Kun kotiin muuttanut ”perhesukulainen” on valtion vakooja: Näin Kiina ujuttaa vaarallisia kuokkavieraita uiguurien perheisiin

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Kiinan Xinjiangista on vuosikymmenessä muodostunut maailman suurin avovankila, sanoo Nury Turkel.
Kiinan Xinjiangista on vuosikymmenessä muodostunut maailman suurin avovankila, sanoo Nury Turkel. © Tommi Tuomi
Kiina on pakottanut uiguurikansalaisensa ottamaan koteihinsa täysihoitoon ainakin miljoona valtion lähettämää ”perhesukulaista”. Kutsumattomat vieraat vakoilevat isäntäväkeä aamusta iltaan tavoitteenaan paljastaa heidän ”ideologiset puutteensa”, kertoo ihmisoikeusaktivisti Nury Turkel Seuralle.

Miltä tuntuisi, jos ovellesi ilmestyisi yllättäen täysin tuntematon henkilö, joka ilmoittaisi asettuvansa perheesi vieraaksi lähiviikoiksi?

Vastustelut outo tunkeilija kuittaisi ojentamalla viranomaisten allekirjoittaman käskykirjeen, joka vahvistaisi hänen olevan teille määrätty ”perhesukulainen”.

Seuraavien viikkojen ajan kuokkavieras loikoisi olohuoneenne sohvalla, hallitsisi telkkarin kaukosäädintä valitsemalla häntä kiinnostavat ohjelmat, söisi valmistamanne päivälliset ja ottaisi ensimmäisenä lautaselleen lisää.

Tietenkin pesisitte hänen pyykkinsä ja tiskinsä, petaisitte hänen sänkynsä ja tarjoilisitte hänen mieliherkkujaan.

Samaan aikaan hän tarkkailisi koko ajan käytöstänne, vahtisi sanomisianne ja valmistautuisi raportoimaan viranomaisille kaikesta näkemästään ja kuulemastaan.

Tämä perhe-elämän kauhukuva on ollut tylyä todellisuutta jo kohta kymmenen vuoden ajan noin Suomen väkiluvun suuruiselle joukolle uiguureja Kiinan luoteisimmassa maakunnassa Xinjiangissa, kertoo uiguurisyntyinen yhdysvaltalainen ihmisoikeuslakimies Nury Turkel Seuran haastattelussa.

Miljoonia ihmisiä keskitysleireillä

Uiguurit ovat keskiaasialainen, turkkilaissukuinen ja islaminuskoinen kansa, joista valtaosa eli noin 12 miljoonaa asuu Xinjiangissa.

Kun Kiinan nykyinen presidentti ja kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinping nousi valtaan vuonna 2013, hän kiihdytti toimia, joiden tarkoitus on sulauttaa uiguurit ja Kiinan muut vähemmistökansat, vaikka väkisin valtaväestöön ”kunnon kiinalaisiksi.”

Siitä lähtien Kiina on tuhonnut ulkomaailmalta sulkemassaan maakunnassa uiguuriväestön kulttuuria, historiaa, kansanluonnetta ja elämäntapoja. Tavoitteen nimissä Kiina on ainakin miljoona uiguuria keskitysleireille, joita se kutsuu ”uudelleenkoulutusleireiksi”.

”Niille on vaarassa joutua jokainen, joka yrittää ylläpitää perinteisiä uiguuritapoja”, toteaa Turkel.

Viranomaiset ovat ”terrorisminvastaisen taistelun” nimissä määritelleet suuren osan uiguurien uskonnollisista tunnuksista, tavoista ja arvoista rikoksiksi, jotka ”johdattelevat vaarallisella tavalla ääriajatteluun”.

Hälyttäviä merkkejä ovat esimerkiksi tupakoinnin tai alkoholinkäytön lopettaminen, ravintolan sulkeminen muslimien paastoaikana tai Koraanin ja rukousmaton omistaminen. Ne johtavat helposti leirituomioon.

”Kiinalle uskonnolliset tunnukset, tavat ja arvot ovat tarttuvia tauteja, jotka pitää tukahduttaa ennen kuin sairaus etenee tärkeisiin elimiin. Ne ovat kiinalaistamispolitiikan esteitä ja mahdollisia levottomuuksien aiheuttajia. Ne on murskattava ennaltaehkäisynä, ja uhka oikeuttaa keinot”, Turkel sanoo.

Digitaalinen diktatuuri

Kiina vahtii uiguurien käytöstä maailman pisimmälle viedyn valvontatekniikan avulla, Turkel kertoo.

”Sen tuloksena Xinjiangista on vuosikymmenessä muodostunut maailman suurin avovankila, digitaalinen diktatuuri.”

Kaupungeissa on kaikkialla kasvojentunnistusohjelmilla varustettuja valvontakameroita.

Myös uiguurien henkilökohtaiset kävelytyylit on taltioitu videoille, jotta tekoälyohjelmat voivat tunnistaa heidät silloin kun kasvot eivät näy valvontakameroiden kuvissa.

Asuntojen ovet ja katualueiden portit avataan biometrisin tunnistein. Puhelimissa on pakolliset vakoiluohjelmat, internetiä ja somea valvotaan.

Valtion vakooja muuttaa perheeseen

Uiguurien kodit pysyivät pitkään viimeisenä suojana, jonne urkintakoneisto ei yltänyt. Niissä heillä oli vielä mahdollisuus harjoittaa omaa kulttuuriaan ja uskontoaan.

Mutta ei ole enää.

Vuoden 2016 jälkeen viranomaiset ovat lähettäneet ainakin miljoona kiinalaista ”perhesukulaista” uiguurien koteihin, Turkel kertoo viime elokuussa suomeksi käännetyssä osin omaelämäkerrallisessa kirjassaan Ei pakotietä – uiguurin tarina (Bazar Kustannus).

Perhesukulaisohjelma saattaa kuulostaa harmittomalta, mutta se merkitsee sitä, että valtion nimeämä vakooja muuttaa perheeseen, Turkel muistuttaa.

Kutsumattomat vieraat syövät, juovat, nukkuvat, pesettävät pyykkinsä, passauttavat itseään isännillään ja pakottavat heidät puhumaan koko ajan kiinaa. Samaan aikaan he mittaavat koko ajan perheiden uskollisuutta Kiinan hallinnolle ja kommunistiselle puolueelle.

Vieraat tarkkailevat perheiden ”ideologisia puutteita” ja raportoivat niistä.

”Vieraat tunkeutuvat perheesi syvimpiin ytimiin ja salaisuuksiin. He vahtivat jokaista elettäsi, sanaasi ja ajatustasi ja pakottavat perheenjäsenet vakoilemaan toisiaan”, Turkel puuskahtaa.

Onko perheen isällä pitkä parta?

”Perhesukulaisten” raportointia varten saama ohjeistus on erittäin yksityiskohtainen.

Heidän on pantava merkille, katselevatko perheenjäsenet valtion televisiota vai pelkästään videoita tai cd:tä.

Onko isällä niin pitkä parta, että hän käy äärimuslimista? Entä tyttären mekko, onko se liian pitkä? Rukoileeko perhe? Käyttävätkö he sanoja Allah tai Muhammed? Näkyykö Xi Jinpingin kuvia ja Kiinan lippuja?

Tiedot syötetään tietokoneohjelmistoon, ja ne muodostavat perustan pidätykseen ja keskitysleirille vangitsemiseen, Turkel kuvailee.

Pidätettyjen lapsia ei anneta sukulaisten kasvatettaviksi, vaan heidät sijoitetaan orpokotiin kasvatettaviksi ”kunnon kiinalaislapsiksi”. Tämän mielipidemuokkauksen kohteiksi on joutunut jo ainakin miljoona uiguurilasta.

Leirikomennus vie helvettiin

Muutaman viikon kyläilyn jälkeen ”isoveljet ja isosiskot” katoavat – tai vaihtuvat uusiin.

Loukkaava ja alentava malli on perheille suunnaton henkinen ja taloudellinen taakka. Se raastaa rikki kodin yksityisyyden, pakottaa olemaan koko ajan varuillaan sekä myös nöyryyttävällä tavalla teeskentelemään, miten mukavia ”isoveljet” ja ”isosiskot” ovat.

Yrmeys tai kieltäytyminen heidän vaatimuksistaan johtaa tuomitsevaan raporttiin – ja sen seuraus on passitus leirille.

Turkel kertoo kirjassaan tilanteista, joissa ”perhesukulainen” on kiristänyt uhkauksillaan perheen naisia seksiin:

”Usein miespuolinen ’sukulainen’ osoitetaan taloon, jossa asuu vain uiguurinaisia. Tämä on johtanut useissa tapauksissa seksuaaliseen ahdisteluun tai jopa raiskauksiin.”

Vastustelu ja ylipäätään ”perhesukulaisten” käytöksestä valittaminen on paitsi turhaa myös vaarallista. Jokainen uiguuri haluaa välttää leirikomennusta viimeiseen asti.

Leirit ovat oikeusjärjestelmän ja ulkopuolisten tarkkailijoiden tavoittamattomissa olevia helvettejä, Turkelin kirjaansa haastattelemien ihmisten selviytymistarinat osoittavat.

Kaiken lisäksi uiguurit joutuvat maksamaan kutsumattomien vieraiden ylläpidon. Valtio hyvittää perheitä ”sukulaisvierailuista” mitättömillä korvauksilla, jotka eivät riitä alkuunkaan kattamaan niistä aiheutuvia kuluja.

Pakkokiinalaistaminen jatkuu

Perhevisiitit tuskin vähenevät jatkossa.

Xi Jinping varmisti viime lokakuussa valtansa jatkumisen ainakin viideksi vuodeksi ja hänen ajatuksensa on nostettu virallisesti kommunistisen puolueen peruskirjaan Maon ajatusten rinnalle.

Se tarkoittaa, että uiguurien sorto ja pakkokiinalaistaminen todennäköisesti jatkuu vähintään samalla voimalla kuin tähänkin asti.

”Ei Xin hallinto näytä tuntevan pienintäkään katumusta tai syyllisyyttä, päinvastoin”, Turkel sanoo.

Seura haastatteli Nury Turkelia lokakuussa Helsingin kirjamessuilla.

X