Kiitos Alina Voronkova, kaltaisesi ihmiset vievät suomalaisuutta eteenpäin
Nämä ”vaikeammin lausuttavan nimiset” suomalaiset eivät katoa, vaikka heitä pilkkaisi kuinka, kirjoittaa Seuran toimituspäällikkö Petri Korhonen.
Uuden Miss Suomen, Alina Voronkovan vanhemmat ovat kotoisin Venäjältä ja Inkerinmaalta. Suomessa syntynyttä naista on tämän faktan takia ryssitelty jo koulussa ja haukuttu järkyttävästi netin keskustelupalstoilla.
Mitään uuttahan tässä ei ole. Missikisojen voittaja on aina joidenkin ihmisten mielestä johonkin suuntaan puutteellinen: joko liian paksu, liian laiha, liian pitkä tai aivan liian lyhyt.
Jos joku on niin kadehdittavan kaunis ettei katkerinkaan peräkammarinpoika tai -tyttö löydä hänestä ulkoisia vikoja, häntä voi aina ivata sukujuurien tai kotitaustan takia.
Vuonna 1996 Lola Odusoga sai ensimmäisenä tummaihoisena Miss Suomena kuulla itsestään vaikka mitä. Hän meni likamyrskystä läpi uljaasti, turkulaismurretta puhuen, mutta varmasti välillä pahaa mieltä tuntien . Luulisi, että 2000-luku olisi opettanut ihmisiä tottumaan eri näköisiin suomalaisiin, mutta ei: Sara Chafak ja Shirly Karvinen saivat vuorollaan ihan samanlaista ryöpytystä niskaansa.
Yhtenä syynä tähän lienee, että älytön salaa kiusaaminen on nyt älylaitteiden avulla helpompaa kuin koskaan. Kuka tahansa voi purkaa pahaa oloaan netissä nimettömänä tai väärän nimen suojissa.
Surullista kyllä pahimpia solvaajia eivät ole teinit. Poliisi on arvioinut, että härskeimpiä uhkailuja tehtailevat yli 50-vuotiaat suomalaiset.
Nämä päällisin puolin normaalit miehet ja naiset kuvittelevat, että toista ihmistä saa internetissä herjata miten haluaa. Oikeasti se on täysin samaa kunnian loukkaamista kuin ruokottomuuksien huutelu kadulla, ja siitäkin voi joutua käräjille.
Luultavasti näitä huutelijoita pelottaa valtavasti se, että maailma muuttuu. Ympärillä ei olekaan enää pelkkiä Jusseja, Leenoja ja Ainoja vaan Ysufeja, Xenoja ja Alinoita. Jotka kehtaavat toisinaan olla jopa kauniimpia, kiltimpiä tai hauskempia kuin me tavalliset perunanenät.
Yksi asia on silti varmaa: nämä ”vaikeammin lausuttavan nimiset” suomalaiset eivät katoa, vaikka heitä pilkkaisi kuinka.
Päinvastoin, lähivuosina me tapaamme heitä yhä useammin päättäjinä, lääkäreinä, hoitajina, misseinä, urheilusankareina, huoltomiehinä, kaupan kassoina, eversteinä, pappeina, pelastajina, hyvinä ja huonoina viihdetaiteilijoina, naapureina, työkavereina, uurastajina ja laiskureina, tosikkoina ja herjanheittäjinä, susirumina ja kuvankauniina ihmisinä.
Ja mikä parasta, kohtaamme heitä myös puolisoina, vävyinä, miniöinä, rakkainamme ja lastemme rakkaina. Koska he ovat täällä pysyvästi meitä.
Alinan kaltaiset ihmiset vievät suomalaisuutta eteenpäin, itsensä näköisesti ja hauskasti. Onnea Alina, hyvä Suomi!