa.”