Naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyys sai hallituksen toimimaan – ”Raportoijan tehtävän on tarkoitus olla itsenäinen ja muista riippumaton”
Suomessa naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on yleisempää kuin monissa muissa Euroopan maissa. Hallitusohjelmaan on kirjattu raportoijan tehtävän lisäksi myös torjuntaohjelma väkivallan ehkäisemiseksi.
Istanbulin sopimus velvoittaa Suomea ehkäisemään ja torjumaan naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Suomessa aletaan ensi vuonna etsiä naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijaa. Itsenäinen raportoijan tehtävä on kirjattu pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan.
”Vaikka väkivallan ehkäisemiseksi tehdään paljon, esimerkiksi järjestökentältä on aloitteita tällaisen raportoijan tehtävän perustamiseksi. Myös eduskunta on edellyttänyt, että selvitetään mahdollisuudet nimetä riippumaton toimielin Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanon seurantaan. Oikeusministeriön käymissä keskusteluissa on toivottu, että olisi riippumaton taho, joka kokoaisi tietoa ja seuraisi laajasti, miten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pyritään vähentämään ja ovatko toimet riittäviä”, Oikeusministeriön erityisasiantuntija Maija Iles kertoo.
Oikeusministeriössä aloitettiin keväällä naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävän valmistelu, ja nyt sitä ollaan esittelemässä sidosryhmille. Kuulemisen jälkeen valmistelua jatketaan ja hallituksen esitys lähetetään lausuntokierrokselle, ennen kuin se tulee eduskunnan esittelyyn.
Tämänhetkisen aikataulun mukaan hallituksen esitys raportoijan tehtävästä annetaan ensi keväällä ja tavoitteena on, että laki tulisi voimaan heinäkuussa 2021. Lain tultua voimaan alkaisi tehtävän rekrytointi.
”Toivon mukaan kuulemme lausuntokierroksella, miten tällaiseen tehtävään suhtaudutaan laajemmin. Vielä ei ole tehty päätöstä, mikä taho tästä tehtävästä vastaisi.”
Eurooppalaisittain ainutlaatuista
Hallitusohjelman kirjauksen taustalla on, että naisiin kohdistuva väkivalta on merkittävä ongelma Suomessa. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on yleisempää kuin monissa muissa Euroopan maissa.
”Tässä valmistelussa vertailukohteena on ihmiskaupparaportoijan tehtävä, joka kuuluu yhdenvertaisuusvaltuutetulle. Ihmiskaupparaportoijan nimeämistä suositellaan kuitenkin nimenomaisesti useassa kansainvälisessä asiakirjassa ja Euroopan neuvoston yleissopimuksessa. Naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan nimeämisestä ei ole vastaavia kirjauksia”, Maija Iles sanoo.
Euroopan neuvoston yleissopimus, Istanbulin sopimus, edellyttää valtioilta naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä ja torjuntaa. Suomessa sopimusta sovelletaan myös perheväkivaltaa kokeneisiin miehiin ja poikiin. Sopimus tuli Suomessa voimaan viisi vuotta sitten, ja siihen liittyen muun muassa vainoamisesta tuli rikos.
Istanbulin sopimus ei edellytä itsenäisen ja riippumattoman raportoijan tehtävän perustamista, ja Ilesin mukaan tehtävä olisi mahdollisesti ainoa laatuaan Euroopan mittakaavassa.
”Olemme selvittäneet asiaa eikä muiden maiden käytännöistä ole löydetty vastaavaa. Saksassa ollaan perustamassa elintä, joka seuraisi sekä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa että ihmiskauppaa, mutta heillä valmistelut ovat vielä alussa.”
Raportoijan tehtävän toivotaan vähentävän naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa. © ISTOCK
Väkivallan torjuntaohjelma laadittu
Marinin hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu myös naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman laatiminen, ja tammikuussa sitä varten perustettiin työryhmä. Työryhmän järjestämiin työpajoihin osallistui lähes 70 asiantuntijaa, ja työpajojen pohjalta luotiin toimenpide-ehdotukset naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Toimintaohjelma julkaistiin lokakuussa.
Oikeusministeriön erityisasiantuntija Maija Iles ei koe, että torjuntaohjelma ja itsenäisen raportoijan tehtävä olisivat päällekkäisiä.
”Raportoijan tehtävän on tarkoitus olla itsenäinen ja muista riippumaton. Raportoijan tehtäviin kuuluisi arvioida kaikkien naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi tehtävien toimien vaikuttavuutta, myös torjuntaohjelman toimien onnistumista.”
Lue myös: Väitöskirja: Kunniaväkivaltarikokset eivät useinkaan etene oikeuteen asti