Näin kosmetiikkateollisuus johtaa kuluttajia harhaan: Mikromuoviton tuote voi sisältää muovia

Luulitko, ettei shampoosi sisällä muovia, sillä sen valmistaja on sitoutunut olemaan käyttämättä mikromuoveja? Niin ajattelee moni muukin.

Cosmethics-sovelluksen kehittäjät yllättyivät, että tuotevalmistajan lupaus mikromuovittomuudesta ei tarkoita tuotteen olevan muoviton.

”Teimme 600 hengen markkinatutkimuksen siitä, miten kuluttaja mieltää mikromuovittomana markkinoidun kosmetiikkatuotteen. Tutkimuksen osallistujista 97 prosenttia vastasi odottavansa, ettei tuotteessa ole muovia missään muussakaan muodossa”, kertoo yhtiön perustaja Katariina Rantanen.

Mikromuoviksi luokitellaan muovit, jotka ovat kooltaan alle 5 millimetriä ja pienimmillään 0,1 mikrometriä.

Teoriassa sitä suuremmat, pienemmät tai liukenevassa muodossa olevat muovipartikkelit eivät ole mikromuoveja.

Kosmetiikkavalmistajat käyttävät tätä semantiikkaa hyödykseen.

”Se on kuluttajalle harhaanjohtavaa. Kuluttaja tai edes sovellus ei voi tietää, mikä tuotteen sisältämän muovin partikkelikoko on.”

Mikromuoveihin puututaan lainsäädännöllä

Ainakin Ruotsi, Yhdysvallat, Britannia ja muutamat muut valtiot ovat rajoittaneet mikromuovien käyttöä kosmetikassa lainsäädännöllä. Mikromuovien vähentäminen on myös yksi EU:n muovistrategian tavoitteista.

Suomessa kansalaisaloite mikromuovien kieltämisestä kosmetiikassa on kerännyt eduskunnan käsittelyyn vaadittavan määrän allekirjoituksia.

Vaikka kansalaisaloite johtaisi lakimuutokseen, se ei estä muovin käyttöä kosmetiikkateollisuudessa. Muovi voi olla tuotteessa mikromuovin sijaan makro-, nano-, tai liukenevassa muodossa.

Lisäksi kiellettyjä kemikaaleja sisältäviä tuotteita saattaa vahingossa päätyä maahatuojien kautta kauppoihin, sillä sääntely eri maiden välillä voi poiketa huomattavasti.

Cosmethics-sovellus hälyttää aina, jos tuotteen koostumus sisältää muovia riippumatta sen muodosta tai koosta.

Kosmetiikassa voi olla EU:n kieltämiä aineita

Kosmetiikan aineista on olemassa lista, joka sääntelee kemikaalien käyttöä. Nämä tiedot ovat periaatteessa kaikkien saatavilla ja luettavissa.

”Mutta kuinka moni jaksaa lukea tuhansia kemikaaleja ja verrata niitä tuotteen kyljessä olevaan ainesosaluetteloon? Siihen menisi kymmeniä tunteja aikaa. Sovellus tekee saman sekunneissa”, Rantanen sanoo.

Aluksi sovellusta ei kehitetty muovin tunnistamiseen, vaan sen tarkoitus oli kertoa kuluttajalle, jos tuote sisältää hormonihäiritsijöitä tai EU:n kieltämiä aineita.

”Niitä löytyy yllättävän laajassa levikissä markkinoilta. Viime vuonna meidän tietokannan tuotteista 8 prosenttia sisälsi EU:n kieltämiä aineita.”

Tällä hetkellä Cosmethics-sovelluksen tietokannassa on yli 120 000 tuotetta.

Cosmethics-sovellus muuttaa tuoteselosteen ymmärrettäväksi

Katariina Rantanen tuli tietoiseksi kemikaalien erilaisista vaikutuksista työskennellessään kosmetiikka-alalla tuoksujen puolella, sekä lähipiirin kokemusten kautta.

Työnsä ohella Rantanen teki vapaaehtoistyötä rintasyöpäpotilaiden kanssa, jotka etsivät hormonivapaita kosmetiikkatuotteita. Hän alkoi miettiä, miten apua voisi tarjota paremmin.

”Lähdin kehittämään digitaalista palvelua, joka on apuna, kun ihminen menee kosmetiikkaostoksille.”

Aiheeseen syventyessään Rantanen ymmärsi, miten vaikeaa tavallisen kuluttajan on tulkita kosmetiikan ainesosia.

”Tuoteselosteessa ei lue plastic tai muovi, vaan siinä lukee esimerkiksi polyetyleeni tai polypropyleeni. Maallikon on hyvin vaikeaa tunnistaa jokin muoviksi tai hormonihäiritsijäksi, tai bongata EU:n kieltämä kemikaali.”

Cosmethics oli yksi Meriroskahaasteen finalisteista. Meriroskahaaste etsii ratkaisuja Itämeren roskaantumisen ehkäisemiseksi.

Suomen luonnonpäivänä 25. elokuuta järjestetyssä palkintotilaisuudessa sovellus sai joukkorahoituskampanjan.

Miksi meikeissä käytetään muovia?

Muovi on edullinen ja tasalaatuinen raaka-aine, jota käytetään kosmetiikassa lähinnä kustannussyistä.

”Muovia käytetään, jos tuotteeseen halutaan rakeita, esimerkiksi kuorintavoiteissa.”

Lisäksi muovilla voidaan luoda efektiä huulikiiltoon ja liukenevilla muoveilla voidaan paksuntaa kosmetiikkatuotteen koostumusta.

Mutta vaihtoehtojakin löytyy. Huulikiiltoon voi saada vastaavan kiiltoefektin luonnollisilla öljyillä, kuten risiiniöljyllä. Kuorintavoiteissa voidaan käyttää muovirakeiden sijaan suolaa, sokeria tai pähkinänkuorta.

”Suola kuuluu luonnostaan mereen, toisin kuin muovi. Nämä ovat ympäristölle parempia vaihtoehtoja, mutta hintalappu voi olla korkeampi.”

Hinta saattaa ratkaista monelle valmistajalle sen, mitä raaka-aineita tuotteen reseptiin valitaan.

Rantasen mielestä kansalaisten aktiivisuus on tärkeää, koska sillä voidaan painostaa teollisuutta käyttämään ympäristön kannalta kestäviä ratkaisuja. Kuluttajavalinnat ohjaavat tuotteiden valmistajia.

Muovi ei kuulu mereen

Kosmetiikka ei suinkaan ole ainoa vesistöjä rasittava muovin lähde.

Mikromuovia päätyy mereen muuan muassa liikenteestä, teollisuudesta ja tekokuituvaatteiden pesusta. Kaikki muoviroskat hajoavat pienemmiksi ja lopulta mikromuoviksi.

Jos muovin tuotanto jatkuu nykyiseen tahtiin, vuonna 2050 merissä voi olla enemmän muovia kuin kalaa.

”Tietysti liikenteen ja pakkausten muovit ovat oma lukunsa, mutta me keskitymme kosmetiikkaan.”

Vaikka kosmetiikkatuotteen koostumuksessa ei olisi muovia, sen pakkaus on lähes aina muovia. Uusia muovittomia pakkausmateriaaleja kehitetään kuitenkin koko ajan lisää.

Sovelluksen avulla ei voi etsiä tuotteita pakkausmateriaalin perusteella. Se auttaa tulkitsemaan vain purkin sisältöä.

”Analysoimme sitä, mikä päätyy iholle ja mikä huuhdellaan pois. Pakkaus ei päädy ihmiskehoon.”

Sallittu kemikaali on turvallinen, kunnes toisin todistetaan

Muovi on haitallista etenkin eläimille, jotka saattavat tukehtua muoviroskiin tai syödä mikromuovia niin paljon, että se tukkii ruuansulatuksen.

Katariina Rantanen on erityisen huolissaan muovin kulkeutumisesta ravintoketjussa.

”Suomessa vedenpuhdistus on todella hyvä verrattuna moniin muihin maihin, mutta kaikkia pieniä muovihippuja ei saada poistettua. Muovia päätyy kaloihin, joita syömme ja muovi siirtyy meidän ruuansulatukseen.”

Muovia on löytynyt Itämeren kaloista ja simpukoista, sekä saksalaisesta oluesta, hunajasta ja suolasta, kertoo Helsingin Sanomat.

Vaikka kalaa ei söisi, niin muovia voi päätyä ruoansulatukseen myös huulipunasta tai -kiillosta.

Muovin aiheuttamia terveyshaittoja ei tunneta kovin tarkasti, mutta terveelliseen ruokavalioon se ei kuulu.

Rantasen mukaan muovilla voi olla hormonitoimintaa häiritseviä vaikutuksia. Tutkimusnäyttöä tällaisista haitoista on saatu, mutta lisätutkimusta tarvitaan vielä.

Muovi saattaa myös imeä ympäristömyrkkyjä itseensä.

”Mieluummin ennaltaehkäisen (haittoja) kuin odotan 5–10 vuotta, että tiedetään kaikki faktat. Silloin tilanne voi olla peruuttamattomasti pahentunut.”

Vaikka jokin kemikaali olisi tällä hetkellä sallittu, se ei takaa tuotteen turvallisuutta. Sääntelyä muutetaan, kun on painavaa näyttöä aineen vaarallisuudesta. Rantanen ottaa esimerkin rakennustekniikan puolelta.

”Asbesti oli pitkään aivan erinomaiseksi mielletty paloturvallisuutta lisäävä aine, kunnes sen huomattiin aiheuttavan keuhkosyöpää.”

Lähes puolet kosmetiikkatuotteista sisältää muovia

Katariina Rantasen yhtiö tuottaa tutkijoiden käyttöön dataa, jolla arvioidaan kosmetiikkakemikaalien päästömäärää.

Rantanen kertoo, että naiset käyttävät keskimäärin 12 kosmetiikkatuotetta päivässä ja miehet kuutta.

”Viime vuonna analysoimme 60 000 tuotetta. Lähes joka toinen tuote sisälsi muovia jossain muodossa.”

Pelkästään Suomessa asuu yli 5 miljoonaa ihmistä. Itämeren valuma-alueella on yhdeksän valtiota ja yhteensä noin 90 miljoonaa asukasta.

”Siitä voi vähän haarukoida, että käytettyjen tuotteiden ja niistä viemäriin päätyvien muovien määrä ei ole ihan pieni.”

Miten sovellus toimii?

Applikaation voi ladata puhelimen sovelluskaupasta. Sen jälkeen palveluun luodaan käyttäjätunnus tai kirjaudutaan sisään jo olemassa olevilla tunnuksilla.

Sovelluksessa on erilaisia hälytyslistoja, joista voi valita haluamansa. Muovilista ei ole automaattisesti päällä, joten se pitää itse asettaa aktiiviseksi.

Jos sinulla on esimerkiksi allergia tai yliherkkyys jollekin kemikaalille, sen voi asettaa omalle hälytyslistalle.

Sen jälkeen voit lukea puhelimella tuotteen viivakoodin. Sovellus hakee tuotteen tietokannasta, käy läpi tuotteen sisällön ja vertaa niitä käyttäjän asettamiin hälytyksiin.

Jos tuotteesta löytyy hälytyslistojen aineita, sovellus antaa ilmoituksen siitä. Lisäksi sovellus ehdottaa vaihtoehtoista tuotetta, joka ei kiellettyjä aineita.

Suosittelu perustuu vain tuotteen koostumukseen

Sovelluksen muovilista on ilmainen, mutta osa listoista on maksullisia. Jos käyttäjä haluaa hälytyksen palmuöljystä, sitä varten täytyy olla maksullinen premium-jäsenyys.

Maksullisen sisällön avulla applikaatio voidaan pitää ilman mainoksia tai tuotesijoittelua.

”Usein meiltä kysytään, että suosittelemmeko me tuotteita jonkun tietyn brändin mukaan. Emme tee niin”, Rantanen sanoo.

Sovellus suosittelee käyttäjälle sopivan tuotteen satunnaisessa järjestyksessä samasta tuoteryhmästä.

Eli jos luet viivakoodin huulipunasta, jossa on hälytyslistan aineita, sovellus ehdottaa toista huulipunaa eikä esimerkiksi suihkugeeliä.

”Se on ikään kuin fiksu paras ystävä, joka kertoo, että tuossa huulipunassa on muovia ja ehdottaa, että ota sen sijaan tämä muoviton vaihtoehto.”