Kohutun työttömyysturvan aktiivimallin tausta: Työttömät kertovat arjestaan - kymmeniä hakemuksia vailla vastauksia
Työttömäksi tipahtaminen myllää arjen uusiksi. Työnhaku käy työstä, mutta helppoa se ei ole. Anne ja Sami kertovat kokemuksistaan työttöminä.
Läheskään aina työhakemuksesta ei saa edes "kiitos hakemuksestasi" -kuittausta. Monlle työttömälle työnhaku on kokopäivätyötä.
Kymmeniä hakemuksia, joitakin haastatteluja ja vastauksena radiohiljaisuus. Tämä on arkea monelle Suomen yli 197 000 työttömälle, jotka niin sanottu työttömyysturvan atiivimalli on nostanut keskusteluun.
”Jos muutamia vuosia sitten joku olisi sanonut, että minusta tulee pitkäaikaistyötön, olisin nauranut päin näköä”, kertoo yt-neuvotteluiden päätteeksi asiantuntijatehtävistä työttömäksi jäänyt Sami. Hän on etsinyt töitä aktiivisesti parin vuoden ajan.
”Välillä oli niin luovuttanut olo, että ajattelin, ettei minusta ole mihinkään”, kertoo Anne. Hän paloi edellisessä työssään loppuun ja irtisanoutui. Neljän vuoden työttömyyden jälkeen Anne sai töitä markkinoinnin ja viestinnän alalta.
Heidän tarinansa antavat taustan niin sanotun työttömyysturvan aktiivimallin herättämälle laajalle keskustelulle. Eduskunnan joulukuussa hyväksymän mallin kumoamista vaativa kansalaisaloite keräsi vajaassa viikossa vaadittavat 50 000 allekirjoitusta, mikä velvoittaa eduskunnan ottamaan kantaa aloitteeseen.
Harvinainen ”kiitos hakemuksestasi” -viesti
Anne arvioi lähettäneensä satoja ja Samikin yli pari sataa hakemusta. Työttömän arkirutiini on kummallakin sama: aikainen herätys, uusien työpaikkailmoitusten etsiminen ja hakemusten tekeminen. Isojen organisaatioiden hakukaavakkeiden täyttäminen voi viedä tunteja, samoin haastatteluihin valmistautuminen.
Tuntien panostukselle saa monesti vastaukseksi pelkkää hiljaisuutta. Sami arvioi, että jopa 70 prosenttia hänen lähettämistään hakemuksista on jäänyt ilman minkäänlaista vastausta. Edes ”kiitos hakemuksestasi” -kuittausta ei ole kuulunut.
”Kerran kävi niin, että olin eräässä viestintäalan yrityksessä parin tunnin haastattelussa. Haastattelijoitakin oli useampi. Lopuksi kiiteltiin ja sanottiin, että palaillaan asiaan lähiviikkojen aikana. Mutta ei sieltä enää mitään kuulunut”, Sami kertoo ihmetellen alan ihmisten viestintätaitoja.
Joskus taas vastausaika venyy. Anne sai eräältä yritykseltä kuittauksen hakemuksestaan vuosi sen lähettämisen jälkeen.
Toisinaan kohdalle osuu hyvä kokemus. Kerran Sami sai haastattelun jälkeen yritykseltä käsinkirjoitetun kiitoskirjeen. Vaikka paikka jatkohaastatteluun ei auennut, henkilökohtainen palaute jäi mieleen.
Oliko sitä paikkaa edes olemassa?
”Monta kertaa kävi niinkin, että olin esimerkiksi videohaastattelussa ja seuraavaksi saan tiedon, että rekry on vedetty pois”, Anne kertoo. Hän uskoo, että osaa ilmoitetuista paikoista ei ole ollut olemassakaan.
Anne arvelee myös, että avoimet paikat ovat menneet niille, joilla on jo töitä. Yritykset eivät uskalla ottaa riskiä, jos hakija on ollut tarpeeksi kauan työttömänä. Haastattelussakin on Annen mukaan vaikea selittää, miten päivänsä käyttää, vaikka työn hakeminen käy kokopäivätyöstä.
Viikkojen kuluessa lähetetyksi tulee paljon myös turhia hakemuksia. Samin mukaan työpaikkailmoituksesta ei välttämättä selviä edes se, minkä tason työtehtävään on hakemassa.
”Se johtaa siihen, että tulee haettua paljon sellaisiin paikkoihin, joihin ei ole edes mahdollisuuksia. Lisäksi olen ikäluokkaa, joka ei ole enää juniori mutta ei vielä seniorikaan. Sitä on vähän kuin välitilassa.”
Haettavat työpaikat Anne ja Sami ovat etsineet itse: verkosta, sosiaalisesta mediasta ja tuttavien kautta. © COLOURBOX
”TE-keskuksen palvelut ovat täysin turhia”
Neljän vuoden aikana työvoimatoimisto on osoittanut Annelle muutamia työpaikkoja. Usein hän oli kuitenkin jo hakenut ehdotettua paikkaa tai se ei vastannut hänen osaamistaan.
”Tuntuu, että sieltä lähetellään niitä vain, koska on pakko. Mielestäni TE-keskuksen palvelut ovat täysin turhia, koska ne eivät kykene vastaamaan tämän päivän tarpeisiin”, Anne toteaa.
Samankaltaisia kokemuksia on myös Samilla. TE-toimistojen palvelut sopivat Samin mielestä kankeasti akateemisesti koulutetuille toimihenkilöille. Apua hakukirjeiden kirjoittamiseen ja CV:n päivittämiseen on tarjottu, mutta sellaista Sami ei ole kokenut tarvinneensa.
Haettavat paikat Anne ja Sami ovat etsineet itse: verkosta, sosiaalisesta mediasta ja omien tuttujen kautta.
Sami kertoo ottavansa myös paljon yhteyttä suoraan yrityksiin, vaikka avointa hakua ei juuri olisikaan käynnissä. Ehkä yrityksestä voisi kuitenkin löytyä piilotyöpaikka. Anne puolestaan löysi nykyisen työnsä tuttavan vinkin avulla.
Twitterin ja Facebookin lisäksi Anne ja Sami ovat olleet aktiivisia LinkedIn-palvelussa. Siinä käyttäjä luo itselleen profiilin ja voi ladata sivuilleen muun muassa ansioluettelonsa.
Sami on päässyt jopa haastatteluun palvelussa saamansa vinkin kautta.
”Somen tullessa tärkeämmäksi työnhakukanavaksi kääntöpuolena on se, että on myös iäkkäämpiä työttömiä, jotka eivät ole tottuneet käyttämään somea. Muutos siinä, miten töitä haetaan voi olla heille vaikea”, Sami miettii.
”Ihminen unohdetaan siinä prosessissa”
”Tuntuu, että jos tietoni ovat rekrytointiyritysten järjestelmissä, niitä ei ikinä edes katsota toiseen työhön liittyen”, Sami kuvailee rekrytointiyritysten toimintaa.
Asuessaan Keski-Euroopassa Sami tottui siihen, että rekrytointifirman konsultti saattoi soittaa ja pyytää juttelemaan toisesta työstä. Suomessa näin ei ole käynyt.
Esimerkiksi erään rekrytointiyrityksen tietokoneohjelma lähetti Samille automaattisen tekstiviestin avoimena olevasta työpaikasta. Koska aloituksen sanottiin olevan kiireellinen, Sami lähetti konsultille heti viestin.
Vastausta ei kuitenkaan kuulunut.
Annen mukaan työttömänä alkaa kuin automaattisesti vetäytyä muista ihmistä. Itsensä kokee helposti arvottomaksi.© COLOURBOX
Anne puolestaan sai rekryfirmalta kutsun haastatteluun ollessaan vierailulla pohjoisessa. Haastattelun takia Anne lähti suunniteltua aikaisemmin takaisin Helsinkiin. Haastattelussa Anne sai kuulla, ettei kyseistä työtä ollutkaan olemassa, eikä rekrytointiyrityksellä varsinaista toimeksiantoa.
”Vähän tuntuu, että ihminen unohdetaan siinä prosessissa”, Sami tiivistää.
Minunko ystävästäni työtön?
Työttömyys myllää arjen uusiksi. Kun tulot putoavat, monesta asiasta on karsittava. Anne joutui muuttamaan ensimmäistä kertaa sitten nuoruuden vuokralle, ja tiukanpaikan tullen Sami on lainannut rahaa vanhemmiltaan.
Arjen muutokset näkyvät myös tuttavapiirissä. Vaikka osa ystävistä on yrittänyt tukea ja ymmärtää, joidenkin kanssa Annen tuli otettua kunnolla yhteen.
Osan oli vaikea ymmärtää, miten työn hakeminen voi olla niin vaikeaa. Annen mukaan työtön alkaa myös helposti vetäytyä muista ihmisistä, koska tuntee itsensä arvottomaksi.
Sami kertoo ympärillään olevan monia, joilla on hyvä työ ja eteenpäin menevä ura. Välillä on tuntunut, että osa häpeäisi sitä, että oma ystävä on työtön.
”Totuushan on se, että vaikka olisi miten hyvässä työssä, voi joutua työttömäksi. Ja vähän niin kuin menettämään sen statuksensa”, Sami sanoo.
Annen ja Samin nimet on muutettu juttua varten.
Lue myös:
Näin työtön pääsee masennuksesta ole myötätuntoinen itsellesi
SAK:n ekonomisti –”Hallitus uskoo, että työttömyys vähenee kurittamalla työttömiä”