Mummojen rohkea ratkaisu – yksiöstä tehtiin ystävysten kimppakämppä! ”Kaksin asuminen on paljon hauskempaa – ja edullisempaa”

Kun Eeva Heino ja Anja Martikainen jäivät eläkkeelle, ystävykset päättivät muuttaa kimppakämppään Helsingin Kallioon. Miten yhteiselo pienessä yksiössä sujuu?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tässä kodissa ei turhia synkistellä. Samanlainen huumorintaju nitoo yhteen mummokämppisten arjen.

Kun Eeva Heino ja Anja Martikainen jäivät eläkkeelle, ystävykset päättivät muuttaa kimppakämppään Helsingin Kallioon. Miten yhteiselo pienessä yksiössä sujuu?
Teksti: Linda Martikainen

Mummokämppikset Eeva Heino, 62, ja Anja Martikainen, 65, saapuvat pyykkitupakierrokselta takaisin vuokrayksiöönsä ja hämmästyvät: Keittiön ja eteisen välisessä oviaukossa pyykkienkuivaustelineenä toiminut verhotanko on romahtanut lattialle.

Eeva pelästyy, ettei vain Mooses-kissa ole jäänyt märän vaatemytyn alle. Huoli osoittautuu turhaksi.

Kaksikko tajuaa, että verhotanko ei ehkä olekaan paras mahdollinen pyykkiteline, joten hiiteen pyykit sen päältä jatkossa!

Seuraa rappukäytävään asti kantautuva naurun remahdus.

Tähän tapaan asiat ovat lutviutuneet Helsingin Kalliossa asuvien mummokämppisten elämässä jo vuoden verran. Arjen läpi luovitaan yhdessä ja yhdessä sille usein myös nauretaan.

Miten naisista tuli hyvät ystävät ja sittemmin myös kämppikset?

Anja ja Eeva syntyivät kumpikin Enon kirkonkylässä Pohjois-Karjalassa. Anjan vanhemmat pyörittivät Enossa Einesaitta-nimistä kyläkauppaa ja Eevan vanhemmat toimivat opettajina kansakoulussa.

Anja ja Eeva viettivät lapsuutensa toistensa naapureina, ja Anjan kaksi vuotta nuoremmasta pikkusiskosta Päivistä tuli Eevan paras ystävä. Pienellä paikkakunnalla ei ollut kovin ihmeellinen sattuma sekään, että Eevan äiti ja isä toimivat Anjan opettajina kansakoulussa.

”Eevan vanhemmat siis ikään kuin kasvattivat minut. He olivat suurin syy siihen, että minusta tuli lastentarhanopettaja”, Anja sanoo.

Vuosien kuluessa Eevan ja Anjan elämät loittonivat toisistaan ja veivät heidät opiskelemaan ja työskentelemään eri paikkakunnille: Eevan pääkaupunkiseudulle, Anjan Lahteen. Yhteys toiseen ei silti katkennut koskaan, sillä Anjan Päivi-sisko toimi linkkinä naisten välillä.

”Muistan, miten vuonna 2010 totesimme Anjan kanssa, että meillähän käy ajatusmaailmat hyvin yhteen. Meillä molemmilla oli jo silloin takana pitkä ura kasvatusalalla: Anjalla lastentarhanopettajana ja minulla luokanopettajana. Olimme samanhenkisiä muutenkin”, Eeva kertoo.

Kaikki ei ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää. Suuri vaatekaappi toimii myös Mooseksen yksiönä. © Vesa Tyni

Yksin elämisestä oli tullut arkea

Elokuisena tiistaina 2013 linkki kuitenkin yllättäen vaimeni. Päivi sai massiivisen aivoverenvuodon kotonaan Lahdessa, eikä toivoa lopulta enää ollut. Viimeiset sanat rakkaalle pikkusiskolle ja parhaalle ystävälle jäivät sanomatta.

”Anja laittoi yöllä minulle tekstiviestin, jota en ymmärtänyt ollenkaan. Siinä luki, että Päivi-sisko on kuollut. Taisin olla shokissa”, Eeva muistelee.

Hautajaisten jälkeen Eeva ja Anja sopivat, että Anja tulisi pian käymään Helsingissä Eevan luona. Tämä asui tuolloin kahden kissan kanssa Katajanokalla. Yksin eläminen oli tullut molemmille tutuksi vuosituhannen vaihteen jälkeen tapahtuneiden avioerojen ja lasten pesästä lentämisen myötä.

”Päivin kuoleman jälkeen tajusin jääneeni aika yksin Lahteen. Tein Eevan luona surutyötä pitkään, ja Katajanokan-ajasta tuli tärkeä osa elämääni. Jälkikäteen olen ajatellut, että menetin siskon, mutta sain vierelle todellisen ystävän”, Anja kertoo.

Kaksin hauskempaa – ja taloudellisempaa asua

Eeva ja Anja saivat idean yhteisasumisesta pian Päivin kuoleman jälkeen, kun molemmilla oli kolme vuotta aikaa eläkeikään. Idea toi toivottua valoa ja uudenlaista riemua arkeen, jota oli reunustanut raskas ikävä.

Miksi asua eläkkeellä yksin, jos kaksin voisi olla paljon hauskempaa ja ennen kaikkea myös taloudellisempaa?

Alusta asti oli selvää, että haussa olisi suhteellisen edullinen vuokra-asunto Helsingin kantakaupungista, koska elämää oli saatava taas ympärille.

Eeva unelmoi asunnosta Hakaniemessä, eikä lopulta kalliolaisesta jugend-talosta löytynyt pikkukoti mennyt kuin muutamalla sadalla metrillä sivuun. Asunto tuntui heti kodilta, mutta monia epäilytti eläkeikäisten normeja rikkova kämppiselämä.

”Yksi entinen työkaverini sanoi suoraan, että ei siitä mitään tule – ja vielä pienessä yksiössä! Asenne meillä on ollut alusta asti se, että ei meidän tarvitse tässä loppuun asti asua, jos ei hotsita. Muutamme erillemme, jos asuminen yhdessä ei enää huvita tai toinen rakastuu tulisesti. Mutta mikäli mies on oikein rikas, niin muutamme hänen luokseen molemmat”, Anja sanoo ja kämppisten nauru täyttää jälleen huoneen nurkat.

Läppäripaikka on etenkin Eevan kovassa käytössä, sillä Anja surffailee tablettitietokoneella. © Vesa Tyni

Kodin sisustus kissan ehdoilla

Pienen keittiön pirttipöydällä on tuoreita salaatteja ja yrttejä, jotka ovat luomua, kuten tässä huushollissa aina.

Salaatit eivät kuitenkaan ole vain mummokämppisten käytössä, vaan ne kuuluvat myös kodin kuninkaalle, norjalaiselle metsäkissa Moosekselle eli Moselle. 14-vuotias espoolaissyntyinen katti hallitsee näitä neliöitä.

”Kissan ehdoilla on mennyt koko hemmetin sisustus. Moosekselle on tehty pyhiä reittejä. Tuo keltainen pahvilaatikko tuolla on sitä varten, että kissa pääsee hyppäämään lipaston päälle ja ikkuna on verkotettu jeesusteipillä maisemapaikaksi”, Anja esittelee.

Vieressä nyökyttelevä Eeva jatkaa:

”Lattialla oleva kori on Mooseksen kesämökki ja kaupunkiyksiö sijaitsee vaatekaapissa. Aurinkorannikko on Anjan sängyllä, koska sängyn vieressä oleva jalkalamppu lämmittää paikkaa niin hyvin.”

Yksiö on todellakin sisustettu Mooses edellä, ja hän myös näyttää tietävän sen. Katti maata röllöttää korkean vaatekaapin päällä ja tarkkailee tuimasti palatsinsa tapahtumia.

Kahteen naiseen 34 neliön yksiössä

Yksiössä on neliöitä vain kolmekymmentäneljä. Anjalla on oma soppensa huoneen toisessa päässä: sänky, lipasto liinavaatteille sekä suvun taulut.

Tila on jaettu muusta huoneesta sermillä, jonka toisella puolella on televisio, kaksi sohvaa, vaatekaappi sekä pieni tietokonepöytä ja rahi.

Eeva ei tarvitse omaa sänkyä, sillä hän on jo vuosia tottunut nukkumaan sohvalla. Kaksikolle huone riittää.

”Tila on mielentila. Minä olen sellainen jälkihippi. Eläkestressiä ei ole tullut, vaikka siitä peloteltiin. Ehkä kiitos kuuluu kämppikselle”, Eeva tuumii.

Mummokämppikset säästävät, kun lehti laitetaan kirjaimellisesti puoliksi. ”Päivän uutisista on kiva jutella yhdessä”, Anja sanoo. © Vesa Tyni

Mummokommuunissa juhlat

Ystävykset juhlivat viime syskuussa mummokommuuninsa yksivuotispäivää. Heidän mielestään mistään ei ole tarvinnut kimppakämpän myötä luopua, paitsi turhasta tavarasta – ja se on ollut pelkästään vapauttavaa.

”Oikeasti tavaraa tarvitsee vain vähän”, Anja sanoo.

Illan tullen Anja vetäytyy omaan soppiinsa sermin taakse. Eeva nukkui parhaiten sohvalla jo yksin asuessaan. ”Pienasuminen ja jakamistalous ovat myös ekologinen vaihtoehto”, Eeva Heino muistuttaa. © Vesa Tyni

Anja ja Eeva panevat kaikki yhteiset kulut puoliksi, jolloin raha-asioista ei tarvitse sen kummemmin neuvotella. Molempien mielestä raha on hyvä kimmoke yhteisasumiseen etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa yksin asuminen on kallista.

Samanlaiset arvot, huumorintaju ja ylipäänsä elämään suhtautuminen ovat tärkeitä saman katon alla asuessa. Pipoa ei kannata pitää liian kireällä.

”Suosittelemme tällaista asumismuotoa kaikille ennakkoluulottomille eläkeläisille. Aina kannattaa edes yrittää, mikäli kämppiselämä jonkun kanssa kiinnostaa. Mitään tässä ei ainakaan voi hävitä”, Eeva sanoo.

Ikämittarin paukkuessa eläkevuosissa tuttu ja läheinen ihminen tuo myös turvaa, jos jotain sattuu.

”Turvallisuudentunne tulee tässä hyvänä bonuksena. Olemme vaihtaneet numeroita päikseen myös molempien lasten kanssa.”

Arkea tahdittaa vapaaehtoistyö

Mummokämppikset heräävät joka aamu kahdeksan maissa. Molempien arkea tahdittaa toisinaan vapaaehtoistyö: Anja on mukana maahanmuuttajaperheille suunnatussa Kotoklubi Kanelissa ja Eeva SPR:n toiminnassa.

Vapaa-aikanaan Eeva hoitaa myös kolmevuotiasta tyttärenpoikaansa. Myös Anjasta tuli vähän aikaa sitten mummi, joten hänen arkeensakin tuli uudenlaista vipinää.

Elokuvat, teatteri ja lukeminen ovat mummojen mieleen. Itsestään huolehtiminen, ulkoilu ja terveellisten elämäntapojen noudattaminen lisääntyivät merkittävästi työn jäätyä. Anja käy viikoittain seniorijumpassa ja Eeva liikkuu muuten paljon.

”On tärkeää pitää oma mieli virkeänä. Liikunta tuo myös rytmiä viikkoon”, Anja sanoo.

Eikö mistään synny riitaa?

Eeva istuu rahilla ja lukee yhdessä maksetun Hesarin etuosaa. Sohvalla Anja avaa lehden kulttuuripuolen. Hetken kuluttua vaihdetaan.

Pyykit on hoidettu, ja verhotanko paikoillaan. Jossain vaiheessa päivää jompikumpi tiskaa. Mitään listaa arjen askareista ei pidetä, vaan hommat hoidetaan tasapuolisesti inspiraation pohjalta.

Tyttökultien viikon lukujärjestys löytyy eteisestä, jonne Eeva on maalannut mustalla liitutaulumaalilla opettajaihmiselle ominaisen liitutaulun. Siihen kämppikset kirjoittavat viikko-ohjelmansa pääpiirteet sekä jättävät toisilleen viestejä tarpeen mukaan. Viestit ovat aina iloisia ja uuteen päivään kannustavia.

Eikö mistään aiheesta synny koskaan riitaa? Eeva pyörittää päätään.

”Tässä kämpässä ei ole riitelylle tilaa.”

Juttu on julkaistu ensi kerran Vivassa 3/2018

X