Vankileirillä syntynyt uiguuri Nury Turkel kertoo kansansa julmasta sorrosta ja tuhosta: ”Xinjiangista on muodostunut maailman suurin avovankila”
Kiina toteuttaa huipputeknologian avulla kansanmurhaa, jossa sen uiguuriväestön kulttuuri, historia, kansanluonne ja elämäntavat tuhotaan, kertoo vankileirillä syntynyt Nury Turkel.
"Kiina on tehnyt uiguurien asuttamasta Xinjiangin maakunnasta vuosikymmenessä maailman suurimman avovankilan, digitaalisen diktatuurin”, sanoo ihmisoikeuslakimies Nury Turkel.
”Olen raivoissani”, Nury Turkel sanoo keskustelumme aikana useaan otteeseen.
Ääni pysyy silti tasaisena eikä katse värähdä.
Yhtä hillitty ja tyynen armoton on Turkelin kertojanääni hänen elokuussa suomennetussa osin omaelämäkerrallisessa kirjassaan Ei pakotietä – uiguurin tarina (Bazar).
Siinä Turkel kertoo hyytävän yksityiskohtaisesti, miten Kiina tuhoaa maan koko 12-miljoonaisen uiguuriväestön kulttuuria, historiaa, kansanluonnetta ja elämäntapoja.
”Heidän kohtalonsa ei ole tyypillinen ihmisoikeusloukkaus, joita olemme joutuneet näkemään. Se on nykyajan huipputeknologian avulla toteutettava kansanmurha”, Nury Turkel sanoo.
Uiguurien sorto kiihtyi
Uiguurit ovat keskiaasialainen, turkkilaissukuinen ja islaminuskoinen kansa, josta valtaosa asuu Kiinan luoteisimmassa maakunnassa Xinjiangissa. Aluetta on aikanaan kutsuttu Itä-Turkestaniksi. Se oli 1900-luvulla kahteen otteeseen itsenäinen mutta liitettiin osaksi Kiinaa kun Mao Zedongin johtamat kommunistit voittivat Kiinan sisällissodan.
Uiguurien sorto kiihtyi, kun Kiinan nykyinen presidentti ja kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinping nousi valtaan vuonna 2013. Xi määräsi, että uiguurit ja muut vähemmistökansat on sulautettava valtaväestöön ”kunnon kiinalaisiksi”.
Tavoitteen nimissä Kiina on vanginnut ainakin miljoona uiguuria keskitysleireille, joita se kutsuu sievistellen ”uudelleenkoulutusleireiksi”.
”Niille on vaarassa joutua jokainen, joka yrittää ylläpitää perinteisiä uiguuritapoja”, Nury Turkel sanoo.
Nury Trukelin äitiä pidettiin nälässä
Nury Turkel tietää, mistä puhuu. Hän syntyi vuonna 1970 ”uudelleenkoulutusleirissä”, jonne hänen silloin 19-vuotias äitinsä oli tuomittu ”separatististen ajatusten” vuoksi. Kiertoilmaisu tarkoitti, että perhe piti kiinni uiguurikansan kulttuurista.
On ihme, että Turkel on kertomassa tarinaansa.
Ayshe-äitiä hakattiin vankileirillä raa’asti ja pidettiin nälässä. Äiti pääsi pois, kun Nury oli viiden kuukauden ikäinen.
Nury päätyi vuonna 1995 Yhdysvaltoihin, opiskeli ihmisoikeuslakimieheksi ja ryhtyi uiguurien puolestapuhujaksi. Nyt hän on Yhdysvaltain kansalainen ja liittovaltion kansainvälistä uskonnonvapautta seuraavan komitean puheenjohtaja.
Vankileiri, jossa hän syntyi, sijaitsi historiallisessa Kashgarin keidaskaupungissa. Se oli Euroopan ja Kiinan välisen suuren Silkkitien solmukohtia.
”Nykyään vankileirin paikalla on ostoskeskus”, Turkel kertoo.
Nykyiset yli tuhat leiriä on kätketty syrjemmäksi, suojaan ulkopuolisten katseilta.
Kaikki ovat syyllisiä uiguurien kansanmurhaan – vastuuta ei voi paeta
Turkelin äidin tuomio oli osa Maon 1960-luvun kulttuurivallankumouksen sekasortoisia ja sattumanvaraisia puhdistuksia. Niistä saivat osansa kaikki kiinalaiset.
”Nykyleirit toimivat järjestelmällisen ja julman kiinalaistamispolitiikan työkaluina. Niille joutuneita ei mikään suojaa kidutukselta, raiskauksilta ja tappamiselta”, Turkel sanoo.
Leirit ovat oikeusjärjestelmän ja ulkopuolisten tarkkailijoiden tavoittamattomissa olevia helvettejä, kirjan selviytymistarinat osoittavat. Hätkähdyttävän julmat yksityiskohdat seuraavat toisiaan.
Samanlaista kaiken kattavaa piinaa on myös uiguurien arkipäivän sorto.
Kirja ei säästä lukijoitaan. Kaikkea on mahdoton kuvata yhdessä jutussa. Siksi kysyn Turkelilta, mikä on tärkein asia, minkä hän haluaa meidän ymmärtävän.
”Se, että me kaikki osallistumme uiguurien kansanmurhaan. Toivon, että kirjani luettuaan suomalaisetkin ymmärtävät, että valehtelemme itsellemme, jos uskottelemme voivamme paeta vastuuta. Kukaan ei voi. Siksi kirjani nimi on Ei pakotietä.”
Turkel sanoo Kiinan käyttävän edistyneintä valvontatekniikkaa uiguurien kulttuurin ja kansanluonteen tuhoamisessa.
”Sen avulla Xinjiangista on vuosikymmenessä muodostunut maailman suurin avovankila, digitaalinen diktatuuri.”
Valvontakameroita on kaikkialla. Uiguurien kävelytyylit on taltioitu, jotta tekoäly voi tunnistaa heidät videoista, joissa kasvoja ei näy eikä kasvojentunnistuksesta ole hyötyä. Asuntojen ovet ja katujen portit avataan biometrisin tunnistein. Puhelimissa on pakolliset vakoiluohjelmat, nettiä ja somea valvotaan.
Xinjiang toimii myös hyödyllisenä koelaboratoriona, jossa Kiina voi testata uusia keksintöjään muidenkin kansalaistensa vakoilemiseksi ja suitsimiseksi, Turkel sanoo.
”Toteutuksessa Kiina hyödyntää ulkomaisia huipputekniikan yrityksiä. Suomi on huipputekniikan suurvaltoja, ja siksi sen pitäisi olla erityisen tietoinen tästä.”
Uiguurien muisti tuhotaan
Sana kansanmurha viittaa ihmisjoukkojen järjestelmälliseen tappamiseen. Se vaikeuttaa uiguurien sorron käsittämistä, sillä Kiina ei ole joukkomurhannut heitä. Leirit eivät ole tuhoamisleirejä, vaan niillä uiguureja ”koulutetaan”.
Toimet täyttävät silti kansanmurhan määritelmän, koska ne kieltävät koko uiguurikansan olemassaolon ja pyrkivät sen ominaispiirteiden järjestelmälliseen hävittämiseen, Turkel korostaa.
Uiguurinaisiin kohdistetaan jatkuvasti laajoja pakkosterilisaatio-ohjelmia, joilla uiguurien syntyvyys on jo kääntynyt laskuun. Kiina on myös ottanut huostaansa lähes miljoona uiguurilasta, joiden vanhemmat on tuomittu leireille. Laitoksissa lapset aivopestään Xin oppien uskollisiksi kannattajiksi.
Kiinan perustuslaki takaa eri vähemmistökansallisuuksien oikeuden oman äidinkielensä ja kulttuurinsa harjoittamiseen. Uiguurit ovat oikeuden menettäneet.
Arviolta kolmasosa uiguurien pyhistä paikoista – moskeijoista, hautausmaista ja vanhoista rakennuksista on tuhottu. Toinen kolmasosa on vahingoitettu niin vakavasti, että ne ovat todennäköisesti pysyvästi käyttökelvottomia.
Hävityslistalla ovat myös uiguurinkieliset laulut, runot ja kirjat – koko kirjoitettu kansanperinne. Kun historia ja kulttuurin ulkoiset tunnusmerkit hävitetään, tuhotaan kansakunnan muisti.
”Historia kirjoitetaan uudelleen ja menneisyyttä muokataan, jotta se istuu Kiinan tarkoituksiin.”
Viranomaiset ovat määritelleet ”terrorisminvastaisen taistelun” nimissä suuren osan uiguurien uskonnollisista tunnuksista, tavoista ja arvoista rikoksiksi, jotka ”johdattelevat vaarallisella tavalla ääriajatteluun”.
Kiinalaistaminen aiheuttaa uiguureille hyvin vakavan identiteettikriisin.
”Se on kuin kreikkalainen tai italialainen pakotettaisiin kiinalaiseksi. Ulkonäkömme, kielemme ja tapamme ovat täysin erilaisia.”
”Uiguureja tilataan, myydään ja vuokrataan pakkotyövoimaksi”
Kaiken lisäksi Kiina panee uiguurit maksamaan itse sortotoimien kustannukset ja tekee niillä voittoa.
Xinjiangissa hallinto kutsuu keskitysleirejä ”ammatillisiksi koulutuskeskuksiksi”, jotka on luotu helpottamaan uiguurialueiden köyhyyttä, Turkel kertoo kirjassaan. Niiden kurssittamat uiguurit ”pääsevät työharjoitteluun” kiinalaisiin tehtaisiin.
Kyseessä on valtava pakkotyöjärjestelmä. Leirien kylkeen on noussut tehtaita ja tuotantolaitoksia, joihin vangit marssitetaan vartioituina raatamaan.
”Uiguureja tilataan, myydään ja vuokrataan pakkotyövoimaksi isoina vankijoukkoina myös muualle Kiinaan – kuin mustia orjia Yhdysvaltain etelävaltioissa ennen sisällissotaa”, Turkel vertaa.
Näin mainosti nettisivuillaan 16–18-vuotiaita uiguureja välittävä Qingdao Human Resources:
”Puolisotilaallinen käsittely, kestävät vastoinkäymisiä, ei henkilöstön vähenemistä. Minimitilaus 100 työntekijää!”
Vankityövoimalla elävien tehtaiden tuotteita syötetään niin ketsuppivalmistaja Heinzin, urheilukenkä- ja vaateyhtiön Niken kuin Coca-Colan ja Applenkin tuotantoketjuihin, Turkel sanoo.
”Siis sinullekin.”
Kiina käy kauppaa uiguurinaisten pitkillä hiuksilla
Kenties irvokkain Nury Turkelin kertoma esimerkki sorrolla rahastamisesta on kauppa, jota Kiina käy satojen tuhansien uiguurinaisten mustilla pitkillä hiuksilla.
Naiset häväistään vankileireillä parturoimalla heidät kaljuiksi. Hiuksia on rahdattu tonnikaupalla myös Yhdysvaltoihin, jossa varsinkin afroamerikkalaisten suosimia mustia hiustuotteita myydään vuosittain yli kahden miljardin euron arvosta.
Kiinan sortotoimia on auttanut huomattavasti Yhdysvaltain ja muiden länsimaiden hyväuskoisuus ja välinpitämättömyys.
”Niinkin äskettäin kuin viime vuonna Kiinan Yhdysvaltain-suurlähettiläs totesi, että hänen hallituksensa ’muuttaa uiguureja ihmisiksi’. Eikä kukaan nostanut sormeaankaan”, Turkel puuskahtaa.
Yhdysvallat on hiljattain tuominnut uiguurien kohtelun kansanmurhaksi, säätänyt Kiinan hallintoon kohdistuvia pakotteita ja kieltänyt useiden Xinjiangissa valmistettujen tuotteiden tuonnin.
”Euroopan valtiot eivät ole. Niiden asenne on suuri pettymys. Eurooppalaisten jos keiden pitäisi tietää, miten tuhoisia ovat seuraukset, kun diktaattori kääntyy rankaisemaan kokonaista kansanryhmää.”
Uiguurien sorto ja pakkokiinalaistaminen tuskin vähenee. Kehitys ei silti ole peruuttamatonta, Nury Turkel uskoo.
”Asia on lopulta hyvin yksinkertainen: olemmeko orjuuden puolella vai sitä vastaan?”