Kuka teki ”sen” Linnan juhlissa? Vakiovieras muistaa villin seksihuhun
Nykyiset Linnan juhlat ovat mehuhetki verrattuna 1970-luvun railakkaisiin vuosiin, jolloin presidentinlinnassa röyhyteltiin talon tupakoita, sammuttiin boolipäissään ja huhuttiin joidenkin jopa harrastaneen seksiä kesken juhlien.
Linnan juhlien perinteisestä boolista, sen ”salaisesta” reseptistä, mausta ja alkoholipitoisuudesta, on vuosien mittaan kirjoitettu kosolti. Tänä vuonna boolia on uudistettu siten, että se valmistetaan suurimmaksi osaksi luomutuotteista. Samalla maku muuttuu hiukan kuivemmaksi.
Boolin uudistamista on vaatinut muun muassa kansanedustaja Ilkka Kanerva, joka luonnehti juomaa jo kymmenisen vuotta sitten ”äiteläksi sokeriliemeksi”.
Ainakin vielä presidentti Urho Kekkosen aikoina booli oli paitsi makeaa myös sangen vahvaa.
Seurakin kirjoitti Linnan juhlien reportaasissa vuonna 1973, että ”valkoviinipohjainen booli on tuhti aine”. Jonkun mainitaan sen voimasta sammuneenkin ”salongin empiresohvalle”.
Vuonna 1957 presidentti Urho Kekkonen isännöi Linnassa itsenäisyyspäivän vastaanottoa. © Jussi Pohjakallio / Otavamedia
Toimittaja Airi Eskanen kertoo jutussaan myös Linnassa kiertäneestä huhusta, jonka mukaan boolilla olisi ollut toisenlaisiakin vaikutuksia.
Kerrotaan myös toista vielä sopimattomampaa juttua, jonka mukaan muuan pariskunta olisi boolin vaikutuksesta tuumannut, että tehdäänpä se kerran presidentin linnassa. Kai joku ulkopuolinen oli eksynyt paikalle, muuten tällaista tarinaa ei olisi syntynyt. (Seura 50/1973)
Seuran mukaan Linnan juhlissa on siis harrastettu seksiä. Jutussa jätetään tosin häveliäästi avaamatta, mitä ”se” tarkalleen ottaen tarkoittaa.
Missä ”sen” voisi tekaista?
Tietokirjailija Lasse Lehtinen vahvistaa, että Linnan panojuttua kerrottiin pitkään 1970-luvulla, jolloin Lehtinen kuului itsenäisyyspäivän juhlien vakiovieraisiin demarien kansanedustajana. Tarina pulpahti esille yhä uudestaan, kun joku oli sen ensimmäistä kertaa kuullut.
”En tiedä, oliko se urbaanilegenda.”
Lehtisen mukaan on ainakin periaatteessa mahdollista, että ”sen” olisi päässyt keskellä juhlahumua jonnekin tekaisemaan.
”Siellä yläkerrassahan on niitä pieniä huoneita.”
Juhlia vietettiin tuolloin suunnilleen samoissa tiloissa kuin nytkin, mutta valvonta ei ollut niin tiukkaa. Erään tarinan mukana joku voipunut vieras olisi löydetty Linnasta vasta juhlia seuraavana aamuna, ruokapöydän alle pitkien pöytäliinojen suojaan nukahtaneena. Se tuskin olisi nykypäivänä enää mahdollista.
Myös Linnassa sammuminen lienee nykyään harvinaista. Boolin alkoholipitoisuutta on Lasse Lehtisen mukaan pienennetty jo aikoja sitten siitä, mitä se oli 1970-luvulla. Makeuden vuoksi boolin väkevyys saattoi jäädä huomaamatta, mikä teki varomattomalle juhlijalle herkästi tepposet.
”Boolissa oli ehkä spriitä sen verran, että ei tarvinnut monta lasia ottaa, kun tuli päihin.”
Päihin tuleminen oli 1970-luvun juhlissa sangen tavallista, samoin sammuminen. Lehtinen huomauttaa, että ottihan illan isäntä eli silloinen presidentti itsekin reippaasti.
”Ja eräät olivat päissään jo tullessaan, kun tilanne jännitti. Joku ehkä myös ajatteli mennä sanomaan Kekkoselle suorat sanat.”
Kirjailija, tv-juontaja Lasse Lehtinen ja vaimo Eira Palin-Lehtinen astelevat kättelyyn vuonna 1977. © Kari Santala / Otavamedia
Sikarit katosivat taskuihin
Lasse Lehtinen osallistui Linnan juhliin ensimmäisen kerran vuonna 1972. Sen jälkeen hän on ollut kutsuvieraslistalla parikymmentä kertaa.
Kaiken kaikkiaan Linnan juhlien tunnelma oli Lehtisen mielestä 1970-luvulla suorastaan ”käsinkosketeltavan erilainen” kuin nyt.
”Meininki on siistiytynyt ja naamat monipuolistuneet.”
Meininki on tänä vuonna oikein korostetun siisti, kun juhlien teemana on ympäristö. Boolin lisäksi ympäristöteema ulottuu muihinkin tarjoiluihin; esimerkiksi kahvi ja tee ovat ilmastokompensoituja luomutuotteita. Koristelussa käytetään pääasiassa luonnon- ja kierrätettäviä materiaaleja. Juhlien hiilijalanjälkeä on ilmastosyistä minimoitu.
Hiilijalanjäljestä ei 1970-luvulla puhuttu, ja itsenäisyyspäivän juhlissa vallitsi tunkkainen ilmasto, kun Linnassa polteltiin talon tarjoamia tupakoita ja sikareita. Sikaritarjoilu tosin loppui Lehtisen mukaan lyhyeen, kun ihmiset alkoivat rohmuta niitä taskuihinsa.
Seuran jutussa vuodelta 1973 mainitaan, että taskuihin katosivat nopeasti myös tulitikkulaatikot, joissa oli presidentinlinnan kuva ja teksti ”Tasavallan Presidentti”.